pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Tänä aamuna kiitän Jumalaa ihmisistä, joiden kanssa saan tehdä yhteistyötä. Joidenkin kanssa teen sitä työpaikalla, ja se on ilo. Äskettäin kävin bussipysäkiltä hakemassa eräältä rouvalta kassillisen sukkia ja lapasia, joita hän vuosittain lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Hän antoi nuo jaettavaksi Romanian lapsille, joille olen tekemässä Joulun lapsi -paketteja tulevaksi jouluksi ryhmäni kanssa. Paketit pitää koota marraskuun alkuun mennessä, sillä ne avataan ja pakataan vielä Helsingissä ennen kuin ne lähetetään rekkakyydissä Romaniaan. Siellä seurakuntien avulla jaetaan lahjat perheisiin, jotka tarvitsevat apua. Perheiden lapset eivät ole saaneet koskaan joululahjaa, joten kyse ei ole pikkuasiasta. Saamme olla suuressa mukana tälläkin lailla. Koska itsellä ja läheisilläni on kaikkea liikaakin kuten suurella osalla suomalaisista, on ilo jakaa niille, joilla ei ole. Kiitollinen mieli on kuin alituiset pidot!  Kiitollisuus nousee siitä, kun voi tehdä jotain hyödyllistä, auttaa tois

Syksystä pidän, mutta tämä syksy on arvoitus, sillä mieheni kuoli keväällä ja eilen muistin erään haaveeni. Yli 30 vuotta sitten olin vielä niin lapsellinen, että olisin halunnut pomppia syksyn lehdissä, joita oli kasoittain puistoissa. Mieheni ei kyennyt tuolloin enää pomppimaan, hädin tuskin kävelemään. Sanoin, että jahka paranet, niin sitten pompimme yhdessä. Illalla pyöräilin uimasta kotiin ja näin lehtiä Hovipuistikolla. Voi, meiltä jää kieriskelemättä lehdissä tänäkin syksynä - ja ikuisesti tässä elämässä! Niinpä päätin, että teen sen itsekseni tänä syksynä ja oikein perusteellisesti! Odotan vain OIKEAA HETKEÄ ja kunnon lehtikasaa. Lapsellisesta haaveestani en luovu, vaikka kuolema onkin käynyt! Kaikki haaveet eivät toteudu, mutta tärkeimmät asiat kylläkin. Ne mitkä Jumala on hyväksi nähnyt. Sain neljä lasta, kuten olin toivonut ja lapsenlapsia on rivissä kasvamassa. Kuinka voisin muuta kuin kiittää - niinpä kiitän! Minun sieluni ylistää Herraa, hartaammin kuin varti