Koska tämä on kiitosblogi, keskityn siihen, mistä haluan kiittää. En siis valita siitä, että en osaa vaihtaa kuvaa, kun näitä sivustoja päivitetään aina vain paremmaksi ja tällainen tekninen aasi, jollainen olen, ei osaa sitten enää toimia. Olen sairastanut kolmatta viikkoa lähes petissä maaten. Se mistä kiitän tässä tilanteessa on se, että olen päässyt jo neljästi lääkäriin ilman jonotuksia ja saanut apua, ainakin nyt viimein. Jumala parantaa suomalaisia lääkäreiden ja lääkkeitten kautta ja on antanut Sanansa vakuudeksi siitä, että Hän pitää huolen ja on kanssamme. Siitäkin kiitän, että työnantajani ymmärtää, että kun on sairas, on levättävä ja sairastettava eikä näytä nyrpeää naamaa, kun en toivu nopeasti. Kiitän erityisesti siitä, että saan levätä ja huolehtia vain itsestäni. Enää minun ei tarvitse käyttää voimiani huoleen siitä, etten pääse sairaalaan, jossa Ari virui palvelutalo mukaan lukien 21,5 vuotta. Koko tämän ajan sairastuessani olin kuitenkin vähemmän sairas kuin Ari...
Siinä uskossa on hyvä elää.))
VastaaPoistaSiuausta sinulle ja voimia.
Niin on, kuten laulussakin sanotaan:
VastaaPoistaUSKOSSA ON HYVÄ KÄYDÄ ETEENPÄIN,
KUN TOIVON SIIVET KANNATTAA.
ON HYVÄ TIETÄÄ, HÄN KÄY VIERELLÄIN.
ON RAKKAUTENSA SUURIN KAIKISTA!
Sinullekin siunausta, Sylvi!
Huomenta, Paula!
VastaaPoistaKävin kotisivullasi ja siellä kerroit suru-uutisen.
Lämmin osanottoni.
Virsi, jonka olit liittänyt kirjoitukseesi, on kaunis; - jätän siitä 4. säkeistön tänne:
Virsi 395:
Kun taival päättynyt
on päällä maan,
käyn luokse Jeesuksen
riemuun ihanaan.
Ei tuska yltää voi,
kirkkaana laulu soi.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
Siunausta ja voimia!
t. Riitta
Kiitos, Riitta <3
VastaaPoista