Kiitoksen aiheita

Olen kai ollut niin turtunut ja hukassa Arin kuoleman jälkeen toukokuussa, että montakaan kiitosaihetekstiä en ole kirjoittanut.

Nyt juuri iloitsen lukuisista aurinkoisista päivistä, jotka ovat valaisseet syksyä. Kiitollisin mielin lähdin tänäänkin töihin: työ on suuri siunaus, se kantaa päivien yli uusille poluille, kun entiset on tallattu loppuun eikä itse kykene näkemään sitä uutta.

Kiitän myös siitä, että tänäänkin erityisesti tunsin olevani omalla paikallani työssä, jossa ei välttämättä näe työnsä tuloksia päivittäin. Mutta kun hoidan vastuuni, teen sen, mikä eteen tulee, se riittää.

Kiitän myös siitä, että tänään on surupiirin ensimmäinen kokoontuminen. Olen odottanut sen alkamista ja kiitän, kun se viimein alkaa. Vaikka piiri osoittautuisi sellaiseksi, etten jaksa tai jostain syystä halua käydäkään siellä myöhemmin, niin olen saanut tällaisen mahdollisuuden.

Jumala johdattaa lupauksensa ja hyvän kutsumuksensa mukaan. Hän on rakastanut minua ensin, siinä syy - ei siinä, että minä sen ansaitsisin. Mutta turvaudun Jumalan Pojan vereen, siinä voima ja voitto, vaikka ulkoisesti ei siltä näyttäisikään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unettomuus on mahdollisuus

Syntymäpäivä äidin, unhoon ei jäädä voi!

Kävellen terveeksi ja ehjemmäksi?