pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Paras joululahjani on niin valtava, etten osaa tarpeeksi kiittää enkä iloita siitä. En oikein ymmärrä sen arvoa, määrää ja mittaa. Kyseessä on pelastus, jonka Jumala valmisti, kun otti ihmisen muodon, syntyi tähän kurjaan maailmaan, eli ihmisenä, vaikka on Jumala, kuoli minunkin puolestasi, etten itse joudu vastuuseen synneistäni. Hän kantoi ne ristille, sovitti minut Jumalan, Isäni kanssa, että minä pääsen taivaaseen ja olen vapaa. Täysin käsittämätöntä, mutta niin ihanaa, että rukoukseni on: Pidä minusta kiinni, älä heitä minua pois silmiesi edestä, Herra, älä ota pois Pyhää Henkeäsi, ole aina kanssani. Muitakin joululahjoja sain. Pari mainitakseni: - kylkiluun hiusmurtuma on alkanut parantua, en tarvitse särkylääkettä siihen aatosta lähtien. - olen saanut viettää aikaa lasteni perheiden kanssa ja myös Arin kanssa. Kiitos, Jumala, perheestä!

Televisiosta tulee toisinaan mukavaa katsottavaa, mutta sitäkin hauskempi on kuunnella radiota. On seuraa. Joskus viikonloppuna herään aikaisin ja laitan radion pienelle. Nukahtelen, välillä kuulen kauniita säveliä, jotain puhetta siinä lomassa. Radio deitä kuuntelen aamuisin. Uutiset, päivän sää, aamuopetuksia ja aamuhartaus. Kaunista musiikkia, joskus ei niin mieleistä. Iltaisin Raamattu kannesta kanteen -opetusohjelma on vakiokuunteluani. Samalla kudon tai touhuilen omiani. Toisinaan jään kuuntelemaan keskusteluohjelmia. Radio välittää Jumalan sanaa maihin, jossa ihmiset eivät osaa lukea tai heidän ei ole mahdollista lukea Raamattua. Se onkin ainoa tuhansille ihmisille kuulla evankeliumia. Voi meitä onnekkaita länsimaalaisia! Kiitos Jumala, hyvyydestäsi meitä kohtaan. Herätä meitä paatumuksemme tilasta, anna kiitoksen kohota sinun puoleesi!

Mahdanko toipua koskaan onnettomuudesta, jossa olin tyttären kanssa viikko sitten? Tarkoitan, että tuleeko se osaksi minua - tietysti se tulee, kuten kaikki kokemamme. Fyysisiä vammoja on vielä, ne varmaan paranevat kaikki vähitellen. Mutta en haluakaan koskaan unohtaa sitä, että olen ikään kuin jatkoajalla, minäkin. Selviäminen on suurempi ihme kuin se, ettemme olisi enää elossa. Ehkä minun pitää rämpiä näissä ajatuksissa vielä joitakin aikoja ennen kuin olen kykenevä nousemaan tästä suosta. Mutta kaikella on aikansa, määrähetkensä on joka asialla maan päällä.

Tänään tunteeni vaihtelevat heti aamusta alkaen. Kiitän tunteista, sillä ne kertovat, että uskallan kohdata elämää sellaisena kuin se tulee. Moni ihminen joutuu kieltämään tunteensa, kun ne koskevat liikaa. On oltava kuin ei mikään koskisi, kun ei kestä enempää kipua ja surua. Minä siis itken vähän väliä, sydämen pohjalla suru ja ilo vaihtelevat taajassa kaaressa. Kiitos Jumala, että saan elää ja rakastat minua tällaisena tunteilevana ja kipuisena ihmisenä!

Edellinen kirjoitukseni on profeetallinen. Nyt olen sairauslomalla, ainakin muutaman päivän. Jouduimme onnettomuuteen tyttären kanssa, mutta monin eri tavoin Jumala osoitti huolenpitonsa. Eivät edes silmälasit lentäneet päästä. Tyttären päähän tuli haavoja, hiuksia lähti, mutta ei mitään vakavaa. Kiitä kanssani hyvää Jumalaa! Usko ilosanoma: Jeesus Kristus on tullut meitä ihmisiä auttamaan ja pelastamaan. Kuolemamme hetkellä siirrymme iankaikkiseen elämään hänen ansiostaan. Monin  tavoin Jumala valmisti minua onnettomuustilanteeseen, vaikka en sitä ymmärtänyt. Nyt vaan kiitän ja ihmettelen. Asiasta lisää http://phakkola.jurge.fi/ajankohtaista.php?pvm=20131209

Kiitän Jumalaa siitä, että jaksan kävellä, käydä töissä ja sain töitä kolmisen kuukautta sitten. Ihmettelen voimiani joka päivä. Iloitsen terveydestäni ja syystalven pimeydestäkin. Väsymyksestäkin. Kiitän seurakunnasta, omasta pastorista, uskonyhteydestä. "Ilo valtasi minut kun kuulin sanan: me lähdemme Herran huoneeseen!"

Kiitän tänään ihmisistä, jotka osoittavat rakkautta, huolenpitoa ja ystävällisyyttä. Miten kovasti me jokainen kaipaammekaan sitä, että joku hymyilee juuri minulle, NÄKEE minut, iloitsee minun kohtaamisestani! Viha ja rakkaus ovat vahvoja tunteita. Niiden vastakohta on välinpitämättömyys. Ihminen kestää paremmin ilkeääkin kohtelua kuin sitä, että hänen ohitseen katsotaan eikä hänelle puhuta. Tee Jumala minusta enemmän ja enemmän sellainen, joka huomaa toisen ihmisen, sen aran, heikon ja yksinäisen. Ja vaikka niin kävisikin, ettei kukaan huomaa minua tai sinua, niin Raamattu lupaa: Vaikka isäsi ja äitisi sinut hylkäisivät, minä en sinua ikinä hylkää , sanoo Jumala.