pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Elisabeth Elliot kirjassaan Jumala johdattaa: Ellen pysty rehellisesti sanomaan, että olen antanut pahantekijälle puhtaat paperit, minun täytyy hyväksyä, ettei Jumalakaan voi antaa minulle anteeksi. Viha ja katkeruus johtavat helvettiin. Koska Jumala on rakkaus, hän ei rakkautensa tähden voi edistää itsetuhoani. Miten voin odottaa Jumalan johdattavan minua, jos kieltäydyn seuraamasta hänen tietään? Ainoastaan armollisille on luvattu armo. -Karua tekstiä ja vaikeaa ottaa vastaan, kun on tullut hylätyn/jätetyn/syyttä syytetyn penkille. Itselleni on ollut pitkä työ antaa anteeksi joillekin ihmisille. Joskus olen luullut antaneeni anteeksi, mutta on paljastunut, että olenkin kantanut katkeruutta sydämessäni! Jumala, puhdista sydämeni ja tee minussa työsi, että osoittaisin toisille armoa kuten sinä osoitat minulle joka päivä. Jeesuksen nimessä.

Kun ei kipuja tunnu, en muista kiittää. Kun tuntuu, alan kiittää, ettei niitä YLEENSÄ ole. Tänään asia tuli mieleeni, kun naistenpäivillä esirukouspyynnössä joku pyysi rukoilemaan kipujensa takia. Minä siis kiitän, etten ole mistään kohti kipeä! Leena Lehtinen puhui Johanneksen 14. luvun joistakin jakeista päivillä. Mieleeni jäi se, että Jeesus on tie Isän luokse. En ole aiemmin ajatellut, että jos suhde omaan isään on ollut kipeä tai vaikea, niin voi tuntua kurjalle vaeltaa tietä, joka vie Isän luo. Ainakin itse samaistan Isä Jumalan piirteitä oman isäni kautta. Eräässä kirjassa kerrotaan mielikuvituskeskustelusta Jumalan kanssa. Jumala oli aluksi naisen hahmoinen ja oloinen. Kun keskustelija antoi isälleen anteeksi, yllättäen Jumalan muoto muuttui: hänestä tuli miehekäs, naismaisuus oli hävinnyt. Suhde omaan isään on siis tärkeä. Anteeksiannnon merkityksestä puhuvat jopa ei-kristityt asiantuntijat. Kun annat anteeksi toiselle, paranet itse. Pääsymme taivaaseen Jumalan luo...