pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Olen pitkään rukoillut tulevien sukupolviemme puolesta. Pari päivää sitten saimme toisen lapsenlapsen, ja näin rukouksiin tuli konkreettinen kiitosaihe. Kiitos Jumalalle terveestä, nätistä pienestä tytöstä! Näen mielessäni ison pelilaudan, oman sukumme. Kullakin on siinä oma paikkansa. Välillä pelin johtaja, rakas Isämme taivaassa, siirtää pelinappuloiden paikkaa ja itsekin teemme siirtoja. Kun uusi perheenjäsen syntyy sukuun, hän ottaa oman tilansa. Hän on tervetullut, ihana ja hyväksytty, tämä pieni lapsi. Miniät ja vävy ovat tulleet mukaan, heidän sukunsa samoin ja nyt toinen lapsenlapsi sukuun yhteisesti. Samalla väistämättä meitä vanhempia suvussa siirretään pelilaudalla lähemmäksi toista reunaa, kohti riisuutumishuonetta, valmistautumaan tekemään tilaa uusille perheenjäsenille. Näin on Jumala hyväksi nähnyt, näin elämän tulee mennä. Kiitos Jumalalle hänen hyvästä suunnitelmastaan, kiitos jokaisesta sukulaisesta ja perheenjäsenestä. Tervetuloa pieni tyttö, rakastan sinua...

Kiitän Jumalaa hyvin nukutusta yöstä. Edellisenä uni tuli vasta kahden aikana ja herätys oli jo varhain, mutta nyt nukuin 8 tuntia. Olo on sen mukainen; levännyt ja hyvä. Ihminen on kokonaisuus, johon vaikuttaa kaikki mahdolliset itsestä riippuvat ja riippumattomat asiat. Minusta on ihme, että ylipäänsä nukumme yömme kohtalaisen hyvin tämän hälisevän maailman keskellä. Jumalan ihmeitä vilisee ympärillämme, niitä tapahtuu salaa ja nähtävin silmin. Kiittäkäämme Jumalaa kaikesta tästä. Hyvä on Herraa kiittää! Siitäkin kiitän, että neljä nuorta neitoa sekä kummityttöni tulivat eilen ja meillä on vielä tämä päivä aikaa olla yhdessä. Käymme kirpparilla, muun muassa. Kiitos Jumalalle läheisistä ihmisistä, kummilapsista ja suvusta, perheestä ja ystävistä. Eikä yksikään niistä lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin kansalle, jäänyt täyttymättä, vaan ne kaikki toteutuivat. -Joos 21:45