pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Mustikkametsä on yksi mieluisia paikkoja minulle. Asiat, joista on hyviä muistoja, alkavat merkitä yhä enemmän iän lisääntyessä. Lapsuudenkodissani kävimme yhdessä mustikoita poimimassa. Samaa olen tehnyt omien lasteni kanssa. Tosin poikani mukaan kolmen kenkuimman tekemisen joukkoon kuului muun muassa mustikoiden poimiminen! Sarjaan kuului lisäksi mattopyykki, mutta kolmatta en muista. Enpä tainnut itsekään rakastaa lapsena kyseisiä asioita samassa määrin kuin nykyisin. Jospa lasteni mieliasiat muuttuvat myös iän myötä. Tänä vuonna mustikoita on runsaasti. Tietysti vain tietyissä paikoissa. Luontoa pitää oppia tuntemaan. Suuri ilo on könytä metsästä täyden mustikkaämpärin kanssa kotiin, jäsenet väsyneitä mutta sangen tyytyväisenä kättensä työhön. Metsässä tulee hoidetuksi. Luonto hoitaa salatulla, hiljaisella tavallaan. Vielä on suunnitelmissa tehdä muutama reissu mustikoiden syntysijoille. Tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme ty...

Tutkitusti metsäilma on hoitavaa ja terveellistä. Siellä on helppo hengittää. Siksi kai hyttysetkin siellä viihtyvät... Minulla on harvoja muistoja lapsuuden lomista, niitä ei vaan maalla pidetty. Ainakaan perheen yhteisiä. Mutta työn parista on onnellisia muistoja sitäkin enemmän. Mustikoita olimme koko perhe poimimassa ainakin muutamia kertoja, jopa isä. Välillä istuimme mättäille juomaan pullakahvit. Sitten jatkettiin. Mieleeni ei ole jäänyt marjojen määrä, merkittävämpää oli varmasti yhdessä tekeminen. Lapsuuden marjamatkat käyvät toistuvasti mielessä vastaavissa tilanteissa. Kuten tänään, kun kävin tutkimassa marjatilannetta. Löysin kyllä reilun litran, mutta paljon niissä oli raakileita. Ei siis kiire metsään! Paluumatkalla ajoin syrjäiselle uimarannalle. Kävin upottamassa hiet mereen ja istuin laiturille eväitä syömään. Termospullo oli mukana. Löysin tuulensuojaisen paikan, oli oikein hyvä siinä istua ja olla. Kiitos Jumalalle monista hyvistä muistoista ja kiitos siitä...