Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2012.

Allasjumppaa ja vähän muutakin!

Olen käynyt pari kertaa MS-yhdistyksen vesijumpassa, sillä jäsenenä minulla on siihen mahdollisuus, vaikka en itse olekaan potilasjäsen. Kun tein jumppaliikkeitä vedessä, katseeni osui viereiseen tilaan, jossa oli iso ryhmä istumassa kahvipöydässä. Näin vain ihmisten varjokuvat. Etualalla istui mies pyörätuolissa, nojasi niskatukeen. Minulla tuli mieheni Ari mieleen. Vieressä istui vaimo, vai liekö ollut hoitaja. Tämä pisti lusikalla ilmeisesti kakkua miehen suuhun. Ja minä vaan polskuttelin lämpimässä vedessä, enkä hoitanut ketään muuta kuin itseäni! Tuo näkymä oli kuin väläys omaan elämääni: tuota minä olen tehnyt väsyksiin asti, mutta se aika on ohi. Nyt on toisenlaiset kuviot. Nyt hoidan itseäni. Uin, jumppaan, kävelen ja teen sitä, mitä tunnen tarvitsevani. Enkä kuitenkaan ole hylännyt miestäni. Hänellä on oma elämä, ja Jumala on hänen kanssaan kuten on minunkin kanssani. Joskus johdatus vaan on tällaista. "Nyt et sitä ymmärrä, mutta vastedes olet sen käsittävä"

Lepo ja ulkoilu

Edelleen nautin mummoilusta lapsenlapseni luona viettämällä päivät kahdestaan hänen kanssaan. Tuntuu mukavalta, ettei lapsi vierasta minua tai itke vanhempien perään. Ja kun nämä tulevat kotiin, sittenkin hän on tyytyväinen oloonsa. Vaihtelu tekee hyvää. Aamuisin minusta on ihanaa lekotella patjallani lapsen sängyn vieressä ja odottaa, että tämä herää. Ei ole tarve nousta ylös mitään tekemään. Puistossa meidän aikamme kuluu mainiosti, kunhan annan vauhtia keinujalle ja kuljen hänen perässään. Kaunis taivas, kirkas sää ja raikas tuuli virkistävät. Lisää kiitosaihetta sain, kun eräs rouva kertoi heidän asuinmaastaan idästä: taivas on saasteista ruskea koko ajan, vaikka muuten kaikki näyttää paratiisimaiselta. Kiitos Jumalalle ihanasta Suomestamme! Ilmasto on vaihteleva, juomavettä riittävästi ja sekin on puhdasta verrattuna muihin maihin. Kiitosaihetta on runsaasti jo tässäkin! Saati sitten Jumalan armo: se on joka maassa yhtäläinen, jokaista ihmistä kohtaan yhtä suuri. Ja häne

Kuinka kiittäisin, sua Herrani, hyvyydestäsi?

Joka päivä olisi syytä ja aiheita kirjoittaa pitkät rimssut kiitosaiheita, mutta useimmiten ne jäävät vain omiin ajatuksiin. Tänään kiitän, että olen selvinnyt 2-vuotiaan Sara-tyttösen kanssa hienosti pitkän päivän. Aamulla tyttönen heräsi iloisena, vaikka oli vain mummo paikalla, isiä ja äitiä ei näkynyt missään. Eikä koko päivänä tyttö kysellyt, koska vanhemmat tulevat. Leikitty on ja vietetty päivää. Aikuisen askeleeni vaan kulkevat sittenkin liian joutuisaan, en osaa kulkea tarpeeksi hitaasti. Mutta opettelen koko ajan. Perhe palasi. Etanapeli alkaa. Mummo taitaa pitää vapaavuoron ja antaa Saran pelata vanhempien kanssa. 1. Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen. Minne käynkin maailmassa, sinä olet hoitamassa. Onni täällä vaihtelee, taivaan Isä suojelee. 2. Ota, Jeesus rakkahin, suojaas koti kallehin. Siunaa äitiä ja isää , heille elinpäivää lisää. Ystävä sä lapsien, pientäs auta holhoten. 3. Pidä meitä turvissas, Jeesus, armohelmassas. Suojaas sulje