pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Syksystä pidän, mutta tämä syksy on arvoitus, sillä mieheni kuoli keväällä ja eilen muistin erään haaveeni. Yli 30 vuotta sitten olin vielä niin lapsellinen, että olisin halunnut pomppia syksyn lehdissä, joita oli kasoittain puistoissa. Mieheni ei kyennyt tuolloin enää pomppimaan, hädin tuskin kävelemään. Sanoin, että jahka paranet, niin sitten pompimme yhdessä. Illalla pyöräilin uimasta kotiin ja näin lehtiä Hovipuistikolla. Voi, meiltä jää kieriskelemättä lehdissä tänäkin syksynä - ja ikuisesti tässä elämässä! Niinpä päätin, että teen sen itsekseni tänä syksynä ja oikein perusteellisesti! Odotan vain OIKEAA HETKEÄ ja kunnon lehtikasaa. Lapsellisesta haaveestani en luovu, vaikka kuolema onkin käynyt! Kaikki haaveet eivät toteudu, mutta tärkeimmät asiat kylläkin. Ne mitkä Jumala on hyväksi nähnyt. Sain neljä lasta, kuten olin toivonut ja lapsenlapsia on rivissä kasvamassa. Kuinka voisin muuta kuin kiittää - niinpä kiitän! Minun sieluni ylistää Herraa, hartaammin kuin varti...

Mieheni kuoltua toukokuun lopulla elämäni sisältö on muuttunut. En oikein tiedä enkä ymmärrä vielä, mitä kaikkea se tarkoittaa, mutta ihmettelen ja kiitän. Rakastin miestäni loppuun asti ja kiitän Jumalaa rakkauden lahjasta. Kiitän myös pastori Markus Pöyryä, joka oli totisesti Jumalan suuna minulle hautajaisissa. Hän sanoi yksiselitteisesti, että Arin ja minun yhteinen tehtävä on päättynyt, se on loppunut nyt. Purskahdin itkuun, se oli niin lopullisista, se tuntui kipeältä. Mutta sama sana antoi minulle elämän ja vapauden: minä saan jatkaa elämääni, minulle pyydettiin uutta tehtävää ja kutsumusta. Ei enää sairaalassa ramppaamista jatkuva raskas huoli ja suru sydämessä. Elämän keveyttä voi tulla myös minun osakseni! Enää minun ei tarvitse tehdä surutyötä. Tein sitä yli 30 vuotta, enää ei tarvitse. Ihmeellinen Jumala. Hän vapautti sekä mieheni että minut sairauden kahleista. Mieheni iankaikkiseen elämään ja vapauteen, minut jatkamaan taivallustani yhdessä Jeesuksen kanssa, kuten t...

Herra johdatti minut kuoleman varjon laaksoon katselemaan näköaloja, jotka avautuivat mieheni kuoleman johdosta. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä, Herra, olet minun kanssani. -Psalmista 23 Tätä olen saanut kokea kouriin tuntuvalla tavalla. Jumala on ollut voimallisesti läsnä näinä päivinä, kuten hän on kulkenut Arin ja minun rinnalla koko tämän pitkän, pimeän taipaleen - kolme vuosikymmentä sairauden kurimusta. Nyt näkyvät kodin valot, nyt saan laulaa kiitoslaulua Jumalan kunniaksi, sillä Ari on päässyt kotiin ja minä tiedän tien sinne. Jeesus Kristus on se tie. Ylistys olkoon Jumalalle!