pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Jatkossa kirjoitan tänne paitsi kiitosaiheitani (joita olen laiskasti raapustellut, vaikka aihetta olisi ollut!), myös kuvauksia matkoilta, sikäli kuin onnistun kirjoittamaan niitä kännykälläni. Haastetta riittää, sillä pelihousun repiminen alkaa minulla heti, kun en bonjaa välittömästi... Ja sitä tapahtuu jatkuvasti tietotekniikan alalla.  Ostin vaelluskengät jo monta vuotta sitten. Ne ovat kevyet ja niihin mahtuu hyvin oma pohjalliseni, jota taas hiljaittain muotoiltiin jalkani mukaiseksi, niin ettei vaivaisenluihin tai varpaisiin tule painetta. Olen kävellyt näillä pitkin talvea, käyttänyt kaksia sukkia, joista toiset ovat hyvin ohuet. Kahdet sukat estävät kuulemma jalkoja hiertymästä. Jopa sukkiin pitää jalkojen tottua, ettei äkiksestä tule rakkoja niiden takia. Toivottavasti en kävele näitä loppuun jo ennen matkaa! Nyt sairastan poskionteloitani, yskin ja kröhisen, joten lenkille en pääse toistaiseksi. Espanjaa kohti käymme, jos Jumala suo, kolmen muun naisen ka...

Kiitos Jumalalle tämän päivän terveydestäni! Yöllä tapahtui käänne ja poskiontelot alkoivat tyhjentyä aamun tullen. Oloni on nyt aivan toinen kuin eilen, vaikka vieläkin olen toipilas ja lepään tämän päivän. Jos ei välillä ole kipeä, ei osaa arvostaa terveyttään. Kiitos siis Jumalalle tästä terveellisestä opetuksesta. Samalla olen opetellut sitä ajatusta, että itsestä on pidettävä huolta. Olen vastuussa lähinnä itsestäni, en niinkään muista. Usein vaan on helpompi huolehtia muista kuin itsestä. Siinähän ei voi muuta kuin väsyä lopulta. Iloisella mielellä siis tämän päivän olemiseen! Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme!

Leena Törmänen kirjoittaa runokirjassaan Suru on tosikko ja lähtee : Terveys Varastettiin, enkä edes  tiennyt omistavani. s.8 Rakas Jumala. Kiitän siitä, että olen terve. Minulla ei ole mitään vakavia sairauksia, jotka rajoittaisivat elämääni, vaan muutaman pillerin napsimalla olen täysin kunnossa. Anna anteeksi, että en muista kyllin kiittää terveydestäni, voimistani, jaksamisestani, väsymyksestäkin, joka aina kuitenkin on väistynyt vähän levättyäni. Herra, anna voimaa niille, jotka kantavat sairauden taakkaa päivästä ja hetkestä toiseen. Kosketa ja lohduta. Vain sinä Herra voit, sinä olet lohdutuksen Jumala.

Olin kuntokatsastuksessa, jonka paikallinen autoliike järjesti naisille. Tilanne oli vähän parantunut puolessa vuodessa: paino oli pudonnut pari kiloa. Siitä johtuen elimistön ekstraläskimäärä oli vähän laskenut. Nyt sitä on enää pari isoa kauppakassillista liikaa. Verenpaineeni on erinomainen, 115/75. Muutkin mittaustulokset olivat mainioita, paitsi tuo kehon rasvamäärä. Sille voin kuitenkin tehdä jotain, jos haluan. En ole varma, haluanko, tai minkä verran haluan. Kiitollinen olen kuitenkin. Mieleni on iloinen ja tyytyväinen. Toisinaan nukun vähän huonommin, kuten parina viime yönä, kun on ollut stressiä. Mutta pääsääntöisesti saan nukutuksi, ja se on suuri ilo monen vuoden univaikeuksien jälkeen. Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut, etkä sallinut viholliseni iloita minusta! Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän, iankaikkisesti! -psalmista 30

Olen päättänyt rukoilemaan polvillani aamulla. Yhteen aikaan tein sen aamulla, mutta se on jäänyt vuosiksi. Olen ollut mielestäni liian väsynyt siihen ja vain makaillut sängyssä senkin ajan. Tänään ehdin jo kävellä uimaan ennen kuin muistin, että polvirukous jäi. Niinpä polvistuin siellä kiittämään ja pyytämään siunausta päivään. Jo yhdeksältä kiitosaiheita oli runsaasti tälle aamulle: - yön lepo lyhyestä unesta huolimatta - kotirauha - terveys, kivuton olo - 35 vuotta yhteistä elämää Arin kanssa - suuri rikkaus, suuri kipu - tyyni meri, seesteinen aamu - kyky liikkua, kävellä, uida - hyvä mieli Eikä tässä kaikki. Huomenna saan aloittaa työt kolmen vuoden uupumuksen jälkeen. Olen toipunut ja työkykyinen nyt. Kiitos, kiitos rakas Jumala! Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut! Psalmista 30.

Olin kahden päivän matkalla Uumajassa. Ryhmämme koostui MS-yhdistyksen jäsenistä, osa potilaita, osa omaisia. Huonekaverikseni sain itseäni nuoremman nätin rouvan. Hän oli ensi kertoja pyörätuoli mukanaan matkassa. Meillä oli yhteiset sävelet, oli ihastuttava tutustuminen. Rukoilimme iltarukouksen yhdessä, kerroimme elämäntarinaamme. Luotasimme syviäkin asioita. Erityisesti Jumala puhui minulle fyysisen terveyden lahjasta, sen merkityksestä. Minä kykenin ketterästi kiipeämään laivan kannelle ottamaan valokuvia. Minun oli helppo kävellä laivaan ja sieltä pois pitkiä nousevia tai laskevia käytäviä. Huonetoverini kanssa menimme ensin laivan keulaan, sieltä hissillä ylös ja ramppien yli kannelle. Vessan ovet olivat myös raskaat ja kynnykset korkeat huonojalkaiselle. Minulle ne eivät tuottaneet vaikeuksia. On terveellistä välillä nähdä, mitä omistaa. Tärkeintä on iakaikkisen elämän lahja Jeesuksen tähden. Mutta emme saa väheksyä myöskään terveyttä siltä osin kuin se on meillä tall...

Moni asia on viime aikoina muistuttanut minua, että ei tarvitse halveksia pienten alkujen päiviä. Pienistä asioita ilomme koostuu, murusista usein. - Löytyy hieroja, jonka kanssa voi puhua ja myös itkeä. - Saa istua lapsenlapsi sylissään ja lukea tälle kirjaa, "lue, mummo!" - Tulee lapsuudenystäviä kylään oman kiireensä keskeltä - Pystyy kävelemään pitkin katuja ja iloitsemaan vapaudestaan! - Uinti meressä, jossa lämpötila on niin korkea, että voi uida miten kauan huvittaa - Vähittäinen terveyden palautuminen, ikä huomioon ottaen - Sekin tuo iloa, ettei minun tarvitse enää mitään uraa luoda: saan olla ikäiseni nainen, väsynyt ja uuvahtava, mutta sittenkin elän ja saan olla MINÄ! Kesäiloa, auringonvaloa, armon vilauksia ja ystävän kohtaamisia, sinulle lukijani!

Kun ei kipuja tunnu, en muista kiittää. Kun tuntuu, alan kiittää, ettei niitä YLEENSÄ ole. Tänään asia tuli mieleeni, kun naistenpäivillä esirukouspyynnössä joku pyysi rukoilemaan kipujensa takia. Minä siis kiitän, etten ole mistään kohti kipeä! Leena Lehtinen puhui Johanneksen 14. luvun joistakin jakeista päivillä. Mieleeni jäi se, että Jeesus on tie Isän luokse. En ole aiemmin ajatellut, että jos suhde omaan isään on ollut kipeä tai vaikea, niin voi tuntua kurjalle vaeltaa tietä, joka vie Isän luo. Ainakin itse samaistan Isä Jumalan piirteitä oman isäni kautta. Eräässä kirjassa kerrotaan mielikuvituskeskustelusta Jumalan kanssa. Jumala oli aluksi naisen hahmoinen ja oloinen. Kun keskustelija antoi isälleen anteeksi, yllättäen Jumalan muoto muuttui: hänestä tuli miehekäs, naismaisuus oli hävinnyt. Suhde omaan isään on siis tärkeä. Anteeksiannnon merkityksestä puhuvat jopa ei-kristityt asiantuntijat. Kun annat anteeksi toiselle, paranet itse. Pääsymme taivaaseen Jumalan luo...

Terveyden merkityksen huomaa yleensä vasta, kun tulee kipuja tai sairauksia. Itse arvelen olevani aika kipuherkkä tai ainakin itseäni harmittaa omat valitteluni ja ruikutukseni. On tärkeää, että tunnistaa olonsa; olenko terve vai sairas. Moni mies erityisesti menee lääkäriin vasta, kun on liian myöhäistä korjata vahinkoja. Onko se sitä, ettemme halua turhaan vaivata toisia, itsemme vähättelyä? Itse kuitenkin olemme itsemme asiantuntijoita, mitä tulee kipuihin tai huonoon oloon. Toisinaan minun ainakin on vaikea tunnistaa, onko kyseessä somaattinen kipu. Toisin sanoen, tunnenko kipua siksi, että voin henkisesti huonosti. Siinäkin tapauksessa kipu on todellista. Kun vanhus sairaalassa valittaa ja ääntelee kuin olisi kipeä, hänellä on jokin syy tehdä niin. Kuka kuuntelisi häntä? Joskus olen käynyt lääkärissä kipeyteni takia, saanut kuuntelevan korva, lähtenyt reseptin kanssa kotiin - enkä ole hakenut lääkettä ollenkaan: tauti parani, kun sain avun henkiseen kipuuni. Ehkäpä mekin...