Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2013.

Jumalan rauha on kuin virta

Sain muutama päivä sitten sähköpostiini profetian henkilöltä, jota en tunne, enkä liioin tunne profetian saajaakaan. Mutta profetia on minusta raamatullinen ja siksi olen julkaissut sen kotisivullani osoitteessa: http://koti.mbnet.fi/phakkola/kirjoituksia.php Profetioita saa ja pitää voida arvostella. Arvosteluperustana on Raamattu. Kaiken sen ohi tai yli menevän voimme jättää omaan arvoonsa. Jumalan Henki on arka Henki, on joku vanha sanonut joskus. Kun Jumala puhuu meille, hän antaa aikaa ja rauhaa tutkia asiaa. Hilja Aaltonen sanoi samaa, kun Riku Rinne oli nauhoittanut hänen puhettaan käydessään Hiljaa tapaamassa. Hiljainen ja sävyisä, nöyrä sydämeltä, näin kuvataan Jeesusta. Hän on meille Tie, Totuus ja Elämä. Raamatussa hän ilmaisee itsensä meille. Oma uskomme ei voi olla perusta pelastuksellemme. Ainoa toivomme on Jeesus Kristus, joka ei muutu. Meidän uskomme on tänään tätä, huomenna sitä. Pelastus on täysin ja kokonaan Jeesuksessa.

Jumalan armo

Luen Vikstenin kirjaa sielunhoidosta. Sain sen "Mummilta" jo kuukausia sitten lainaksi, mutta nyt tuli aika ottaa se käteen. On metkaa, että jokin asia voi seisoa vieressämme viikkokaupalla, mutta emme ikään kuin näe sitä. Oikealla hetkellä kuitenkin silmämme avautuvat. Näinhän on evankeliuminkin laita: ennen kuin etsikkoaikani tuli, en koskaan kuullut Jumalan puhuvan minulle seurakunnassakaan. Hän puhui toisille, vanhoille ihmisille minun mielestäni. Asiat eivät kerta kaikkiaan koskettaneet minua. Kun tuli minun aikani, Jumalan aika kohdallani, korvani avautuivat ja aloin kuulla. Armoa se on, ei ihmisen otettavissa oleva asia. Avaa minun korvani kuulemaan opetuslapsen tavoin. Tätä rukoilen tänään, sillä korvani tukkeentuvat kaikenlaisesta vaikusta ja ne tarvitsevat jatkuvaa puhdistusta. Eilen Jumala yllätti minut. Hän oli puhunut Jer 31:9 jakeen kautta viime viikolla minulle koskien työasiaani. Illalla vilkaisin eteisen seinällä olevaa sinistä sydäntä, jonka keskell

Jumalan puhetta

Olen hakenut työtä. Se olisi sellaista, mistä vain olen haaveillut. Luulin jo, ettei ole olemassa sellaista työtä, mikä näyttäisi omaltani. Nuoruuden ammattini ei vastaa tämän hetkistä työkykyäni ja -näkyäni, monessakaan mielessä. Jotain uutta olisi löydettävä. Hakemus hyväksytään tai hylätään. Jo se, että sain hakemuksen lähetetyksi, on iso asia minulle. Olen noussut kuopasta vähintään reunalle kärkkymään. Ei haittaa, vaikka tämä ovi ei aukea, se ei ole siinä tapauksessa minua varten. Illalla lukiessani Raamattua Jumala puhui minulle: Itkien he tulevat,  ja minä johdatan heitä kun he kulkevat rukoillen. Tasaista tietä minä vien heidät vesipuroille, tietä, jota he eivät kompastu. Minähän olen Israelin Isä, ja Efraim on minun esikoiseni. Jer 31:9 Minua pelotti inhimillisesti ajatellen, selviytyisinkö tehtävästä, jota haen. Mutta Jumala näki ajatukseni ja rohkaisi minua sanan kautta. Kävipä niin tai näin, hän johdattaa minua. Hän vie sellaista tietä minua, että pysyn

Vieraisilla

Koti on siunattu asia. Sen merkityksen huomaa erityisen hyvin, kun on välillä muualla. Tällä hetkellä olen nuorimman pojan kotona muutaman päivän Tampereella. On hauska kävellä vieraita katuja, nähdä uusia kasvoja. On mukava vähän etsiskellä oikeaa kauppaa, nähdä uusia maisemia, hämmästelläkin. "Vaihtelu virkistää" on kulunut sanonta, mutta kovin totta. Tapasin tänään muutaman vuoden takaisen ystäväni, jota en ole ennen nähnyt livenä. Istuimme Stockmannin kahvilassa pari tuntia jutellen, rukoillen ja toistemme kautta virvoittuen. Tulin hyvin siunatuksi tapaamisesta. Rukousvastauksia kuunnellessani vain ihmettelin Jumalan teitä ja rakkautta. Omien nuorteni kanssa on ollut ilo viettää yhteistä aikaa. Näen, että he pärjäävät, heillä on oma elämänsä.  Voin jatkaa tyytyväisenä matkaani kotiin tänä iltana.