pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Miten suloista on hypätä kenkiin ja porhaltaa pihalle! Miten ihanaa vaan päättää, mihin suuntaan milloinkin kävelen ja jopa juoksahdan! Välillä ymmärrän, etten kykene mitenkään kiittämään kylliksi elämän lahjoista, joita Jumala on ylenpalttisesti antanut. Mutta kiitän vähäisesti sen minkä osaan. Luin Esra Elovainiosta, lähetystyöntekijästä, lapsillemme silloin, kun he olivat pieniä. Esra matkasi vankkureilla pakanamaille ja veisasi sydämen kyllyydestä ylistystä Jumalalle vankkurien kolistessa eteenpäin erämaassa. Esra ei huomannut ollenkaan, miten Jumala siirsi vaaroja sivuun hänen tieltään. Pahan täytyi väistyä, Jumala suojeli omaansa. Tuo kuva jäi omaan mieleeni lähtemättömästi. Psalmi 91: Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan". Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hä

Olin kuntokatsastuksessa, jonka paikallinen autoliike järjesti naisille. Tilanne oli vähän parantunut puolessa vuodessa: paino oli pudonnut pari kiloa. Siitä johtuen elimistön ekstraläskimäärä oli vähän laskenut. Nyt sitä on enää pari isoa kauppakassillista liikaa. Verenpaineeni on erinomainen, 115/75. Muutkin mittaustulokset olivat mainioita, paitsi tuo kehon rasvamäärä. Sille voin kuitenkin tehdä jotain, jos haluan. En ole varma, haluanko, tai minkä verran haluan. Kiitollinen olen kuitenkin. Mieleni on iloinen ja tyytyväinen. Toisinaan nukun vähän huonommin, kuten parina viime yönä, kun on ollut stressiä. Mutta pääsääntöisesti saan nukutuksi, ja se on suuri ilo monen vuoden univaikeuksien jälkeen. Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut, etkä sallinut viholliseni iloita minusta! Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän, iankaikkisesti! -psalmista 30