Kohtaaminen

Poikkesimme mieheni kanssa sairaalan kahvilaan hetkeksi. Ohitse kulki tutun näköinen nainen ja meni jo jonkin matkaa ohitsemme.

Yhtäkkiä nainen palasi takaisin ja alkoi kysyä, olemmeko tuttuja. Kävi ilmi, että parikymmentä vuotta sitten hän oli opiskelijana/harjoittelijana ryhmässäni päiväkodissa. Kertasimme elämäämme jonkin aikaa.

Lopuksi hän sanoi, että oli pitänyt minusta kovasti. Se lämmitti todella mieltäni.

Kiitos, Jumala, ihmisistä, jotka uskaltavat sanoa jotain rohkaisevaa toiselle, vaikka vuosienkin jälkeen tavatessaan. Anna minunkin olla sellainen ihminen!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät!

Sana kantaa

Vuosi espanjan opiskelua