pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Jälleen tänään saimme mökillä ruohot leikatuksi ja sen jälkeen tuli ankara sade ja ukonilmakin. Näin on tapahtunut joitakin kertoja. Ikään kuin Jumala olisi järjestänyt sopivan välin, jolloin työ onnistuu ja johdattanut tekemään sen silloin. Se tuntuu ihmeelliseltä minusta. Joku toinen ei näkisi siinä mitään ihmeellistä, puhuisi sattumasta. Mutta ei sattumat kuljeta Jumalan lasta, se sana ei kuulu taivaan piirustuksiin, on Hilja Aaltonen aikoinaan kirjoittanut. Niin se on. Minun aikani ovat hänen kädessään.

Sain muutama päivä sitten sähköpostiini profetian henkilöltä, jota en tunne, enkä liioin tunne profetian saajaakaan. Mutta profetia on minusta raamatullinen ja siksi olen julkaissut sen kotisivullani osoitteessa: http://koti.mbnet.fi/phakkola/kirjoituksia.php Profetioita saa ja pitää voida arvostella. Arvosteluperustana on Raamattu. Kaiken sen ohi tai yli menevän voimme jättää omaan arvoonsa. Jumalan Henki on arka Henki, on joku vanha sanonut joskus. Kun Jumala puhuu meille, hän antaa aikaa ja rauhaa tutkia asiaa. Hilja Aaltonen sanoi samaa, kun Riku Rinne oli nauhoittanut hänen puhettaan käydessään Hiljaa tapaamassa. Hiljainen ja sävyisä, nöyrä sydämeltä, näin kuvataan Jeesusta. Hän on meille Tie, Totuus ja Elämä. Raamatussa hän ilmaisee itsensä meille. Oma uskomme ei voi olla perusta pelastuksellemme. Ainoa toivomme on Jeesus Kristus, joka ei muutu. Meidän uskomme on tänään tätä, huomenna sitä. Pelastus on täysin ja kokonaan Jeesuksessa.