Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2014.

Sana omalla kielellä

Kuva
Olen lukenut useita kertoja norjalaisen Sigmund Evensenin kirjan Salatut sanat. Se on Wycliffe-raamatunkäännöstyöstä kertova teos, joka käytännöllisesti kertoo, mitä on elää sisällä vieraassa kulttuurissa ja opetella kaikkea kuin lapsi alusta lähtien. Joka kerta itken hartaasti moneen otteeseen kirjan ääressä. En täysin ymmärrä, miksi se koskettaa minua niin paljon. Ehkä ymmärrän myöhemmin paremmin. Tässä eräs aukeama kirjasta, sivut 282 ja 283: Minulla on ollut lähetyskutsu uskoontulostani lähtien, noin 30 vuotta. Mitä se minun kohdallani tarkoittaa tai on tarkoittanut? Sitä en täysin ymmärrä. On niin paljon, mikä jää salaisuudeksi tässä ajassa, mutta tärkeintä ei olekaan minun ajatukseni, vaan se, että Jumala on uskollinen ja johdattaa. Wycliffe oli 1300-luvulla professori Oxfordissa ja hän käänsi ensimmäiseksi Raamatun englannin kielelle.

Itsensä liikuttaminen

Enenevässä määrin huomaan, miten valtava merkitys on liikunnalla. Olkoon se mitä lajia tahansa. Itselleni yksin liikkuminen on parasta. Yksin kävely, juoksu tai avannolla käynti, jolloin saan juttuseuraa, jos tahdon. Mutta voin mennä avannolle aikana, jolloin en tapaa välttämättä tuttuja, joten voin olla hiljaa, jos en jaksa puhua. Ja voi siellä olla puhumatta aina, jos niin tahtoo. Uimahallissa saan myös olla yksin, mutta kuitenkin muiden seurassa. Minulle yksinolo on mahdottoman tärkeää, meteli ei sovi ollenkaan eikä hälinä. Ainoa mikä harmittaa, on se, etten jo aiemmin ole aloittanut juoksemista tai muuta säännöllistä liikkumista, vaikka olen minä pyöräillyt ja ollut vauhti päällä kai aina. Turha kuitenkaan haikailla mennyttä. Suosittelen jokaiselle puolen tunnin lenkkiä joka päivä, tavalla tai toisella. Johan mieli kohoaa ja elämä näyttää valoisammalta! Sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua.

Lepo

Jotkut osaavat lepäämisen taidon ja nukahtavat helposti, jos ovat väsyneitä. Minun on ollut jo lapsena vaikea saada unta. Olen "kierroksilla" aamusta iltaan, virta päällä. Sen takia on autuaallista toisinaan, kuten tänään, lepopäivänä, makailla sohvalla, vetää paksu peitto päälle ja nukahtaa. Mikään keskeneräinen ei pyöri mielessä, mikään ei vaivaa. Saan vain olla ja antaa unen tulla. Norjalainen lähetti kertoo, että kentällä ollessa tulee joskus hetkiä, ettei enää kykene ottamaan vastaan uutta kieltä ja ihmisetkin ärsyttävät ylenmäärin. Silloin ainoa keino on ottaa etäisyyttä ja päästä hetkeksi toisiin maisemiin, lepoon. Myös juoksuharrastuksen myötä olen oppinut, että kunto kasvaa niinä päivinä, kun ei juokse. Siis levossa. Jumala viisaudessaan antoi ihmiselle lepopäivän, että sisimpämme ehtii mukaan maailman vilinän keskellä. Saamme tasapainoa, jos teemme kuten Jeesus. Hänkin meni hiljaiseen paikkaan ja lepäsi vähän.

Kiitän armosta

Oma heikkous on vaikeaa sietää toisinaan. Kun ei kykene parempaan, kun ei pysty itsestään saamaan parempaa aikaan, vaikka tahtoisi. Minä teen sitä mitä en tahdo. Mutta mitä tahdon, sitä en tee. Minun lihassani ei asu mitään hyvää. Mutta on Jumalan armo. Saan anteeksi armosta, ilman omia tekojani. On suostuttava siihen, että omat tekoni eivät kelpaa. Tarvitsen lahjavanhurskautta, toisin sanoen jonkun toisen hyviä tekoja kelvatakseni Jumalalle. Sen hyvän teon teki Jumala itse Pojassaan, kun lähetti tämän maailmaan heikoksi, pieneksi lapseksi ja lopulta ristille kuolemaan minun edestäni. Tämä on se hinta, se hyvä teko, jonka Jumala teki, että minä saan armon. Kiitän armosta ja Jeesuksesta.

Raikkaat aamut

Ennen joulua oli sellaista hässäkkää, etten ehtinyt juuri avannolle. Aattona, jouluaamuna ja tänään tapanina olen sen sijaan kävellyt kahdeksan maissa tai sen jälkeen hitaasti vaalenevassa aamussa parin kilometrin matkan Hietasaareen, jossa avantopaikka sijaitsee. Meressä on nyt oikea avanto, koska pakkanen on paukkunut. Vesi on kipakkaa ja nipistelee kunnolla. Meressä uin minuutin verran, rukoilen Isä meidän -rukouksen, ja sen luettuani tiedän, että minuutti on hurahtanut. Olo on taivaallisen ihana uinnin jälkeen!  On mukava pistellä reipasta vauhtia kotiin lämpimästi pukeutuneena. Kiitos Jumalalle tästä ihanasta joulusta, talvisesta säästä, pakkasestakin ja lumesta! Minä ylistän sinua Herra, sillä sinä pelastit minut! -Psalmista 30

Lapset ja heidän puolisonsa

Sain ruokavieraiksi tyttären ja kaksi poikaamme puolisoineen. Aloitin valmistuksen jo aamulla ja kaikki onnistui ja maistui hyvältä. Se tuntui hyvältä tietysti. Sulattelimme ruokaamme jutellen niitä näitä ja myöhemmin joimme kahvia ja glögiä sekä söimme tyttären leipomaa suklaakakkua. Iltapäivä kului rattoisasti. Luin päivän sanat jokaisen syntymäpäivän kohdalta saamastani Juha Vähäsarjan hartauskirjasta ja luimme Isä meidän. On kiitollinen mieli näistä rakkaista ihmisistä, jotka Jumala on minulle antanut sekä tietysti puolisosta sairaalassa ja vanhimman pojan perheestä, joka viettää joulua omassa kodissaan etäämpänä. Koska hän riippuu minussa kiinni, minä pelastan hänet. Minä suojelen häntä, koska hän tuntee minun nimeni. -Ps 91:14

Puoliso

Kiitän, että Jumala antoi minulle yli 30 vuotta sitten minulle sopivan puolison. Kiitän siitä, että ehdimme tutustua toisiimme aika hyvin ja tulimme tuntemaan Jumalan armon Jeesuksessa Kristuksessa ennen kuin mieheni sairastui vakavasti. Ilman uskoa ja luottamusta hyvään Jumalaan en olisi jaksanut elää tätä elämääni sellaisena kuin se on ollut. Paljon surua ja itkua, mutta paljon myös lohdutusta ja iloa. Jumala soi meille neljä lasta, joista on ollut meille paljon iloa ja joiden kautta Jumala on osoittanut, että hän pitää huolen lapsistaan. Tulevastakin polvesta saamme jo iloita ja kiittää. Ei niin, että lasten tai meidän elämä olisi ollut helppoa, kun Jumala on ollut kanssamme, ei sinne päinkään. Mutta aina olemme tienneet, kuka on meidän kanssamme ja kenen ansiosta pääsemme perille taivaan kotiin kerran. Ilman Jeesuksen sovitusta ei tällainen syntinen ihminen kuin minä, tai kukaan muukaan, pääse koskaan Jumalan luo. Ei ole muuta tietä kuin Jeesus Kristus, sillä hän on ainoa,

Hyvä Joulu!

Mistä on hyvä joulu tehty? Rakkaista ihmisistä, sopuisista naapureista. Tuoksuvista leivonnaisista, puhtaan kodin tuoksusta. Kaihoisista muistoista, haihtuneista haaveista, kaipuusta ja ikävästäkin. Kynttilän valosta, kodin lämmöstä ja levosta. Joulurauhan julistuksesta, Jumalan sanasta. Niin on Jumala rakastanut maailmaa, että hän lähetti ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Hyvää Joulua ja Jumalan siunausta elämääsi!

Hyvät naapurit

Iso kiitosaihe on hyvät naapurit. Minusta on mukava, että on reilut välit naapureihin. On naapureita, jotka eivät tervehdi edes, joten heille ei mitään voi. Mutta joka ottaa tervehdyksen vastaan ja juttelee vielä lisääkin, jos itse aloitan, niin sellaisen kanssa voi kehittyä toimivat ja hyvää mieltä tuovat välit. Ja jos koko naapurusto ei olekaan tuttavallista väkeä, niin ei se mitään. Riittää, että on joitakin ystävällisiä suhteita ja tervehdysvälitkin ovat suuri kiitosaihe. Tänä aamuna sain lämpimän pullapussin eräiltä naapureilta. Tuntui oikein hyvältä sydämessä. Mietin jo, miten itse osoitan heille lähimmäisyyttä jatkossa. Siunaa Jeesus naapuruussuhteemme. Anna meidän tehdä toisille sitä, mitä itse toivoisimme saavamme osaksemme. Sitä kautta tulemme näkemään ihmeitä - ja näemme jo! Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä.  Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti. Anna palvelijoittesi nähdä su

Musiikki

Minulla on useita joululevyjä ja uusiakin olen saanut. Hiukan olen niitä kuunnellut, mutta pääasiassa minulla on vain dei-radio auki. Sieltä tulee paljon hyvää hengellistä musiikkia. En kaipaa tiptappia, vaikka sitäkin on laulettu ja jopa innostuin leikkimään mieheni osaston joulujuhlassa (vaikka kukaan muu ei leikkinyt). Hengästyttävä laulu, varsinkin jos pomppii samalla! Yhtään klassista konserttia en ole vielä kuullut joulun aikana, mutta varmaan niitäkin tulee vielä ja osun kohdalle kuuntelemaan. Tänäkin lauantaiaamuna olen nauttinut sohvalla maaten hyvästä musiikista samalla, kun olen puoliksi torkkunut. Heräsin jo neljän jälkeen, vähän liian aikaisin ja unta jäi vielä uneksimatta. Musiikki vetoaa tunteisiin ja joulu on siksikin muistoineen voimakkaasti vaikuttavaa aikaa tunne-elämään. En halua turhia tunteilla ja "fiilistellä", mutta sikäli mikäli musiikki luo rauhaa ja lepoa sisimpään ja siinä on sanoma, sillä on oma paikkansa. Kohottakaa riemuhuuto Herralle

Aamukahvit ystävän kanssa

Klo 8 soi ovikello, ystävä tuli vierailulle, kun sai kyydin kaupunkiin. Olin kattanut pöytään oikeat kahvikupit servetteineen. Vähän jouluista tarjottavaa ja tuoreita sämpylöitä. Rukoilimme vähän, puhuimme paljon. Kahvittelimme ja pari tuntia hurahti. On kiva, kun saa seuraa kahvipöytään toisinaan, kun tavallisesti makaan sohvalla ja syön ja juon samalla lukien, kun kerran yksin asun. Iltapäivällä tulee toinen ystävä poikkeamaan. Tämä joulunaika on yhtä juhlaa: paljon kohtaamisia ja puhumista. Väsymistäkin kaiken kanssa, mutta hiljaista iloa ja onnea kuitenkin. Kaikki hyvät lahjat tulevat valkeuksien Isältä, Jumalalta. Erityisen lahjan hän antoi meille Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.

Luonto

Asumme erityisen kauniissa maassa. Olipa mikä vuodenaika hyvänsä, aina on kaunista. No, tietysti sellainen römppökeli ja räntäsade ei varsinaisesti upeaa ole, mutta niiden kautta aukeaa piankin uusi, entistä kauniimpi vaihe luonnossa. Tänä aamuna on lunta, valkoista, kirkasta, jouluista! Punainen taivaanranta uimaan kävellessäni. Puhdas vesi meressä ja mahdollisuus pulahtaa sinne. Ystävällisiä ihmisiä pukuhuoneessa, vanhoja tuttuja kaikki jostain yhteyksistä. Kotiin palattuani syön lämmintä riisipuuroa, eilen keitin - piti lämmittää, ei ollut enää lämmintä... Itse poimimiani mustikoita puuron kanssa. Nekin puhtaasta luonnosta, omin käsin metsästä kerättyjä monien ajatusten saattelemina. Onneahan tämä on. Kiitollisuus täyttää mielen. Ja puoliso siellä sairaalassa odottaa ja on iloinen, kun menen. Tässäpä aineksia kiitollisuuteen yhdelle pienelle ihmiselle. Mikä on ihminen, että häntä muistat; ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?

Herääminen

Emme voi tietää, saammeko herätä uuteen päivään vai emme. Jotkut ehkä toivovat, etteivät heräisi. Mutta ihmisellä on luja tahto elää, kaikesta huolimatta. Olin uupunut vuosikausia. Herätessäni olin yhtä väsynyt kuin nukkumaan mennessäni, mutta oli vain pakko jaksaa. Kun lapset lähtivät kotoa, olin kolme vuotta pois työelämästä, koska annoin viimein itselleni luvan olla uupunut. Nyt oli siihen tilaa. Toissa kesänä uupumus alkoi vähitellen hellittää. Elokuussa 2013 se väistyi niin, että sen syksyn mittaan lähdin ja pääsin jopa takaisin työelämään ja voimani palautuivat työn jälkeen. Se tuntui ihmeelliselle ja tuntuu edelleen: ettei ole koko ajan uupunut. Tänäkin aamuna heräsin omia aikojani vähän ennen kuutta enkä ollut enää väsynyt. Tämä on lahjaa, tämä on suuri Jumalan lahja: herätä uuteen päivään uusin voimin! Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä!

Leipomisen iloa

Kuva
Kiitän uudesta uunista sekä taloyhtiötä että Jumalaa! On mukava leipoa hyviä tuoksuja kotiin ja kuunnella jouluista musiikkia tai muuta hyvää ohjelmaa. Jopa espanjaa välillä, etteivät opitut asiat vallan unohdu! Leipominen on samaa kuin turvallisuus ja koti minulle. Tänään heräsin viideltä ja kun olin aamukahvini juonut ja Psalmeja lukenut ja rukoillutkin, niin ryhdyin leipomaan. Isäni teki minulle pelekan, joka on ohut puinen laakea "lasta", jolla on kätevä suojauttaa ohuet rieskat uuniin ja sieltä pois. Ilman pelekkaa ei rieskojen teko onnistuisi ollenkaan. Arvokkaaksi pelekan tekee sekin, että siinä on isäni nimikirjaimet ja vuosiluku, jolloin hän sen teki. Olen kiitollinen tästä muistosta, joka minulla on jo edesmenneestä isästäni. Joulun alla mieleni herkistyy joka päivä jostakin asiasta. Ei se paha asia ole. Kiitollisena siis tähänkin päivään, joka on hyvin alkanut.

Aina vaan liikkumisen ilosta

Synkkä, tuulinen aamu. Piti päästä kuitenkin ulos. Kävelin Hietasaareen avannolle. Ihana ihminen tuli vastaan, hänelläkin heijastinliivi. Vaihdettiin pari sanaa ystävällisessä hengessä, mikä ilo tuollainen pieni asia. Tuuli etelästä, uiminen mukavaa, kun rakennus jäi tuulen puolelle. Virkistävää, ihanaa tuo kylmän veden vaikutus! Kotiin päästyäni pyörällä hakemaan naapurin tädin kakku kaupungilta. Tänään juhlitaan hänen pyöreitä vuosiaan. Paluumatkalla alkoi vähitellen sataa, mutta kakku tuli kuivana perille. Eilen mietin, juostako vai mennäkö avannolle. Hyvä, kun kävin juoksemassa, tänään ei olisi viitsinyt tuossa tuulessa. Johdatuksen makua. Kiitos, hyvä Jumala, että pidät huolen, kiitos, että niin paljon rakastat ja saan olla lapsesi!

Juokseminen

Kiitän Jumalaa, että pystyn juoksemaan. Eihän se mitään laukkaa ole, mutta ei tarvitsekaan. Jalka nousee kuitenkin ja hiki lentää. Hyvä olo seuraa aina lenkkiä. Tänään juoksin 42 minuuttia. Veljeni haastoi minut juoksemaan ja kieltoyritysten jälkeen menin itseeni ja päätin yrittää. Alku hitaasti, lisää matkaa vähitellen. Kiitän siis myös veljeäni ja rukoilen hänen puolestaan. Hän on tehnyt ison työn itsensä kanssa ja juossut puolimaratonin elokuussa. Siihen itsekin tähtään ja aion juosta, jos Herra suo. Juoksuni ovatkin raamattujuoksuja, sillä laulan melkein koko ajan mielessäni raamattulauluja ja matka joutuu. Kiitä Herraa minun sieluni ja kaikki mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, äläkä unohda, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt.

Taivashetkiä!

Sateisessa säässä hautajaisiin kappelille. Jo parkkipaikalla tuttu vanha pariskunta. -Joka päivä me Aria muistamme rukouksin, se on vaan jäänyt niin meidän rukouksiin, he kertoivat. Ihmeellistä, armoa, ihanaa, tuollainen muistaminen. Valkoinen arkku, sampanjan väriset ruusut arkulla. Omaisten käsinkosketeltava suru, metsäinen maisema alttaritauluna. Itkua, halauksia, kohtaamisia. Arkun perässä hautausmaalle, kukkien laskeminen hautakummulle. Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas. Muistotilaisuudessa kaunis kattaus, vainajan muistoa kunnioittaen. Muistelua, taivaslauluja. Lopuksi virsi 345: 1. Jo mahtaisimme yötä ja päivääkin kiittää Jumalan suurta hyvyyttä, jo mahtaisimme yötä ja päivääkin kiittää Jumalan suurta hyvyyttä, että saisimme taivaassa häitä viettää Karitsan suuressa salissa, että saisimme taivaassa häitä viettää Karitsan suuressa salissa. 2. Oi rakkaus suuri, oi ääretön armo, kun saan olla morsian Jeesuksen, oi rakkaus suuri, oi ääretön armo,

Esirukoilijoista kiitän

Kerran taivaassa on ihmeellistä nähdä, jos se enää siinä vaiheessa on tarpeen, miten rukoukset ovat kantaneet täällä maan päällä vaeltaessamme. Eräs uskollinen esirukoilijamme kuoli yllättäen jokin aika sitten. Hän laittoi aikoinaan usein kortin, jossa toivotti runsasta Jumalan siunausta. Tiedän, että hän lepäsi paljon, hänet laitettiin lepäämään. Ja maatessaan hän rukoili. Tänään pääsen saattamaan tätä esirukoilijaystävää viimeiselle matkalle täältä ajasta iäisyyteen. Tällaiset päivät ovat juhlaa, surujuhlaa ja samalla taivasjuhlaa. Jeesuksen ystävillä on kuollessaan hyvä osa: matkalippu, joka on maksettu Jeesuksen veren hinnalla. Se on meille jokaiselle valmiina. Joko olet lunastanut omasi? Tee se pian. Tänään on otollinen aika, tänään on pelastuksen päivä.

Kiitos ystävistä

Ystävä kutsui luokseen syömään. Istuimme pitkään pöydän ääressä puhellen ja lopuksi kahvia juoden. Luottamuksen ja ystävyyden ilmapiiri vallitsi. Ilman ihmisiä, ilman vertaistukea, elämä olisi köyhempää ja murheellisempaa. Jakamalla ja toisiamme ymmärtämällä voimme kestää paremmin elämän vastoinkäymisiä ja iloita pienistä asioista. "Antamalla kostuu itse" toteutuu ystävyyssuhteissa. Olemalla läsnä annamme aikaa ja saamme itse. Ystävä kertoi, että puolison ollessa sairaalassa tälle lähetettiin huonetoveri ihan vain sitä varten, että rouva saattoi mennä levollisesti kotiin nukkumaan, sillä huonetoveri lupasi rukoilla ja pitää sairaampaa huonetoveriaan silmällä. Kiitos ihmisistä, jotka toimivat kuin sanansaattajina taivaasta, kuin enkelit suorastaan.

Lapset ovat lahja

Kiitollinen mieli, odotan tytärtä kylään. Aiomme leipoa yhdessä rieskaa. Itse olin ainoa tytär kolmen veljen keskellä kuten tyttärenikin. Huomaan käyttäväni samoja sanoja ja ajattelevani samoin kuin äitini. Hän sanoo usein, että on ihanaa, kun on edes yksi tytär. Pojat menevät vähän vaimojensa mukana, sillä vaimo on monesti se sosiaalisempi puolisko. Ja onhan äidin helpointa puhua omalle tyttärelleen asioitaan. Aarteita nuo lapset ovat. Senkin äiti on minulle opettanut. Hänellä on nyt neljättä polvea useampi lapsi, ja nämä ovat äidin silmäteriä. Itse hän on pian 80 ja iloitsee suvun jatkumisesta. Se helpottaa luopumista tästä elämästä. Jo Raamatussa kerrotaan, miten joku kuningaista teki itselleen muistomerkin, sillä hänellä ei ollut lasta. Ihmisellä kai on tarve jättää jotain jälkeensä. Mutta vaikka saavuttasimme suuria näkyviä ansioita maan päällä, lopulta tietokirjassa voi olla parin lyhyen rivin verran tietoa ansioistamme. Ja harvalla meistä sitäkään. Tärkeintä on, että

Kohtaaminen

Poikkesimme mieheni kanssa sairaalan kahvilaan hetkeksi. Ohitse kulki tutun näköinen nainen ja meni jo jonkin matkaa ohitsemme. Yhtäkkiä nainen palasi takaisin ja alkoi kysyä, olemmeko tuttuja. Kävi ilmi, että parikymmentä vuotta sitten hän oli opiskelijana/harjoittelijana ryhmässäni päiväkodissa. Kertasimme elämäämme jonkin aikaa. Lopuksi hän sanoi, että oli pitänyt minusta kovasti. Se lämmitti todella mieltäni. Kiitos, Jumala, ihmisistä, jotka uskaltavat sanoa jotain rohkaisevaa toiselle, vaikka vuosienkin jälkeen tavatessaan. Anna minunkin olla sellainen ihminen!

Voima koettelemuksissa

Muutamassa minuutissa selvisin eilen osastolle, josta miestäni oltiin viemässä keskussairaalaan uuden ruokaletkun laittoa varten. Se oli irronnut omia aikojaan; edellinen vaihdettiin muutama viikko sitten. Tilalle oli työnnetty onneksi puhdas, mikä-lie -letku, kuten on sovittu, ettei reikä umpeudu. Se tapahtuu hyvin nopeasti. Letkun laitto sujui hyvin, mutta päivystyksessä oli vetoista ja viileää, mieheni ovensuussa kulkupaikalla. Hän sai kylmää varmaan, alkoi täristä, kuume alkoi nousta juuri, kun paariauto tuli meitä hakemaan takaisin osastolle. Jäin joiksikin tunneiksi mieheni luo, sillä limainen hän oli. Taustalla kuuntelin raamatuntekstiä uudesta testamentista samalla kun keinuttelin sängyn vieressä ja ristikoita täyttelin, imua käyttelin ja muutakin puuhailin. Minun onneni on olla Jumalaa lähellä. Minä panen toivoni Herraan, Herraan, kertoakseni sinun suurista teoistasi. -Ps 73

Ristiäisistä kiitos

Itsenäisyyspäivänä juhlittiin paitsi Suomen itsenäisyyttä, myös liitettiin Niilo-poika seurakunnan yhteyteen ja Jeesuksen opetuslapseksi. Hänen vanhempansa kasvattavat lasta Jumalan tuntemiseen, sillä ilman opetusta lapsi ei voi oppia tuntemaan taivaallista Isäänsä, jonka oma hän on ja jolle hän kuuluu. Opeta poikanen tiensä suuntaan niin hän ei vanhanakaan siltä poikkea, sanotaan Sananlaskuissa. Vanhempien ja kummien tehtävä on opastaa ja rukoilla. Miten se toteutuu Suomen maassamme, se on eri juttu. Jumalan uskollisuutta ei tee tyhjäksi se, että me ihmiset emme ole uskollisia. Jumalan jokainen Sana on totta eikä tyhjiin raukene. Sen takia emme voi ottaa pois mitään Sanasta, sillä jos emme usko koko Sanaa, on turhuutta uskotella itselleen, että riittää, kun yrittää parhaansa. Näinhän moni suomalainen uskoo: pakko riittää Jumalalle, että teen parhaani; eihän Jumalakaan voi vaatia täydellisyyttä! Mutta Jumala vaatii koko lain täyttämistä, täydellisyyttä, lapsiltaan. Ja se on mah

Itsenäisyys!

Kiitos Jumalamme tästä isänmaasta ja kotimaasta. Kiitos luonnosta, sen järvistä ja metsistä. Kiitos kansanluonteestamme, vaikka se melankolinen onkin. Kiitos Jumala, että meidät ainakin tähän asti on tunnettu ahkerina ja luotettavina ihmisinä, kun olemme suomalaisia. Anna niin olla jatkossakin, älä anna meidän muuttua väärään suuntaan, vaikka niin näyttääkin tapahtuvan. Siunaa Herra Jumala maamme presidenttiä ja kaikkea esivaltaa. Virsi 586: 1. Jumala, meille armossa suo rauha aikoinamme. Ei kukaan toinen turvata voi rauhaa maailmamme. Sen teet vain sinä, Herra. 2. Varjele valtakuntamme sodasta verisestä, rakkaasta isänmaastamme vahingot, vaarat estä. Armosi anna kestää. 3. Johdata, Kaikkivaltias, myös esivaltaa maamme ja auta, että suojassas rauhassa elää saamme, pysyä sanassasi. Säk. 1 latinalainen antifoni Da pacem, Domine, in diebus nostris 600-luvulta. Suom. Mathias Westhin käsikirjoituksessa 1540-luvulla, uud. suom. Jaakko Finno virsikirja

Kiitos suvusta

Minulla on ollut aina iso suku. Aiemmin tätejä ja setiä sekä enoja oli parikymmentä. Nyt suuri osa heistä on kuollut, mutta lisää serkkuja on syntynyt ja näille perheitä. Omakin perheeni on kasvanut. Omien lasten lisäksi on miniöitä ja vävy ja perheen kasvu jatkuu. Tulin juuri tapaamasta veljieni perheitä sekä äitiäni, joka on elossa vanhemmistani enää. Kävin myös naapureita, serkkuja, tätejä ja joitakin ystäviä tervehtimässä. Sain kokea paljon huolenpitoa ja rakkautta heiltä. Oli hyvä olla ja käydä, hyvä oli myös palata takaisin omaan kotiin. Tehtävät kotona kutsuvat, puoliso sairaalassa sekä lapset. Ja vielä illalla seurakuntaan siellä olevien ystävien kanssa jakamaan yhteistä uskoa ja elämää. Jumalalle kiitos kaikesta tästä hyvyydestä, josta saan olla osallinen. Herra auttakoon minua jakamaan sitä eteenpäin!

Kiitos tyttärestä

Olen lapsuuden perheessäni ainoa tytär kolmen pojan keskellä ja äidilleni edelleen hyvin tärkeä. Itselläni on saman kokoinen perhe, tytär myös kasvanut veljiensä välissä ja oppinut topakaksi selviytyjäksi. Keskimmäiset lapsemme asuvat samalla paikkakunnalla kuin me vanhemmat ja olen kiitollinen siitä. Poika on asunut aina täällä, mutta tytär muutti miehineen viiden Etelä-Suomen vuoden jälkeen takaisin kotipaikkakunnalle. Minulla on sama ilo kuin äidilläni: on tytär, joka on minulle hyvin tärkeä. Kiitoksen aiheita riittää, useampiakin joka päivälle ja joka hetkeen. Niin, p aljon on aihetta lapsella kiittää, Jumalan lahjoja kaikille riittää . Lahjat ovat erilaisia kuten me ihmisetkin. Kunpa osaisimme nähdä omat lahjamme emmekä kadehdi toisten saamia. Kullakin on myös omat kipunsa!

Kiitän uskovien yhteydestä

Olen kiitollinen, että minulla on luterilaisena paikka, jossa armonvälineet ovat käytössä, toisin sanoen kuulen saarnaa, joka on Raamatun sanan mukaista ja saan nauttia ehtoollista ja kuulla synninpäästön sanat: sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä. http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/cam-joen_sillalta Oheisen linkin  Samuli Siikavirran blogiteksti lohdutti minua eilen suunnattomasti, kun mietin luterilaisen kansankirkkomme tilaa ja surin/suren sitä. Vuosia sitten näin näyn, jossa kirkkomme oli pystyssä oleva raunio, mutta sen juurella vihersi , jotain uutta oli kasvamassa. Kun sitten Luther-säätiön pastori tuli kutsuttana kaupunkiimme ja minutkin Mummi kutsui katsomaan, mistä tässä on kyse, löysin paikan itselleni. Kiitos Jumalalle, että hän ei ole hylännyt eikä hylkää niitä, jotka haluavat kuulla hänen äänensä.

Uskomisen etuoikeus

Kuva
On olemassa kaksi maailmaa, näkymätön ja näkyvä. Näkymätön on todellinen, kestävä, vaikkakin silmiltämme enimmäkseen salattu. Näkyvä täyttää aistimme, jos annamme sen ottaa kaiken tilan. Kuitenkin tämä näkyvä on katoavaa, hetkellistä, vain tätä aikaa koskevaa. Ilman Pyhää Henkeä, ilman uskoa Jumalan Sanaan, Jeesukseen Kristukseen, näkymätön maailma pysyy salassa. Uskon kautta näkymätön tulee todelliseksi ja eläväksi. Puolisoni on vuodepotilas, joka ei voi vaikuttaa tähän näkyväiseen, kuten me terveet. Jumalan armosta hän kuitenkin näkee näkymättömät ja ne ovat hänelle todellisempia kuin näkyvät. Kuuntelemme usein kirjoja ja erityisesti Raamattua hänen kanssaan. Tai minä yritän välillä tilata hyviä hengellisiä kirjoja kuunneltavaksemme. Mutta ne eivät häntä kiinnosta. Niissä ei ole sitä elämää, mikä on Raamatun sanassa. Vain Kalliopohja -kirjan hän on kuunnellut mielellään ja kokonaan, siitä hän piti. Raamattu on kirja, joka puhuu jokaiselle ihmiselle jokaisessa tilanteessa.

Rakkaus

Kiitän Jumalaa, että voin tuntea rakkautta. Tunnen sitä Jumalaa kohtaan, mutta tunnen sitä myös miestäni ja lapsiani kohtaan. Eikä vain heitä, vaan myös heidän perheitään kohtaan. Jumalalta saatu rakkaus pyrkii laajenemaan. Se ei rakasta vain niitä, jotka rakastavat meitä, vaan kaikkia ihmisiä. Siinä Jumala tekee työtään meissä, sillä inhimillisesti meidän on vaikea rakastaa toisin ajattelevia saati meille vihamielisiä ihmisiä. Jos ei ole saanut rakkautta, ei kykene itsekään rakastamaan. Siinä on rakkaus, ei siinä, että me rakastamme Jumalaa, vaan siinä, että hän on ensin rakastanut meitä. Erik Ewalds, edesmennyt sielunhoitaja, terapeutti, pappi, puhuu vielä kuoltuaankin opetustensa ja kirjojensa kautta. Häntä sopii kuunnella. On kohdattava omat sisäiset kipunsa ja tunteensa, että niistä voi parantua ja eheytyä. Sen jälkeen on vapaampi rakastamaankin. Emme tule täällä täysin ehjiksi emmekä valmiiksi, mutta saamme tehdä matkaa, eikä sitä tarvitse tehdä yksin. Jeesus itse kulke

Uusi aamu

Herääminen uuteen aamuun on aina kiitosaihe. Ja vielä suhteellisen terveenä herääminen. Yön levonkin jälleen sain, sekään ei ole itsestään selvyys. Unettomuuttakin minulla on ollut, sen takia ymmärrän jotain unen tarpeesta. Rukouksen keskiössä on tänään perhe, jossa toinen vanhemmista kuoli, toinen on vakavasti sairas. Lasten kohtalo on vielä auki. Herra, kiitos, että niin kuin yksikään hius ei ihmisen päästä putoa sinun sallimattasi, sinä osoitat myös sen, että jotka sinuun turvaavat, eivät joudu häpeään. Joskus Jumalan siunaus ei näy paljonkaan ulospäin. Mutta tämän elämän jälkeen tilanne onkin toinen. Ne, jotka täällä huutavat sinua avukseen, eivät joudu häpeään. Näkyväiset ovat ajallisia, näkymättömät iankaikkisia.

Vapaus kuulla Jumalan sanaa!

Meidän on mahdotonta ymmärtää, kuinka rajan takana ihmiset piilottivat Raamattunsa, kalleimman aarteensa jonnekin lehmien syöttöruuheen, ettei sitä olisi otettu heiltä pois. Tai että jollakin ei ole varaa ostaa vaatteita itselleen, vaikka tarvitsisi, mutta hän on siitä huolimatta halukas ostamaan Raamatun, vaikka se on muutaman kuukauden palkan hintainen. Suomessa vihkiraamatut pysyvät hyllyssä, ellei niitä ole jo viety kirpputorille. Jos käsittäisimme, miten suuri voima ja Elämä on Sanassa, me lukisimme sitä aamusta iltaan ja illasta aamuun. Jumala itse, kaiken hallitsija ja maan ja taivaan Luoja, puhuu Sanassa ja tekee sen meille eläväksi. Sana synnyttää uskon ja kun usko syntyy, vain Sana kykenee tyydyttämään hengellisen nälkämme. Siihen eivät uskonnolliset seremoniat tai farisealaiset tavat auta, niissä ei ole ravintoa. Kiitos Jumala, sanastasi, jossa saan kuulla äänesi. Auta minua pysymään sinussa, Jeesus, joka on sama kuin sinun Sanasi, että pysyn uskossa sinuun. En tahdo

Kiitän seurakunnasta ja pastorista, Herra!

Luterilainen Mikaelin seurakunta perustettiin vuosi sitten adventtina. Siihen kuuluu tällä hetkellä kolmisenkymmentä jäsentä ja saman verran meitä on messussa joka toinen sunnuntai Vaasassa. Tänään oli piispantarkastus. Lähetyshiippakunnan piispa Risto Soramies vieraili seurakunnassamme. Hän jutteli ennen messua meidän hallituksen kanssa, kuusi meitä kuuluu siihen. Myös oma pastorimme Markus Pöyry oli mukana. Messun jälkeen vietimme aikaa kahvipöydässä ja sen jälkeen piispalta sai kysellä ja hän vastaili. Ilmapiiri oli kaiken aikaa lämmin, rakastava, hoitava. Kiitos Jumalalle seurakunnasta, jonka pastori tuntee laumansa.

Kiitoksen kohde on lopulta Yksi Ainoa!

Koskettava kertomus erään nuoren perheenäidin kirjoittamana löytyy http://uusitie.com/kun-on-vaikea-kiittaa/ Ann Voskamp eli perheessä, jossa kiellettiin Jumala sen jälkeen, kun perheen 2-vuotias tytär kuoli. Kirjoittaja näki sen; hän oli 4-vuotias, kun sisko jäi roska-auton alle. Aikuisena Ann kääntyy uudelleen Jumalan puoleen ja hänen kirjansa on syntynyt sitä myötä. Tuo pitänee lukea jossain vaiheessa. Ann kertoo, että lopulta kiitoksen kohde on aina Kristus ja hänen täytetty työnsä. Kääntäen olen huomannut saman asian vihani ja suuttumukseni keskellä. Joskus hyvin turhautuneena en ole keksinyt, ketä oikein syyttäisin ikävyyksistäni. Lopulta olen päätynyt Jumalaan. Niinpä lääkekin vihani sammuttamiseen tulee Jumalalta. Hän kestää raskaan pahan oloni, mutta hän myös ottaa sen pois. Hän antaa kiitoksen tilalle, ennemmin tai myöhemmin. Ann Voskamp kertoo, että Jumalan näkee toisiaan ikään kuin taustapeilistä, myöhemmin, jälkeenpäin. Niin on. Tällä viikolla tapahtui juuri n

Terveys

Useampi otsikkoni viittaa terveyteen. Se on yksi suurimpia asioita, mitä meillä ihmisillä on, terveys, tai sen puute. En ole mikään suuri rukoilija, mutta viime aikoina ensimmäiset ja viimeiset rukoukseni koskevat läheisten terveyttä. Yölläkin saatan herätä ja mielessäni on joku sairastava lähimmäiseni. Puolisoni on sairastanut vakavasti 30 vuotta, joten sairauden läsnäoloon olen turtunut. Kun sitten joku ns. terve sairastuu, se herättää ajattelemaan omaa terveyttäni ja kiittämään siitä. Eräs puhuja sanoi, että meidän ei pidä alkaa ajatella kohtalonomaisesti, että mikään ei muutu vaan uskossa rukoilla tapahtuvaksi asioita, joihin odotamme Jumalalta vastausta. Niin se varmasti on. Huomasin itsessäni tuota ajatellessani, että omat rukoukseni ovat monesti sellaisia, että pyydän vain Jumalan tahdon tapahtumista. Olen reilut 30 vuotta rukoillut palavasti, elävästi, kiihkolla, innolla, uskolla ja omilla voimillani ja joskus varmaan Pyhän Hengen antamallakin kehotuksella mieheni par

Ruokarukous

Kun Jeesus siunasi leivät, jotka jakoi kansalle syötäväksi, hän itse asiassa kiitti Jumalaa, joka antoi leivän! Tämä oli hiukan yllättävää, sillä ainakin itse olen aina pyytänyt siunausta ruualle, jonka Jumala on antanut. Siinäkään ei ole mitään väärää, hyvä näin. Mutta alunperin ruuan siunaus oli Jumalan kiittämistä. Kaikestahan meidän tulisi Jumalaa kiittää ja kyllähän me sitä kovasti opettelememme. Jopa sitä, että kiittäisimme vaikeuksien keskellä ja jopa niistä vaikeuksista. Ennen kuin näin voi toimia, on nähtävä sisäisin silmin kauas eteenpäin. Sinne, mikä ei vielä silmiin näy. On uskottava Jumalaan, joka kääntää vaikeutemmekin meille siunaukseksi ja voitoksi. Kerrotaan miehestä, jolla oli kiukkuinen, paha vaimo. Mies oli nöyrä ja rukoili palavasti Jumalaa ja pysyi vaimonsa rinnalla. Myöhemmin joku tapasi miehen kadulla, miehen vaimo oli kuollut aiemmin. Mies oli humalassa ja elämä oli hunningolla. Ahtaat ajat ovat monelle helpommat kestää kuin ruusuinen elämä. Haasteet

Aikaa on riittävästi!

Saatamme huokailla, että meillä ei ole aikaa tehdä sitä tai tätä. Se on suorastaan hyvin tavallinen ajatus. Jos olisi aikaa, tekisin sitä tai tätä, mutta kun en ehdi. Osaankohan käyttää aikani oikein? Opeta minua laskemaan päiväni oikein että saisin viisaan sydämen. Jokaiselle meistä on annettu riittävästi aikaa tehdä se, mikä on tärkeintä. Niinhän täytyy olla! Mutta me haluamme niin monia asioita, jotka ovat meille tärkeitä, että tärkein voi joskus unohtua. Tänään minulla on aikaa keskittyä lukemaan Raamattua, mietiskelemään ja olemaan levossa Herran kanssa. Herra siinä minua auttakoon!  

Terveys!

Leena Törmänen kirjoittaa runokirjassaan Suru on tosikko ja lähtee : Terveys Varastettiin, enkä edes  tiennyt omistavani. s.8 Rakas Jumala. Kiitän siitä, että olen terve. Minulla ei ole mitään vakavia sairauksia, jotka rajoittaisivat elämääni, vaan muutaman pillerin napsimalla olen täysin kunnossa. Anna anteeksi, että en muista kyllin kiittää terveydestäni, voimistani, jaksamisestani, väsymyksestäkin, joka aina kuitenkin on väistynyt vähän levättyäni. Herra, anna voimaa niille, jotka kantavat sairauden taakkaa päivästä ja hetkestä toiseen. Kosketa ja lohduta. Vain sinä Herra voit, sinä olet lohdutuksen Jumala.

Kiitän uudesta aamusta

...ja siitä, että aurinko on noussut jälleen tapansa mukaan ja näkyy ainakin täällä Kyyhkytuvan nurkilla ja vastapäisen talon katolla kuuraa sulattaen. On kai ollut hiukan pakkasta. Kiitollinen olen siitäkin, että jaksoin nousta, vaikka yöllä valvoin monta tuntia. Sedän ja serkun kauniit hautajaiset perjantaina toivat tunnemyrskyn, joka ei ole vielä laantunut. Hautajaisia teen kaiket yöt. Uuvuttavaa. Tapaan erään ystävän - sanon ystäviksi niitä, joiden kanssa on sama henki ja mieli, vaikka emme usein tapaisikaan. On ilo vaihtaa ajatuksia, muutakin kuin pinnallisista asioista. Olen huono puhumaan small talk -juttuja, jyrään aina turhankin syvällä. Mihin te minua vertaisitte? Kuka on minun kaltaiseni? kysyy Pyhä. -Jes 40:25

Kiitosaiheita

Iloitsen omasta seurakunnastani, luterilaisesta Mikaelin seurakunnasta, omasta pastorista Markus Pöyrystä. Hän tuntee minut nimeltä, ja mikä ihanaa: myös mieheni, joka on sairaalassa. Koska miehenikin kuuluu pastorin laumaan, tämä käy tapaamassa miestäni kerran, pari kuukaudessa ja pitämässä pienoismessun. Kannoin vastuuta mieheni hengellisestä elämästä, koska tämä ei sairautensa vuoksi kykene itse lukemaan eikä laittamaan äänitteitä päälle kuunnellakseen saarnoja tai muuta. Koin vastuun suurena ja toivoin voivani edes jakaa sitä jonkun kanssa. Nyt on tilanne toinen. Pastori hoitaa hengellisen vastuun sekä miehestäni että minusta. Kiitos Jumalalle, hän on hyvä. Iäti kestää Jumalan armo! Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu!

Etuoikeus rukoilla

Tänä iltana kiitän kaikista rukous- ja raamattupiireistä, joissa ikinä olen saanut olla mukana. Kiitän esirukoilijoista sekä ennen kaikkea Jumalasta, joka kuulee rukoukset ja vastaa. On etuoikeus juuri tässä hetkessä rukoilla iäkkään ystävän sekä hänen puolisonsa puolesta, joka on vakavasti sairastunut ja on akuuttihoidossa: Jeesus, pelasta ja kosketa tätä rakasta ihmistä ja hänen puolisoaan. Anna se apu, mitä he tarvitsevat. Jeesuksen nimessä. Aamen. ASIA ON HÄNEN EDESSÄÄN, ODOTA HÄNTÄ.

Ruskavaelluksella

Pääsin vähän kuin aikomattani Äkäslompoloon, joka on Kolarissa, Suomi-neidon kainalon paikkeilla. Meno- ja tulopäivät menivät bussissa istuen, mutta perillä ehdimme vaeltaa kolmena päivänä. Joka päivästä olen kiitollinen: - ensimmäisenä satoi, mutta vaelsin lopulta pienen joukon mukana varmaan 16km, seitsemän tunnin ajan. En ehtinyt edes ihmetellä, mistä Pirunkuru on saanut nimensä, mutta tulin sen ymmärtämään. Laskeuduimme kurua alas ties kuinka kauan ja pitkästi. Vieriviä, liukkaitakin irtokiviä, jossa joka askel piti katsoa tarkkaan. Sieltä olisi ollut vaikea päästä pois, jos olisi jalkansa katkaissut! Mutta kaikki selvisimme ehjinä, ihmeellistä sekin minun mielestäni. Kahvipaikalla oli sitä onnellisempi olo, kun taukotuvassa söimme eväitämme, ja myöhemmin Kellostapuliin kavuttuamme, korkealle, taas sain hörpätä kahvia pullostani. Istuin kuusen juurella ja tukkaani tarttui pihkaa, kun nojasin puuhun. Toisena päivänä vaelsimme lumimyrskyssä, kolmantena pakkasessa. Ihmeelli

Kanssakulkijat

Elämä on kuin polku vaihtelevassa maastossa. Välillä sitä on helppo kulkea, toisinaan melkein mahdotonta. Yksin on jokaisen astuttava polulleen ja yksin viimeinenkin askel otettava. Mutta meille on varattuna ihmisiä ja asioita, joiden avulla me jaksamme jatkaa. John Bunyan kirjoittaa Kristityn vaellus -kirjassaan näistä matkatovereista. Osa heistä yrittää estää matkan jatkumista oikeaan suuntaan, osa auttaa eteenpäin. Kunpa voisin itse olla sellainen, joka osoitan oikeaa suuntaa toisille! Enhän voi muuta, kuin kulkea itse Jeesuksessa, Jumalan sanan turvassa. Siten väärään suuntaan kulkijat voivat törmäillä minuun ja vaihtaa suuntaa, jos tahtovat. Myös ne, jotka ovat väsyneet polun varrelle, voivat saada virvoitusta samaan suuntaan matkaavilta ja nousta jälleen. Välillä voin itse olla se väsynyt, välillä toisia virvoittava. Tärkeää on, että pääsemme kerran perille. Välillä on lupa levähtää, on lupa ja pitääkin tutkia Karttaa, että voi varmistua oikeasta polusta. Kun huomaamm

Pystyn liikkumaan, kiitos siitä!

Harvoin tulemme ajatelleeksi sitä, miten helposti siirrymme paikasta toiseen. Jollekin jopa ylös pääseminen tuottaa tuskaa tai on mahdotonta. Minulle asian havaitseminen on ollut 30 vuotta nähtävissä, koska mieheni on sairastanut Ms-tautia niin kauan. Mutta lähelläkin oleville asioille sokeudumme. Veljeni haastoi minut puolimaratonille vuoden päästä elokuussa, Nivalaan, Pyssymäen ulkoilualueelle. Otin haasteen vastaan. Toivon kokoavani oman ryhmän, neljä mummoihmistä itseni lisäksi. Tavoitteena on, että juoksemme/laahustamme ryhmässä ja kaikki pääsevät maaliin. Matkan varrella voinemme keskustella ja vitsiäkin vääntää. Nyt tarvitsee vain ryhtyä harjoittelemaan. Pohjakuntona minulla on runsaasti kävelyä ja uintiakin. Juoksemista en juuri ole harrastanut. Tänään aloitan. Tytär tulosti 12 viikon juoksuohjelman: - ma 1 min kävelyä, 6 min rauhallista juoksua. Lyhyt tauko, käänny takaisin ja toista harjoitus. - ti vapaa - ke puolen tunnin kävelylenkki - to 2 min rauhallista kävel

Kiitän merestä ja uimisesta

Työnarkomaanille on tärkeää tehdä jotain hyödyllistä. Minun on tunnustettava, että olen kasvanut ihmiseksi, jonka on vaikea tuntea saavansa elää, jos ei ole jotenkin hyödyksi. Tai jos en edes tee jotain rasittavaa, oli siitä hyötyä tai ei. Liikkumisesta on onneksi hyötyä, itselleni. Mustikkametsässä huomasin, että selkäni ei väsynyt kuten aiemmin on tapahtunut. Käveleminen ja uiminen ovat vahvistaneet selkääni. Olen nauttinut loppukesän aamuista. Herään omia aikojani kuuden maissa, vaikka olisin myöhäänkin saanut unen. Ponkaisen ylös ja lähden marssimaan merta kohden, pari kilometriä. Meri on toisinaan tyyni, usein aaltoilee. Joskus pilvet heijastuvat veteen, joskus taivas on harmaa ja niin on merikin sen takia. Rusakoita ja oravia vilisee melkein matkallani. Paljon muita eläimiä en ole havainnut. Uimalaiturilla olen puhetuttu usean uuden tuttavuuden kanssa. Toivotamme hyvää päivää toisillemme. Se on onnellista minusta, hieno toivotus. Käveleminen on kevyttä, mielikin kevyt

Armon kokemus

Kuuntelin eilen raamattuopetusta niiniveläisistä. Tai oikeastaan Joonasta, joka ei halunnut mennä Niiniveen saarnaamaan. Markus Pöyry kertoi, että niiniveläiset olivat julmia ja armottomia. Joonan meno Niiniveen oli vastaavaa kuin se, että joku menisi iranin pääkaupunkiin julistamaan toreille, että uskokaa evankeliumi, muuten Jumala tuhoaa teidät. Joona tiesi, millainen Jumala on. Hän armahtaa ihmistä, kun tämä katuu. Mutta Joona ei halunnut, että niiniveläisiä armahdetaan; heille olisi oikein, että he tuhoutuvat. Ei siis ihme, että Joona pakeni. Jumala siirsi Niiniven tuhoa, kun he katuivat, sen jälkeen kun Joona viimein meni heille saarnaamaan. Mutta Jumala itse armahti lopullisesti niiniveläiset kuten meidät kaikki, kun hän itse meni ristille Pojassaan sovittamaan meidänkin syntimme. Meidän tulee vain lunastaa matkalippumme taivaaseen. Ottaa se vastaan. Hinta siitä on jo maksettu. Meidät on lunastettu, olkootpa syntimme miten raskaat hyvänsä. Sitä armoa meidän on vaikea käsitt

Aamukohtaamisia

Olen käynyt kesän aikana eräällä yleisellä laiturilla uimassa. Tai siis meressä tietysti uimassa, mutta laituri on mukava sen takia, että saan sukat hiekatta kenkiin. Hyvin useina aamuina tapaan entisen kollegan laiturilla. Emme ole olleet samassa työpaikassa varsinaisesti, mutta tunnemme toisemme joistakin yhteyksistä; Vaasa on pieni kaupunki tässä mielessä. Nämä ovat olleet kohtaamisia, hauskoja, eivät sangen syvällisiä, mutta miellyttäviä. Jokainen kohtaaminen on tärkeä. Yksinäisyyttä on paljon, itsekin sitä koen. Ehkäpä yksinäisyys on jokaisen ihmisen kokemus jossain elämän vaiheessa. Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin, sanoo runoilijakin. Yksin me synnymme, yksin täällä lähdemme. SINUUN, HERRA, MINÄ KUITENKIN TURVAAN JA SANON: "SINÄ OLET MINUN JUMALANI!" -Ps 31:15

Perhejuhlien jälkeen

Aina se monttu on yhtä tympeä, vaikka osaan jo siihen varautua. Monttuun putoamiseni tapahtuu yhtä varmasti kuin Moppe saa illallisensa, aina samassa tilanteessa: ison tapahtuman jälkeen. Samanaikaisesti työni päättymisen aikaan kuoli appeni. Hautajaiset järjestyivät kaksi päivää ennen poikamme häitä. Molemmat isoja tapahtumia. Jännitti, miten mieheni suhtautuu isänsä kuolemaan. Isä kävi viimeksi varmaan kolmisen vuotta sitten sairaalassa miestäni, eli siis poikaansa katsomassa. Oman ikänsä ja sairauksiensa takia hänellä ei ollut myöhemmin enää mahdollisuutta siihen. Koska Ari ei kykene MS-taudin takia puhumaan, hänen reaktionsa ovat olleet voimakkaita aiempina vuosina: hallitsematonta itkua tai naurua, jos tilanne on ollut erityisen kamala tai hauska. Tämän asian hän otti rauhallisesti, vaikka sureekin. Vihkiäiset olivat neljännet ja viimeiset perheessämme reilun seitsemän vuoden sisällä. Jokaisissa Ari on ollut kanssani kirkossa, mutta ei häätilaisuudessa. Ensimmäisillä ker

Pilvistä päivää

Tänään kiitän varjoisesta päivästä, jopa sateesta. Sitä ei tosin luonto enää kaipaa, mutta minun silmäni kaipaavat. Miten minusta onkin tullut näin valoherkkä, että jatkuvasti oireilen liiallisen valon suhteen. Iän myötä tulee uusia asioita vastaan ja niiden kanssa on opittava tulemaan toimeen. Jumala lupaa onneksi, että teidän vanhuuteenne asti  minä olen sama hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan minä nostan ja pelastan. Siis päivä vain ja hetki kerrallansa, koska Jumalan armossa on kyllin jokaiselle päivälle.

Suku ja perinteet

Äitini on jo ikäihminen, mutta yksi on, josta hän ei luovu. Se on juhannusheran keitto. Tosin hän saattaa keittää sitä joskus muulloinkin, jos on suuri juhla.Kyse on perinneruuasta, joka on juhlaruoka Nivalassa, parhaasta päästä. Paikallislehdessä on ilmoitus vähintään juhannuksen alla: punaista heraa myytävänä, omat astiat! Tuota juhlaruokaa haluavat ne, jotka ovat siihen tottuneet, kaikki siitä eivät pidä. Eivätkä kaikki voi sitä syödä, sillä hera on hyvin voimakasta: tuntiakausia keitettyä maitoa, josta vesi haihtuu. Herat saadaan juustonjuoksutinta käyttäen ja ne lisätään kiehumaan maitoon ja keitetään, kunnes sekä maito että herat ovat oranssinpunaisia. Hyvää se on, ja sitä pääsen nauttimaan pian. Äidinäiti kuoli vain 67-vuotiaana. Sen jälkeen äitini sanoi usein kaipaavansa äitiään, sitä ettei voi soittaa enää tälle tai tavata. Erityisesti lapsensynnyttämisen jälkeen äiti kertoi odottaneensa äitiään käymään. Liekö äidin opetusta vai naisen verissä tuo asia, sillä itselleni o

Pakkolepoa

Lepo ei ole harras tunnelma, joka valtaa meidät temppelissä. Se on Jumalaan juurtuneen sydämen levollisuutta. -Drummond, kirjassa Virtoja erämaassa, Cowman Jumalan sana on elävä Sana, elävä Persoona, Jeesus Kristus itse. Sen takia Raamattua lukiessa voi kokea kuin olisi tekemisissä jonkun muun kuin tavallisen kirjan kanssa, sillä niin juuri on asia. Lukiessamme Raamattua olemme tosiaan kasvokkain Jumalan itsensä kanssa. Eikö se ole ihmeellistä! Kaikki ei ole Jumalan tahdon mukaista, mitä Raamatussa kerrotaan, mutta koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta ja on hyödyllinen  opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi valmistunut kaikkinaisiin hyviin tekoihin kykeneviksi. 2 Tim 3:16,17 Minulla kesti kauan ymmärtää tuo asia. Raamattu kertoo, millainen on ihminen ja millainen on Jumala. Siitä selviää, että ihminen tarvitsee Jumalaa, koska ei voi syntiensä takia pelastaa itseään vaan tuhoutuu. Etsivä löytää,

Miten säilyttää kutsumus?

Tuo lause sai vedet herahtamaan silmistäni. Luin sen www.evankelistapaivat.fi -sivulta, jossa se on erään luennon aiheena. Jokaisella uskovalla lienee kutsumus tehdä tavalla tai toisella työtä Herransa pellolla. Se voi tapahtua tavallisessa arkityössämme, ikään kuin sivutuotteena. Mutta samalla se on koko elämä. Edelleen minua itkettää tuo kysymys: Miten säilyttää kutsumus? Siihen on vain yksi keino. On koko ajan palattava alkulähteelle. On luotettava Lähettäjään ja Kutsujaan. Kukaan ei voi työtä tehdä, ellei Herra kutsu ja ole uskollinen. Mutta hän kutsuu ja hän on uskollinen. Hänen varassaan työ on mahdollista. Hänen varassaan kutsumus säilyy. Kannattaa tutustua evankelistapäivien ohjelmaan, päivät ovat elokuun alussa Seinäjoella. Olen menossa, jos Herra suo.

Sydämessä kuplii ilo!

KUN PYHÄ HENKI TULEE TEIHIN NIIN TE SAATTE VOIMAN JA TE TULETTE OLEMAAN MINUN TODISTAJANI... Olin mieheni kanssa eilen ensi kertaa moneen vuoteen jossain muualla kuin kirkossa tai sairaalan pihassa. Olen kiitollinen, että menomme järjestyi, vaikka vielä sairaalaan mennessäni ajattelin, ettei reissusta tule mitään. Mutta kaikki hoitui, pääsimme matkaan. Mieheni on Jumalan todistaja olemalla vain olemassa, tekemättä mitään sen enempää. Niin me muutkin: omat touhumme voivat ehkä estää ihmisiä näkemästä Jumalan tekoja meissä. JUMALAN ARMO KASVATTAA MEITÄ , sanotaan Sanassa. Kunpa tuo armo saisi kasvattaa minuakin enemmän ja enemmän, että Jumala kuva minussa voisi tulla enemmän esiin. EN ENÄÄ MINÄ, VAAN KRISTUS MINUSSA. Kiitos rakas Jumala, että TÄHÄN ASTI olet auttanut. Et luvannut helppoa tietä, mutta uskollisesti olet kantanut, nostanut ja viet meidät perille. Kiitos rakkaudestasi, kiitos ilosta sydämessäni!

Kevät!

Kyllä tämä naisen mieli kääntyy kuin keväinen tuuli! Pohjoistuuli on vähitellen kääntymässä etelämmäksi, joten sää toivon mukaan lämpenee. Vaikka pyrin olemaan vakaa enkä kaikkien tuulien riepoteltavissa, sittenkin pienet asiat vaikuttavat suuresti siihen, millaisena elämän koen. Tänään iloitsen siitä, että mieheni Ari naureskeli ja vaikutti voivan oikein hyvin, kun soitin osastolle ja juttelin hänen veljensä kanssa. Ari oli kuulolla koko ajan ja sai osallistua näin keskusteluumme. Valo on minulle tärkeämpää kuin sään lämpö. Takkia päälle ja pipoa päähän, jos palelee, mutta aurinko ei paista, vaikka mitä tekisimme. Jumala säät ja ilmat säätää, ja nyt juuri olen hyvin kiitollinen Hänelle kaikesta huolenpidosta ja rakkaudesta. Tänä iltana luokseni kokoontuu Wycliffe-rukouspiiri. Aiheenamme on raamatunkääntäjien työ ympäri maailmaa. Ei mikään vähäpätöinen asia. Kun kansat saavat kuulla Jumalan puhetta omalla kielellään, se synnyttää uskoa kaikkivaltiaaseen Jumalaan, Luojaamme.

Kävellen terveeksi ja ehjemmäksi?

Kevät on ollut ihanaa aikaa valon takia, taas tänä vuonna. Olen nauttinut kävelemisestä aivan erityisesti. Lukiessani lukuisia vaeltamiseen liittyviä kirjoja, törmäsin useasti sanapariin jaloilla rukoileminen. Se tuntuu minun jutultani. Olen ollut joskus hiljaisuuden retriitissä, mutta se ei tuntunut omalta. Mutta kun lähden kävelemään, laulut alkavat soida mielessäni. Usein ne ovat ylistyslauluja Jumalalle, joskus anomista HERRA KUULE MINUA,  HUOMAA HUOKAUKSENI. KUNINKAANI JA JUMALANI, KUULE KUN HUUDAN SINULTA APUA! Joskus ne ovat vanhoja, kauan sitten kuulemiani ja laulamiani lauluja. Minun rukoukseni on siis laulaen ylistämistä. Muu rukoileminen sujuu minulta huonosti. Mutta kiitos Jumalalle, olen löytänyt jotain, mikä on minulle sopivaa. Joko sinä olet löytänyt oman tapasi rukoilla?

Kiitän omasta pastorista ja seurakunnasta

Tänään vietimme vanhimman seurakuntalaisemme 80-vuotisjuhlia. Parikymmentä seurakuntamme jäsentä tuli juhlimaan. Pastori Markus Pöyry tuli Seinäjoelta asti ja piti pienen puheen. Veisasimme ja olimme yhdessä. Jäseniä Mikaelin srk:ssa on tällä hetkellä 30, mutta sen lisäksi käy monia, jotka vierailevat tai eivät ole vielä liittyneet mukaan. Pastorimme käy katsomassa seurakuntalaisiaan sairaalassa, Arinkin luona hän vierailee. Kiitän Jumalaa tästä kaikesta. Messua vietetään kahden viikon välein. Tämä on sitä, mitä olen pitkään kaivannut: syvällistä luterilaista opetusta, yhteyttä, omaa pastoria, joka tuntee ja muistaa lampaansa nimeltä. Ja meidän kaikkien Ylipaimen on Jeesus Kristus, joka sanoo: MINÄ OLEN SE HYVÄ PAIMEN.  HYVÄ PAIMEN ANTAA HENKENSÄ LAMPAITTENSA PUOLESTA.

Kiitän menemisen ja tulemisen ilosta!

Miten suloista on hypätä kenkiin ja porhaltaa pihalle! Miten ihanaa vaan päättää, mihin suuntaan milloinkin kävelen ja jopa juoksahdan! Välillä ymmärrän, etten kykene mitenkään kiittämään kylliksi elämän lahjoista, joita Jumala on ylenpalttisesti antanut. Mutta kiitän vähäisesti sen minkä osaan. Luin Esra Elovainiosta, lähetystyöntekijästä, lapsillemme silloin, kun he olivat pieniä. Esra matkasi vankkureilla pakanamaille ja veisasi sydämen kyllyydestä ylistystä Jumalalle vankkurien kolistessa eteenpäin erämaassa. Esra ei huomannut ollenkaan, miten Jumala siirsi vaaroja sivuun hänen tieltään. Pahan täytyi väistyä, Jumala suojeli omaansa. Tuo kuva jäi omaan mieleeni lähtemättömästi. Psalmi 91: Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan". Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hä

Terveys on lahja sekin!

Olin kuntokatsastuksessa, jonka paikallinen autoliike järjesti naisille. Tilanne oli vähän parantunut puolessa vuodessa: paino oli pudonnut pari kiloa. Siitä johtuen elimistön ekstraläskimäärä oli vähän laskenut. Nyt sitä on enää pari isoa kauppakassillista liikaa. Verenpaineeni on erinomainen, 115/75. Muutkin mittaustulokset olivat mainioita, paitsi tuo kehon rasvamäärä. Sille voin kuitenkin tehdä jotain, jos haluan. En ole varma, haluanko, tai minkä verran haluan. Kiitollinen olen kuitenkin. Mieleni on iloinen ja tyytyväinen. Toisinaan nukun vähän huonommin, kuten parina viime yönä, kun on ollut stressiä. Mutta pääsääntöisesti saan nukutuksi, ja se on suuri ilo monen vuoden univaikeuksien jälkeen. Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut, etkä sallinut viholliseni iloita minusta! Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän, iankaikkisesti! -psalmista 30

Käsityöilta

Kerran kuussa Lene kutsuu naisia luokseen perjantaisin käsitöiden merkeissä. Aluksi kahvittelemme kunhan Lene saa äänensä kuuluville ja naiset pääsevät kahvipöytään. Rukous illan ja katetun pöydän ääressä on hyvä alku illalle. Itse en ole päässyt moneen kuukauteen mukaan, mutta tänään menen. Töistä tultuani kävin saunassa, pesin pyykit ja virkistyneenä lähden matkaan. Yksinäisyydessä vietetty aika on tarpeen, mutta jos ei tämän tästä pääse kohtaamaan ystäviä, elämä käy kuivakaksi. Ja yhteinen rukous ja luottamuksellinen keskustelu ovat avaintekijöitä onnistuneelle yhdessä ololle. Kiitos Jumalalle kaikista rakkaista ihmisistä! MInä ylistän sinua, Herra!

Kiitos ystävistä

Ystävät ovat lahjaa, mikä kulunut fraasi! Mutta niin vaan on, että ystävyyden syntymiseen tarvitaan aikaa ja jotain yhteistä. Joskus se yhteinen voi olla sitäkin, että ollaan hyvin erilaisia. Erilaisuus yhdistää. On virkistävää, kun oppii uusia asioita. Minä opin taannoin, että lenkille voi lähteä, mutta jos hetken kuluttua löytyy sopiva kivi meren rannassa ja tekee mieli istahtaa, sen voi tehdä! Minä olin luullut, että jos lenkille lähtee, lenkki on myös tehtävä aasta ööhön. Joskus se aa - öö voi olla lähtöpaikasta kivelle ja takaisin. Suunnitelmia saa muuttaa, ei ole pakko olla aina niin kirjaimellinen! Jeesuksen ystävyys on kuitenkin parasta, mitä minulle on tapahtunut. Hän on aina läsnä, niin usein kuin haluan hänelle puhua. Ja hän puhuu minulle aina, kun haluan häntä kuunnella. Hän tekee sen Sanassaan, mutta Hän voi puhua myös luomansa luonnon kautta, ihmisten ja eläintenkin kautta. "Älä pelkää, minä olen sinut lunastanut.  Minä olen sinut nimeltä kutsunut. Sinä

Lohdutuksen siivillä

Lauantaina ja sunnuntaina tein jotain, mikä menee yli ymmärrykseni. Ostin Tuusulasta auton, säällä, jolloin satoi lunta ja tie oli hyvin liukas. Ajoin auton Espoon kautta Tampereelle ja sieltä Vaasaan. Parin kuukauden takaisen onnettomuuden vaikutukset olivat ilmeiset: pelkäsin ajaa niin kuin en koskaan ole pelännyt! Jo matkalla autoa katsomaan pelkäsin Jyrkin kyydissä, kun auto vähänkin liiraili jäisellä tiellä. Auto oli kuitenkin sellainen, jollaisen halusin. Niinpä ajoin hyräillen läpi äiti-Suomen hameenhelman kotiin. Psalmia 5, joka on aiemmassa kirjoituksessani ja muita vastaavia. Tunsin saavani niistä voimaa ja lohdutusta. Loppumatkalla pelko hälveni niin, että sävelet vaihtuivat kiitoslauluihin. Taisi olla Jumalan johdatusta pelkoni voittamiseksi koko ajomatka! Apu minulle tulee Herralta.

Apostolin kyydillä

Eilen ja tänään olen kävellyt töihin, sillä pakkasta on jälleen yli 10 astetta aamulla ja olen flunssainen. Kävellessä henkeen ei ota kylmä ilma samoin kuin pyöräillessäni. Kävellessä ehtii myös ajatella enemmän tai ainakin hitaammin, siltä tuntuu. Flunssaisena olen aina henkisesti myös huonokuntoinen ja alavireinen. Tänä aamuna Pyhä Henki lohdutti minua koko matkan, sillä hän muistutti minua eräästä säveltämästäni raamatun kohdasta ja lauloin sitä koko matkan: Herra, kuule minua! Huomaa huokaukseni! Kuninkaani ja Jumalani,  kuule kun huudan sinulta apua! Sinua minä rukoilen, Herra, jo aamulla, kuulet ääneni. Aamun hetkellä tuon, sinulle kiitoksen ja odotan vastaustasi. Iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, loppumaton olkoon heidän riemunsa. Sinä suojelet niitä,  jotka rakastavat sinua! Sinä olet heidän ilonsa lähde, sinä Herra annat siunauksesi vanhurskaalle. Sinun hyvyytesi suojaa häntä kuin kilpi!  -Psalmista 5

Jumalan varjelus

Kävelin kaupasta kotiin ylämäkeä. Ystäväni tuli yllättäen toisella puolella katua vastaan pyörällä alamäkeen. Huusimme tervehdyksen toisillemme. Yhtäkkiä ystäväni pyörä lähti kovempaan vauhtiin, ystäväni huusi apua ja näin miten hän ei hallinnut pyörää. Vastaan tuli poikkikatu ja sieltä tuli auto. Huusin Jumalaa apuun, ettei auto aja ystäväni päälle. Auto pysähtyi, ystäväni jatkoi kiitämistään valoristeystä kohti ja pysähtyi ennen sitä. Kävelin ystävää vastaan, kun hän talutti pyörää ylös mäkeä. Toinen polustin oli mennyt poikki, joten pyörää ei voinut ohjata. Käsijarru oli, mutta kesti, ennen kuin ystäväni säikähdykseltään huomasi käyttää sitä. Kiitos Jumala, varjeluksestasi! Kiitos, ettei ystäväni kaatunut. Kiitos ettei auto ajanut hänen päälleen.

Kiitos huolenpidostasi, Jumala

Onpa mukava ajella pyörällä pakkaskelilläkin, kun on uusi kettinki ja pyörä liikkuu sulavasti! Auto-onnettomuudesta on kulunut noin viisi viikkoa ja siitä aiheutuneet vammani ovat vähäisiä ja paranevat koko ajan. Tytär pääsi eilen töihin ja oli ilmiselvästi onnellinen. Ei hän vielä täysin terve ole, sillä selkärangan murtumien paraneminen kestää kauan. Mutta työssä hän kykenee olemaan ja siitä kiitämme! Edelleen kiitän, että minulla on työpaikka, vaikka en ole varma, jatkuuko työ maaliskuun alun jälkeen. Mutta siitä olen iloinen, että minulla on huoleton lepo asiasta! Päivä vain ja hetki kerrallaan.