Onnellista Uutta vuotta 2016! Näin tavattiin aiemmin aina sanoa ja minä sanon edelleen. Nyttemmin ihmiset toivottavat mieluummin hyvää kuin onnellista. Johtuuko se siitä, että onnellisuus tuntuu olevan mahdotonta tässä ajassa? Liekö tilanne ollut kuitenkaan juuri kummempi ennenkään? Vuoden vaihtuessa lähdemme ikään kuin alamäkeen kohti kevättä ja kesää. Enää ei tarvitse nousta ylämäkeen päästäksemme vuoden loppuun, vaikka toisaalta vuoden loppu on pimeä monttu, jonne ainakin itse vajoan väsyneenä. Mietin tässä vaiheessa vuotta, kuinka monen läheisen (tai oma, emme tiedä!) matka päättyy tänä vuonna. Ajatus on jotenkin huikea, käsittämätön. Lähtöajat eivät ole ikämittareista luettavissa, vaan ne ovat tiedossa ainoastaan Hänellä, joka on aikamme mitannut jo äidin kohdussa. Se on lohdullista. Olen kiitoksen aihe, ettemme tiedä, mitä edessä on. Tahdon jäädä turvallisesti Isän hoitoon, hänen kätensä varjoon ja suojaan. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinu...