pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Nukuin melkein kellon ympäri ja se on hyvä. Olin niin väsynyt. Mutta nyt on pää vähän sekaisin niin kuin aina, kun nukkuu hiukan liian pitkään yhteen pötköön. En ehtinyt kirkkoon, vaikka olin ajatellut mennä. Kuuntelin jumalanpalveluksen Vaasan kirkosta ja Arto Lehtinevan saarna oli totisesti kuuntelemisen arvoinen. Hän kertoi tytöstä, jonka Jeesus herätti kuolleista. Tämä sai jatkoajan. Moni meistä on saanut jatkoajan, selvinnyt kiperästä tilanteesta, parantunut, vaikka tilanne on ollut toivoton. Lehtineva kertoi myös oman paappansa olleen kuolinvuoteella 75-vuotiaana. Mitään ei ollut tehtävissä. Kun lääkäri totesi, että vain ihme voi hänet parantaa, tapahtui ihme: Verenvuoto lakkasi siinä paikassa (sen sijaintipaikkaa elimistössä ei tiedetty, verta oli annettu monta kymmentä pussia, leikkaus oli tehty). Paappa eli vielä 15 vuotta, kuten Hiskia Raamatun kertomuksessa. Kukaan meistä ei elä ikuisesti maailmassa, mutta jokainen voi elää ikuisesti Jumalan yhteydessä. Se on mah...

Olen lukemassa Vanhaa Testamenttia Tuomarien kirjasta. Simson in elämää mietin. Jumala oli valinnut tämän jo ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa. Äiti sai ohjeet enkelin kautta, ettei lapsen tukkaa saa leikata eikä äiti saa juoda viiniä odotusaikanaan eikä syödä mitään saastaista. Lapsen synnyttyä Raamattu kertoo: Poika kasvoi, ja Herra siunasi häntä. Tuom 13:24 Herran Henki alkoi vaikuttaa hänessä... Aikuistuttuaan Simson halusi ottaa vaimon vihollismaasta, filistelaisista. Vanhemmat eivät innostuneet asiasta. Raamattu kertoo: Mutta hänen isänsä ja äitinsä eivät tienneet, että tuli Herralta. Herra näet etsi aihetta filistealaisia vastaan, sillä filistealaiset hallitsivat siihen aikaan Israelia. Tuom 14:4 Simsonin elämä oli inhimillisesti katsoen onnetonta. Mutta se oli Jumalan tie hänen kohdallaan. Emme tiedä, mitä Simson ajatteli, pitikö hän itse elämäänsä epäonnistuneena, vai näkikö hän, että Jumala on hänen kanssaan. Simson luotti ja uskoi Jumalaan. Hän hu...

Vanhimman poikamme perheessä vierailulla. Heillä on kolmivuotias tytär, Sara. Perheen ja suvun silmäterä, muita lapsosia ei vielä ole uutta sukupolvea. Kiitän nuorten uudesta kodista. Avaraa, tilavaa, ilmavaa. Kiitän perheen keskinäisestä rakkaudesta ja siitä, että Jumala on suonut lapsia Arille ja minulle, ja lapsille puolisoita, niin että elämä jatkuu. Heräsin varhain, hyvin levänneenä. Olen ehtinyt lukea Raamattua, jopa osannut hiukan rukoilla. Minusta rukous on vaikea laji, vaikka tiedänkin, että se on puhumista Isällemme Jumalalle. Mutta kahdenkeskinen keskustelu hänen kanssaan on minulle vaikeaa. Tai sitten en vaan ymmärrä, mitä koko rukous on. Ymmärrän niin, että koska olen Jumalan oma: -kasteen perusteella -lunastuksen tähden -uskon kautta Jeesukseen niin elän ja liikun Hänessä , Jeesuksessa. Minun tekoni ovat hänen tekojaan, Ilman häntä en voi mitään tehdä . Oma huonous on jatkuva seuralainen, mutta senpä takia juuri tarvitsen armoa ja tarttumista Jumalan Sanaan...

Kun ei kipuja tunnu, en muista kiittää. Kun tuntuu, alan kiittää, ettei niitä YLEENSÄ ole. Tänään asia tuli mieleeni, kun naistenpäivillä esirukouspyynnössä joku pyysi rukoilemaan kipujensa takia. Minä siis kiitän, etten ole mistään kohti kipeä! Leena Lehtinen puhui Johanneksen 14. luvun joistakin jakeista päivillä. Mieleeni jäi se, että Jeesus on tie Isän luokse. En ole aiemmin ajatellut, että jos suhde omaan isään on ollut kipeä tai vaikea, niin voi tuntua kurjalle vaeltaa tietä, joka vie Isän luo. Ainakin itse samaistan Isä Jumalan piirteitä oman isäni kautta. Eräässä kirjassa kerrotaan mielikuvituskeskustelusta Jumalan kanssa. Jumala oli aluksi naisen hahmoinen ja oloinen. Kun keskustelija antoi isälleen anteeksi, yllättäen Jumalan muoto muuttui: hänestä tuli miehekäs, naismaisuus oli hävinnyt. Suhde omaan isään on siis tärkeä. Anteeksiannnon merkityksestä puhuvat jopa ei-kristityt asiantuntijat. Kun annat anteeksi toiselle, paranet itse. Pääsymme taivaaseen Jumalan luo...

Tänäänkin on kirkas aamu, kuten on ollut varmaan kuukauden ajan yöpakkasista huolimatta. Eilinen vain oli pilvinen, lumisateinen välipäivä. Millainenhan mahtaa olla iankaikkisuuden aamu? Se, kun näemme Jeesuksen! Silloin ehkä kestämme nähdä ja kokea Jumalan kirkkautta eri lailla kuin nyt. Nythän näemme kuin kuvastimesta, varjon tavoin. Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen kertovat sen, mitä Jumalasta voimme nyt kokea. Nekin ovat toisinaan hyvin kirkkaita hetkiä. Eilen istuin kirkossa, Lhpk (=lähetyshiippakunta)-messussa, luterilaisessa sellaisessa. Kyyneleet tulivat silmiini. Mitä armoa saankaan kokea: kuulen Jumalan armon sanoja, evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta, joka on sovittanut minut Jumalan kanssa. Saan uskoa syntini anteeksi, sillä totisesti tunsin ja tunnen, että olen inhimillisesti ajatellen mitätön ihminen. Teen paljon käsitöitä ja kuuntelen samalla nettisaarnoja, ne ovat mielenkiintoisia ja hoitavia. Pöyryn Markuksen 1. Ms kirjan opetusta kuuntelin eilen, 2. luvu...

Kiitän Jumalaa turvallisesta matkasta tänään. Kävin isäni luona sairaalassa. Palatessa mieheni luona toisessa sairaalassa. Niin kuin on päiväsi niin on voimasikin oleva, Jumalan Sana lupaa. Uskon tämän ja tarvitsen tätä sanaa.