Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2014.

Etuoikeus rukoilla

Tänä iltana kiitän kaikista rukous- ja raamattupiireistä, joissa ikinä olen saanut olla mukana. Kiitän esirukoilijoista sekä ennen kaikkea Jumalasta, joka kuulee rukoukset ja vastaa. On etuoikeus juuri tässä hetkessä rukoilla iäkkään ystävän sekä hänen puolisonsa puolesta, joka on vakavasti sairastunut ja on akuuttihoidossa: Jeesus, pelasta ja kosketa tätä rakasta ihmistä ja hänen puolisoaan. Anna se apu, mitä he tarvitsevat. Jeesuksen nimessä. Aamen. ASIA ON HÄNEN EDESSÄÄN, ODOTA HÄNTÄ.

Ruskavaelluksella

Pääsin vähän kuin aikomattani Äkäslompoloon, joka on Kolarissa, Suomi-neidon kainalon paikkeilla. Meno- ja tulopäivät menivät bussissa istuen, mutta perillä ehdimme vaeltaa kolmena päivänä. Joka päivästä olen kiitollinen: - ensimmäisenä satoi, mutta vaelsin lopulta pienen joukon mukana varmaan 16km, seitsemän tunnin ajan. En ehtinyt edes ihmetellä, mistä Pirunkuru on saanut nimensä, mutta tulin sen ymmärtämään. Laskeuduimme kurua alas ties kuinka kauan ja pitkästi. Vieriviä, liukkaitakin irtokiviä, jossa joka askel piti katsoa tarkkaan. Sieltä olisi ollut vaikea päästä pois, jos olisi jalkansa katkaissut! Mutta kaikki selvisimme ehjinä, ihmeellistä sekin minun mielestäni. Kahvipaikalla oli sitä onnellisempi olo, kun taukotuvassa söimme eväitämme, ja myöhemmin Kellostapuliin kavuttuamme, korkealle, taas sain hörpätä kahvia pullostani. Istuin kuusen juurella ja tukkaani tarttui pihkaa, kun nojasin puuhun. Toisena päivänä vaelsimme lumimyrskyssä, kolmantena pakkasessa. Ihmeelli

Kanssakulkijat

Elämä on kuin polku vaihtelevassa maastossa. Välillä sitä on helppo kulkea, toisinaan melkein mahdotonta. Yksin on jokaisen astuttava polulleen ja yksin viimeinenkin askel otettava. Mutta meille on varattuna ihmisiä ja asioita, joiden avulla me jaksamme jatkaa. John Bunyan kirjoittaa Kristityn vaellus -kirjassaan näistä matkatovereista. Osa heistä yrittää estää matkan jatkumista oikeaan suuntaan, osa auttaa eteenpäin. Kunpa voisin itse olla sellainen, joka osoitan oikeaa suuntaa toisille! Enhän voi muuta, kuin kulkea itse Jeesuksessa, Jumalan sanan turvassa. Siten väärään suuntaan kulkijat voivat törmäillä minuun ja vaihtaa suuntaa, jos tahtovat. Myös ne, jotka ovat väsyneet polun varrelle, voivat saada virvoitusta samaan suuntaan matkaavilta ja nousta jälleen. Välillä voin itse olla se väsynyt, välillä toisia virvoittava. Tärkeää on, että pääsemme kerran perille. Välillä on lupa levähtää, on lupa ja pitääkin tutkia Karttaa, että voi varmistua oikeasta polusta. Kun huomaamm

Pystyn liikkumaan, kiitos siitä!

Harvoin tulemme ajatelleeksi sitä, miten helposti siirrymme paikasta toiseen. Jollekin jopa ylös pääseminen tuottaa tuskaa tai on mahdotonta. Minulle asian havaitseminen on ollut 30 vuotta nähtävissä, koska mieheni on sairastanut Ms-tautia niin kauan. Mutta lähelläkin oleville asioille sokeudumme. Veljeni haastoi minut puolimaratonille vuoden päästä elokuussa, Nivalaan, Pyssymäen ulkoilualueelle. Otin haasteen vastaan. Toivon kokoavani oman ryhmän, neljä mummoihmistä itseni lisäksi. Tavoitteena on, että juoksemme/laahustamme ryhmässä ja kaikki pääsevät maaliin. Matkan varrella voinemme keskustella ja vitsiäkin vääntää. Nyt tarvitsee vain ryhtyä harjoittelemaan. Pohjakuntona minulla on runsaasti kävelyä ja uintiakin. Juoksemista en juuri ole harrastanut. Tänään aloitan. Tytär tulosti 12 viikon juoksuohjelman: - ma 1 min kävelyä, 6 min rauhallista juoksua. Lyhyt tauko, käänny takaisin ja toista harjoitus. - ti vapaa - ke puolen tunnin kävelylenkki - to 2 min rauhallista kävel