Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2014.

Apostolin kyydillä

Eilen ja tänään olen kävellyt töihin, sillä pakkasta on jälleen yli 10 astetta aamulla ja olen flunssainen. Kävellessä henkeen ei ota kylmä ilma samoin kuin pyöräillessäni. Kävellessä ehtii myös ajatella enemmän tai ainakin hitaammin, siltä tuntuu. Flunssaisena olen aina henkisesti myös huonokuntoinen ja alavireinen. Tänä aamuna Pyhä Henki lohdutti minua koko matkan, sillä hän muistutti minua eräästä säveltämästäni raamatun kohdasta ja lauloin sitä koko matkan: Herra, kuule minua! Huomaa huokaukseni! Kuninkaani ja Jumalani,  kuule kun huudan sinulta apua! Sinua minä rukoilen, Herra, jo aamulla, kuulet ääneni. Aamun hetkellä tuon, sinulle kiitoksen ja odotan vastaustasi. Iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, loppumaton olkoon heidän riemunsa. Sinä suojelet niitä,  jotka rakastavat sinua! Sinä olet heidän ilonsa lähde, sinä Herra annat siunauksesi vanhurskaalle. Sinun hyvyytesi suojaa häntä kuin kilpi!  -Psalmista 5

Jumalan varjelus

Kävelin kaupasta kotiin ylämäkeä. Ystäväni tuli yllättäen toisella puolella katua vastaan pyörällä alamäkeen. Huusimme tervehdyksen toisillemme. Yhtäkkiä ystäväni pyörä lähti kovempaan vauhtiin, ystäväni huusi apua ja näin miten hän ei hallinnut pyörää. Vastaan tuli poikkikatu ja sieltä tuli auto. Huusin Jumalaa apuun, ettei auto aja ystäväni päälle. Auto pysähtyi, ystäväni jatkoi kiitämistään valoristeystä kohti ja pysähtyi ennen sitä. Kävelin ystävää vastaan, kun hän talutti pyörää ylös mäkeä. Toinen polustin oli mennyt poikki, joten pyörää ei voinut ohjata. Käsijarru oli, mutta kesti, ennen kuin ystäväni säikähdykseltään huomasi käyttää sitä. Kiitos Jumala, varjeluksestasi! Kiitos, ettei ystäväni kaatunut. Kiitos ettei auto ajanut hänen päälleen.

Kiitos huolenpidostasi, Jumala

Onpa mukava ajella pyörällä pakkaskelilläkin, kun on uusi kettinki ja pyörä liikkuu sulavasti! Auto-onnettomuudesta on kulunut noin viisi viikkoa ja siitä aiheutuneet vammani ovat vähäisiä ja paranevat koko ajan. Tytär pääsi eilen töihin ja oli ilmiselvästi onnellinen. Ei hän vielä täysin terve ole, sillä selkärangan murtumien paraneminen kestää kauan. Mutta työssä hän kykenee olemaan ja siitä kiitämme! Edelleen kiitän, että minulla on työpaikka, vaikka en ole varma, jatkuuko työ maaliskuun alun jälkeen. Mutta siitä olen iloinen, että minulla on huoleton lepo asiasta! Päivä vain ja hetki kerrallaan.