Kiitän kivuttomuuden tilasta!

Kun ei kipuja tunnu, en muista kiittää. Kun tuntuu, alan kiittää, ettei niitä YLEENSÄ ole.

Tänään asia tuli mieleeni, kun naistenpäivillä esirukouspyynnössä joku pyysi rukoilemaan kipujensa takia. Minä siis kiitän, etten ole mistään kohti kipeä!

Leena Lehtinen puhui Johanneksen 14. luvun joistakin jakeista päivillä. Mieleeni jäi se, että Jeesus on tie Isän luokse. En ole aiemmin ajatellut, että jos suhde omaan isään on ollut kipeä tai vaikea, niin voi tuntua kurjalle vaeltaa tietä, joka vie Isän luo.

Ainakin itse samaistan Isä Jumalan piirteitä oman isäni kautta.

Eräässä kirjassa kerrotaan mielikuvituskeskustelusta Jumalan kanssa. Jumala oli aluksi naisen hahmoinen ja oloinen. Kun keskustelija antoi isälleen anteeksi, yllättäen Jumalan muoto muuttui: hänestä tuli miehekäs, naismaisuus oli hävinnyt.

Suhde omaan isään on siis tärkeä. Anteeksiannnon merkityksestä puhuvat jopa ei-kristityt asiantuntijat. Kun annat anteeksi toiselle, paranet itse.

Pääsymme taivaaseen Jumalan luo perustuu myös anteeksiannolle. Jos minä annan anteeksi minua vastaan rikkoineille, saan myös itse anteeksi Jumalalta, jota vastaan minä itse rikon päivittäin monin tavoin.

Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät, rukoili Jeesus. Samoin rukoili Stefanus.

Isä, minäkään en useinkaan ymmärrä tekeväni väärin, vaikka yritän tehdä oikein. Kiitos, että Jeesuksen nimessä saan uskoa kaikki syntini ja rikkomukseni anteeksi. Jeesus on jo maksanut syntieni hinnan Golgatalla. Anna minulle uskoa, että otan uskossa vastaan anteeksiantosi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, aamen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unettomuus on mahdollisuus

Syntymäpäivä äidin, unhoon ei jäädä voi!

Kävellen terveeksi ja ehjemmäksi?