pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Klo 8 soi ovikello, ystävä tuli vierailulle, kun sai kyydin kaupunkiin. Olin kattanut pöytään oikeat kahvikupit servetteineen. Vähän jouluista tarjottavaa ja tuoreita sämpylöitä. Rukoilimme vähän, puhuimme paljon. Kahvittelimme ja pari tuntia hurahti. On kiva, kun saa seuraa kahvipöytään toisinaan, kun tavallisesti makaan sohvalla ja syön ja juon samalla lukien, kun kerran yksin asun. Iltapäivällä tulee toinen ystävä poikkeamaan. Tämä joulunaika on yhtä juhlaa: paljon kohtaamisia ja puhumista. Väsymistäkin kaiken kanssa, mutta hiljaista iloa ja onnea kuitenkin. Kaikki hyvät lahjat tulevat valkeuksien Isältä, Jumalalta. Erityisen lahjan hän antoi meille Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.

Kevät on ollut ihanaa aikaa valon takia, taas tänä vuonna. Olen nauttinut kävelemisestä aivan erityisesti. Lukiessani lukuisia vaeltamiseen liittyviä kirjoja, törmäsin useasti sanapariin jaloilla rukoileminen. Se tuntuu minun jutultani. Olen ollut joskus hiljaisuuden retriitissä, mutta se ei tuntunut omalta. Mutta kun lähden kävelemään, laulut alkavat soida mielessäni. Usein ne ovat ylistyslauluja Jumalalle, joskus anomista HERRA KUULE MINUA,  HUOMAA HUOKAUKSENI. KUNINKAANI JA JUMALANI, KUULE KUN HUUDAN SINULTA APUA! Joskus ne ovat vanhoja, kauan sitten kuulemiani ja laulamiani lauluja. Minun rukoukseni on siis laulaen ylistämistä. Muu rukoileminen sujuu minulta huonosti. Mutta kiitos Jumalalle, olen löytänyt jotain, mikä on minulle sopivaa. Joko sinä olet löytänyt oman tapasi rukoilla?

Kerran kuussa Lene kutsuu naisia luokseen perjantaisin käsitöiden merkeissä. Aluksi kahvittelemme kunhan Lene saa äänensä kuuluville ja naiset pääsevät kahvipöytään. Rukous illan ja katetun pöydän ääressä on hyvä alku illalle. Itse en ole päässyt moneen kuukauteen mukaan, mutta tänään menen. Töistä tultuani kävin saunassa, pesin pyykit ja virkistyneenä lähden matkaan. Yksinäisyydessä vietetty aika on tarpeen, mutta jos ei tämän tästä pääse kohtaamaan ystäviä, elämä käy kuivakaksi. Ja yhteinen rukous ja luottamuksellinen keskustelu ovat avaintekijöitä onnistuneelle yhdessä ololle. Kiitos Jumalalle kaikista rakkaista ihmisistä! MInä ylistän sinua, Herra!

Eilen ja tänään olen kävellyt töihin, sillä pakkasta on jälleen yli 10 astetta aamulla ja olen flunssainen. Kävellessä henkeen ei ota kylmä ilma samoin kuin pyöräillessäni. Kävellessä ehtii myös ajatella enemmän tai ainakin hitaammin, siltä tuntuu. Flunssaisena olen aina henkisesti myös huonokuntoinen ja alavireinen. Tänä aamuna Pyhä Henki lohdutti minua koko matkan, sillä hän muistutti minua eräästä säveltämästäni raamatun kohdasta ja lauloin sitä koko matkan: Herra, kuule minua! Huomaa huokaukseni! Kuninkaani ja Jumalani,  kuule kun huudan sinulta apua! Sinua minä rukoilen, Herra, jo aamulla, kuulet ääneni. Aamun hetkellä tuon, sinulle kiitoksen ja odotan vastaustasi. Iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, loppumaton olkoon heidän riemunsa. Sinä suojelet niitä,  jotka rakastavat sinua! Sinä olet heidän ilonsa lähde, sinä Herra annat siunauksesi vanhurskaalle. Sinun hyvyytesi suojaa häntä kuin kilpi!  -Psalmista 5

Olen päättänyt rukoilemaan polvillani aamulla. Yhteen aikaan tein sen aamulla, mutta se on jäänyt vuosiksi. Olen ollut mielestäni liian väsynyt siihen ja vain makaillut sängyssä senkin ajan. Tänään ehdin jo kävellä uimaan ennen kuin muistin, että polvirukous jäi. Niinpä polvistuin siellä kiittämään ja pyytämään siunausta päivään. Jo yhdeksältä kiitosaiheita oli runsaasti tälle aamulle: - yön lepo lyhyestä unesta huolimatta - kotirauha - terveys, kivuton olo - 35 vuotta yhteistä elämää Arin kanssa - suuri rikkaus, suuri kipu - tyyni meri, seesteinen aamu - kyky liikkua, kävellä, uida - hyvä mieli Eikä tässä kaikki. Huomenna saan aloittaa työt kolmen vuoden uupumuksen jälkeen. Olen toipunut ja työkykyinen nyt. Kiitos, kiitos rakas Jumala! Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut! Psalmista 30.

Palasin kolmen yön jälkeen kotiin. Olin leskeksi reilu vuosi sitten jääneen äitini luona. Äitini on pirteä 78-vuotias, jolla huumori kukoistaa. Yhteiset harrastuksemme ovat käsityöt ja marjat, leipominen ja puhuminen. Äitini myös kirjoittaa ahkerasti päivän tapahtumia. Hänellä on vino pino kierrevihkoja yli 50 vuoden ajalta. Ihmettelen sitä, että äidin kanssa nauramme mahdottomasti. Se on sellaista sanakikkailua, leikinlaskua, toistemme ja itsemme kustannuksella pelleilyä. Vesissä silmin hohotimme moneen otteeseen. Välillä sanailimme taas kiivaastikin. Olen äitini ainoa tytär kolmen pojan lisäksi. Sen takia minulla on erityisasema suhteessa äitiin. Meillä on keskinäinen vapaus ja yhdessä olon helppous. Ennen kotiin lähtöäni rukoilimme taas. Pidimme käsistä toisiamme. Turvallisuutta ja rauhaa tuova hetki. Ennen isän kuolemaa vietin usein öitäni mökillä muutaman kilometrin päässä vanhempien luota. Tarvitsin yksinoloa. Isän kuoleman jälkeen en tarvinnut sitä enää niin paljon, jote...

Äidin luona muutama päivä. Sateisia, koleahkoja säitä. Siitä huolimatta ehdin poimia veljeni kanssa punaherukat puhtaiksi kypsistä marjoista. Vielä jäi osa kypsymään. Perunamaa kukki, isoja mukuloita löytyi varsia maan alta, kun kiskoin varsia ja kuokin maata. Kukkaset innoissaan puskivat kauneutta esiin, sadetta ne ovat saaneet riittämiin. Iso, likainen mattoni tuli pestyksi. Veli sai sen painepesurilla puhtaaksi, vaikka epäilin, ettei sitä saa enää puhtaaksi. Ilta mökillä. Saunomista, kolmesti lammessa uintikierroksella. Juttelua kälyn, äidin ja veljentyttärien kanssa. Manu-kissa mielistyi minuun paremman puutteessa: sen isäntä on armeijassa, joten se tyytyi väliaikaisratkaisuun. Kun en ymmärtänyt sen halua päästä sisälle, se kynsäisi minua selästä - siitäs sait, tyyliin! Rukous äidin kanssa ennen lähtöäni. Jumala lähetti useita vieraita lähdettyäni äidin luo, joten hän ei ehtinyt surra lähtöäni. Niin me äidit suremme, kun lapset lähtevät! Vihreille niityille hän vie mi...

Eilen havahduin: olenko edes kiittänyt ja oivaltanut, miten suuren rukousvastauksen Jumala on antanut Arin kohdalla! Vuosia olen rukoillut, kuten monet muutkin, että Arin limaisuus loppuisi, ettei hänellä olisi jatkuvia keuhkokuumeita ja hengitystietulehduksia. Niitähän oli pari kolmen kuukauden välein vuosien ajan. Viime vuoden alussa toukokuuhun mennessä hän oli ollut neljästi antibioottikuurilla. Sitten Jumala puuttui jämerästi asiaan: hän pakotti minut pitämään välimatkaa sairaalassa juoksemiseen ( 5 krt/vk sijasta 1 krt/vk) ja kertoi itse pitävänsä Arista huolen. Sen jälkeen keuhkotulehduksia ei ole ollut! Limaisuus ei ole hävinnyt, mutta se ei ole sellainen ongelma kuin se oli vuosien ajan. Kiitos Jumalalle, että hän totisesti kuulee ja vastaa rukouksiin! Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni. Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni. Hän a...

Olen hakenut työtä. Se olisi sellaista, mistä vain olen haaveillut. Luulin jo, ettei ole olemassa sellaista työtä, mikä näyttäisi omaltani. Nuoruuden ammattini ei vastaa tämän hetkistä työkykyäni ja -näkyäni, monessakaan mielessä. Jotain uutta olisi löydettävä. Hakemus hyväksytään tai hylätään. Jo se, että sain hakemuksen lähetetyksi, on iso asia minulle. Olen noussut kuopasta vähintään reunalle kärkkymään. Ei haittaa, vaikka tämä ovi ei aukea, se ei ole siinä tapauksessa minua varten. Illalla lukiessani Raamattua Jumala puhui minulle: Itkien he tulevat,  ja minä johdatan heitä kun he kulkevat rukoillen. Tasaista tietä minä vien heidät vesipuroille, tietä, jota he eivät kompastu. Minähän olen Israelin Isä, ja Efraim on minun esikoiseni. Jer 31:9 Minua pelotti inhimillisesti ajatellen, selviytyisinkö tehtävästä, jota haen. Mutta Jumala näki ajatukseni ja rohkaisi minua sanan kautta. Kävipä niin tai näin, hän johdattaa minua. Hän vie sellaista tietä minua, että p...

Koti on siunattu asia. Sen merkityksen huomaa erityisen hyvin, kun on välillä muualla. Tällä hetkellä olen nuorimman pojan kotona muutaman päivän Tampereella. On hauska kävellä vieraita katuja, nähdä uusia kasvoja. On mukava vähän etsiskellä oikeaa kauppaa, nähdä uusia maisemia, hämmästelläkin. "Vaihtelu virkistää" on kulunut sanonta, mutta kovin totta. Tapasin tänään muutaman vuoden takaisen ystäväni, jota en ole ennen nähnyt livenä. Istuimme Stockmannin kahvilassa pari tuntia jutellen, rukoillen ja toistemme kautta virvoittuen. Tulin hyvin siunatuksi tapaamisesta. Rukousvastauksia kuunnellessani vain ihmettelin Jumalan teitä ja rakkautta. Omien nuorteni kanssa on ollut ilo viettää yhteistä aikaa. Näen, että he pärjäävät, heillä on oma elämänsä.  Voin jatkaa tyytyväisenä matkaani kotiin tänä iltana.

Terveyden merkityksen huomaa yleensä vasta, kun tulee kipuja tai sairauksia. Itse arvelen olevani aika kipuherkkä tai ainakin itseäni harmittaa omat valitteluni ja ruikutukseni. On tärkeää, että tunnistaa olonsa; olenko terve vai sairas. Moni mies erityisesti menee lääkäriin vasta, kun on liian myöhäistä korjata vahinkoja. Onko se sitä, ettemme halua turhaan vaivata toisia, itsemme vähättelyä? Itse kuitenkin olemme itsemme asiantuntijoita, mitä tulee kipuihin tai huonoon oloon. Toisinaan minun ainakin on vaikea tunnistaa, onko kyseessä somaattinen kipu. Toisin sanoen, tunnenko kipua siksi, että voin henkisesti huonosti. Siinäkin tapauksessa kipu on todellista. Kun vanhus sairaalassa valittaa ja ääntelee kuin olisi kipeä, hänellä on jokin syy tehdä niin. Kuka kuuntelisi häntä? Joskus olen käynyt lääkärissä kipeyteni takia, saanut kuuntelevan korva, lähtenyt reseptin kanssa kotiin - enkä ole hakenut lääkettä ollenkaan: tauti parani, kun sain avun henkiseen kipuuni. Ehkäpä mekin...

Kiitos, Herra, uudesta aamusta ja tämän päivän terveydestä. Anna minun olla tänään siunaukseksi jollekin. Auta itkemään itkevien kanssa ja iloitsemaan iloitsevien kanssa. Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan! Psalmista 31

Kiitos Jumalalle neljästä vuodenajastamme! Nyt sataa lunta, mutta jo parin kuukauden päästä on kevät ja toisenlainen sää. Ja muutama kuukausi siitä eteenpäin, on täysi kesä. Näin vuodet kiertävät kulkuaan. Kiitän siitäkin, että saan pitää Teroa pari yötä luonani. Kiitän neljästä lapsestamme. Herra, sinä tiedät nuoren miehen, joka lähti ulkomaille kaverien kanssa hiihtolomaa viettämään: varjele tämä nuori mies ja anna hänen palata tuhlaajapojan teiltään takaisin sinun luoksesi. Rukoilen kaikkien nuorten puolesta: "Rakas Jeesus, varjele nuoremme tämän maailman menolta ja anna herätys koko maahamme. Me kaikki tarvitsemme sitä!" Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia. He luottavat tekopyhiin valehtelijoihin, joiden omassatunnossa on polttomerkki. Nämä kieltävät menemästä naimisiin ja syömästä ruokia, jotka Jumala on luonut sitä varten, että ne, jotka tuntevat ja uskovat totuuden,...

Kiitän Jumalaa siitä, että saan yöni yleensä nukutuksi. Sekään ei ole itsestään selvää; viime vuosi tai vuodet ovat olleet sangen vaikeita minulle siinä suhteessa. Nukahtaminen esimerkiksi on itsestään selvää silloin, kun nukahtaa helposti. Mutta illat alkavat pelottaa, jos uni pakenee, vaikka olisi sairaan poikki. Sen takia tuntuu suloiselta, kun puolen yön jälkeen en jaksa lukea tai tehdä mitään, vaan on mentävä nukkumaan. Uni tulee jopa ilman, että minun tarvitsee pyöriä sängyssä lakanat kierteellä. Kiitos Jumalalle siitä! Kelloradio oli mennyt vahingossa päälle ja se herätti minut ennen kuutta! Sen jälkeenkin nukahdin helposti. Ei haitannut pieni valvominen, sillä käytin ajan rukoilemiseen. Kiitosaihe: oma jaksaminen näinkin hyvin sekä Arin tämän hetkinen terveys. Rukousaihe: rakkaan läheisen omaisen elämän hiipuminen. Herra, ota luoksesi, ole hänelle armollinen ja pelasta hänen sielunsa, jos hän ei ole sinun omasi! Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tap...