pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

"... Herrani, hyvyydestäsi, millä maksaisin, kaiken suuren rakkautesi. Ei äänet enkeljoukkojenkaan, kiitosta riitä laulamaan. Se, mitä sain, ja mitä vielä saan, oon velkaa sulle vaan! Siis kunnia sulle - sinä kaikkeni ain!" Laulun sanat kertovat omasta kiitollisesta mielestäni! Sain kaksi isoa pakettia ihmiseltä, jolla ei ole nähdäkseni mitään syytä lähettää minulle mitään. Mutta hän vain lähetti. Jumala sen hänessä vaikutti, kuinka muuten voisi ollakaan Ehkäpä me liian usein muistamme niitä, jotka muistavat meitä. Ja odotamme vastakaikua, jos itse suvaitsemme muistaa lahjoin jotakin ihmistä. Saatamme suorastaan alkaa velkoa läheisiämme. Ehkä katkeroidummekin, kun mielestämme ansaitsemme enemmän ja parempaa kuin mielestämme saamme. Kunpa näkisimme sen hyvän, mitä Jumala antaa meille milloin mistäkin suunnasta, milloin keneltäkin. Ja kunpa itsekin voisimme jakaa eteenpäin sitä, mitä saamme. Ja kyllä me sen teemmekin, jos Jumalan Henki asuu meissä. Kunnia hy...

... sanotaan vanhassa laulussa. Jos ihminen olisi pelkästään järkevä eikä hänellä olisi tunteita, yksikään ihminen ei olisi esimerkiksi lihava. Jokainen meistä tietää, että on mukavaa, kun kilot eivät paina, vaatteet mahtuvat päälle, näytämme sopivan kokoisilta. Jos järki voisi sanella, ei olisi lihavia lääkäreitä, hoitajia eikä meitä tavallisia kansalaisia. Mutta kun meillä on tunteet, Jumala on ne meille luonut. Joku lakkaa syömästä, kun on iloinen tai surullinen. Toinen syö ilooon ja suruun; tähän sarjaan minä kuulun. Vain oksennustauti on vienyt syömishalut, ja sitä tautia, onneksi, on harvoin. Rintasyöpään sairastunut nainen kertoi, että hänen ajatuksensa asettuivat toisin sairauden jälkeen: kun tekee mieli pullaa, hän leipoo sitä ja syö. Minä rukoilen, että Jumala säätelee syömistäni, ilojani ja surujani, että hän pistää minut liikkumaan, antaa mielihyvää siitä syömisen sijaan. Mutta sittenkin: tällaisenaan minä kelpaan Jumalalle. Täydellinen on vain Jeesus, joka ...

Jumala vastaa rukouksiimme, vaikka emme edes ymmärrä, mitä pyydämme. Konkreettisesti koin sen tänä aamuna, kun luin Kronologista Raamattuani ja löysin sieltä vuoden takaisen rukoukseni: Herra, minun sydämeni elää sinulle, anna rauha hengelleni, vahvista minua, tee minut terveeksi! Jes 38:16 En käsittänyt vuosi sitten, että minä voisin oikeasti parantua, koska puolisonihan meillä on sairas enkä minä! Minä olen ollut vain uupunut ja väsynyt. Mutta elokuussa koin lyhyessä ajassa toipumisen, joka tuntuu ihmeeltä aina vaan: kun herään, en ole uupunut! Väsynyt voin olla, mutta en sairaan väsynyt. Kiitos Jumalalle, hän on elävä ja todellinen!