Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2018.

Vuosi on mennyt

Kuva
Kitara on vapaakirkon, jossa lut.srk:mme kokoontuu Yllättäen on jo vuosi kulunut, kun kirjoitin tänne viimeksi. Ei niin, ettei kiitollisuuden aiheita olisi ollut. Kuuluvuuden tunne on tärkeä osa jaksamista ja selviytymistä. Kuulun johonkin, jossa minua kaivataan, ellen ole siellä.  Muskari tänään perhekahvilassa Työpaikka   on yksi tärkeä asia. Jumala johdatti minut Setlementin perhetyöhön juuri ennen mieheni kuolemaa lähes kaksi vuotta sitten. Äskettäin työsopimustani jatkettiin kesäkuun loppuun. Tunnen kuuluvani työyhteisö ön, minut halutaan sinne ja itse haluan olla sitä porukkaa. Seurakunta Se on toinen perheeni sen lisäksi, että minulla on lapset, jotka ovat kaikki jo perheellisiä. Seurakunnassakin minua kaivataan, ainakin ensi pyhänä, sillä minulla on kanttorivuoro. Luulen, että poissaoloni huomataan muutenkin, sellainenhan perhe on. Jos joku puuttuu, toiset havaitsevat sen ja kyselevät. Mikään ei tässä maailmassa saa olla niin tärkeää, että nojaisin enemmän si