Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2015.

Nuori sukupolvi

Sain kutsun kauneudenhoitoiltaan ja menin tietysti, vaikka en odottanut mitään erityistä illalta. Yllättäen ilta oli hauska alusta loppuun. Alkuillan raapaisimme pintaa, saimme kauniit, tuoksuvat kädet ja kasvommekin kaunistuivat ja uudistuivat. Ei turhaa puuhaa. Vielä ulkoista puhdistumista ja kaunistumista tärkeämpi oli loppuilta, jolloin sain yhdessä nuorten naisten kanssa rukoilla. Saimme jättää sisäisen elämämme synteineen kaikkieen Jeesukselle ja tilalle saimme puhtaan mielen. Muutenkin tuntui suloiselta olla kutsuttuna nuorten ihmisten joukkoon tällaisena mummoihmisenä. Sentään lähdin vähän aiemmin pois, että nuoret saivat jatkaa omia juttujaan. Joka sukupolvella on asioita, joita edeltävä sukupolvi ei ymmärrä ja näin on hyvä. Minä neuvon sinut viisauden tielle, ohjaan sinut oikeille poluille. Käydessäsi askeleesi eivät joudu ahtaalle, juostessasi et kompastu. Tartu kiinni varoitukseen äläkä hellitä. Säilytä se, sillä se on sinun elämäsi. -Snl 4:11-13

Luonto

Jos on kehno sää, menen uimahalliin, jos kaunista, pulahdankin avantoon. Sää osoitti uimahallin suuntaan. Pääsin aika lähelle, kun tajusin, että olen aivan voimaton. En jaksa mennä uimaan ja juoksumatto uimahallin kuntosalilla imi viimeiset mehut jo ajatuksena. Siispä jatkoin matkaa avannolle. Lämpöasteita, ei yhtään tuulta. Ei liukasta, vaikka on lunta. Jossain sulaa kohtaa, vaikka lunta on paljon. Helppo hengittää. Taivaanrannassa pilkahteli melkein aurinko. Ei aivan, mutta vähäsen antoi aavistusta mahdollisesti paistamisesta. Pukukopissa tuttu rouva, vähän puheltiin. Hän vähän, minä paljon. Vesi kirpaisi, virkisti tietysti. Hitaasti kävelin kotiin. Kiitos Suomen luonnosta, rakas Jumala. Kiitos, että kannattelet iankaikkisilla käsivarsilla säällä kuin säällä. Ja nyt jo aurinko paistaa kunnolla!

Tärkein kiitos

Kun kaikki tuntuu samanlaiselta kuin ikkunasta näkyvä sää, ei heti keksi kiittämistä. Mutta sittenkin löytyy joka päivä, joka hetki, se tärkein kiitoksen aihe. Kiitos Jeesus, että olet täyttänyt kaiken puolestani. Rakastat minua tällaisena epäonnistujana, kurjana syntisenä. Minulta odotat vain kääntymistä sinun puoleesi uudestaan ja uudestaan. Minä olen kurja ja köyhä. Jumala riennä minun luokseni. Sinä olet apuni ja vapauttajani. Herra, älä viivy. -Ps 70:6   Sinä olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, mutta sinä virvoitat meidät jälleen henkiin. Maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin. -Ps 71:20

Kiitollisuus ystävistä

Ystävän ja kaverin määrittely vaihtelee. Lähiystäviä ei voi olla monta, mutta on ihmisiä, joita sanon mielelläni ystäviksi, sillä he ovat enemmän kuin kavereita. Facebookhan on täynnä "kavereita", vaikka moni heistä saattaa olla hatarasti tuttu. Tapasin joka tapauksessa menneellä viikolla pari merkityksellistä ihmistä. Keskustelut olivat syviä ja avartavia. Puuro, jota keitetään kaksi minuuttia, maistuu erilaiselta kuin puuro, joka muhii kannen alla tunnin tai kaksi. Maija-ystävällä on erityinen lahja kysyä oikeita kysymyksiä. Ne ovat kuin tiedonsanoja. Kauan pitää miettiä vastausta. Eikä sitä ole tarkoitettukaan kuin lähinnä itselleni. Puurokattila jäi matkan jälkeen vielä hautumaan sisälläni, vastauksia ja kysymyksiä mietin. Kotona lisäksi odotti syvällinen kirje ja runokirja, joka puhuu minun sisimmän kieltäni, sen tiedän. Ja toiselta ystävältä oli tullut kirja, josta saan ammentaa hengellisestä kaivosta, jonka vesi on raikasta ja puhdasta. Kiitokseni Jumalalle o

Syntymäpäivä äidin, unhoon ei jäädä voi!

Lapsuudessani radiosta kuului usein otsikon sanojen mukainen laulu. Nykyisin sitä ei kuule, mutta äidin syntymäpäivää muistimme hiljattain, kun hän täytti 80 vuotta. Kiitollinen mieli on siitä, että olen saanut pitää äidin näin pitkään. Äitini äiti kuoli n. 68 vuotiaana ja tämän äiti vain 22 vuotiaana. Mummuni jäi orvoksi äidistään 2 vuoden ikäisenä ja orpous seurasi hänen elämänsä läpi. Oma käytökseni, tapani toimia ja suhtautua seuraa pitkälti äidin viitoittamaa tietä. Äiti itse nautti kovasti juhlastaan, jossa olimme me oman perheen väki paikalla. Myöhemmin naapuritkin vierailivat ja se on hieno tapa maalla. Olin ehdottanut lapsenlapsille, että nämä laittaisivat kortin tai kirjeen mummulle ja se oli täysosuma: lapsenlapset ylittivät kaikki äitini ja minunkin odotukseni. Jokainen heistä muisti mummua. Lähtiessäni sain rukoilla kuten tavallisesti äitini kanssa ja jättää hänet Herramme hyvään haltuun. Se on paras paikka nuorille, vanhoille ja meille jokaiselle. Virsi 397:

Riittävä yöuni!

Kuva
Tänä aamuna minua hymyilytti, kun heräsin ja katsoin kelloa. Puoli viisi. Sitä se on näyttänyt tällä viikolla joka aamu. Ensin heräsin varhain stressin takia, sitten hammassäryn ja tänään muuten vaan. On hyvä nousta varhain, jos on saanut illalla ajoissa unen. Jo puoli kymmeneltä olin illalla vuoteessani ja jaksoin helposti nousta. Sitä paitsi varhain noustuaan voi ottaa varhaisaamutorkut, ja sellaisia olen jo ottanut moneen kertaan tähän mennessä, kun kello on vajaa kahdeksan. Vähäsarjan päivän tekstiä jaan jälleen. Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle . Matt 3:2 Vähäsarja toteaa, että Johannes Kastajan puheet olivat kovaa tekstiä. Ei auta itse parannella, lopetella tupakointia ja siistiä nurkkia. On käännettävä kokonaan suunta. Jos ennen menit pohjoiseen, nyt menetkin etelään, eikä tuotavana mukanasi ole muuta kuin syntisi ja syyllisyytesi. Puhdauden ja pyhyyden saat Vapahtajaltasi, joka ottaa sen, mitä sinulla on. Hänen haavoitetut kätensä sinut

Johdatuksen makua

Kuva
Päivystysaikoja hammaslääkäreille ei helposti heru. Tänään soitin sinne yhdentoista maissa, kun alkoi tuntua, että hampaani vaatii toimenpiteitä. En tosin ollut varma, mistä on kyse oireilussani. Yllättäen oli juuri tullut peruutuspaikka yhdeksi ja niinpä menin. Osa hampaasta oli jo kuoleutunut. Siitä johtui päänsärkyni joitakin aikoja sitten. Ehkäpä siitä johtui kummallinen kipu solisluunkin tienoille joitakin aikoja sitten? Hiljattain tuttavani oli saanut diagnoosin pari vuotta kestäneelle kummalliselle voimattomuudelleen. Hampaisto oli viipalekuvattu tai jotain muuta erityistä sille oli tehty. Tulehduspesäke löytyi sieltä ja tuttava alkoi toipua hoidon edistyessä. Minua hirvittää juurihoito, jota minulle ei aiemmin ole tehty. Jos juuristoon jää jotain, joka aiheuttaa myöhemmin sairautta? Voin vain luottaa johdatukseen, että pääsin hoitoa saamaan ennen kuin kipu yltyi sietämättömäksi. Tänään heräsin puoli viisi säryn takia. En ymmärrä kaikkea, mutta luotan, että Jumala tiet

Sana kantaa

Kuva
Helppoina päivinä en epäile ollenkaan selviytymistäni päivästä toiseen. Silloinkin Jumalan sana rohkaisee ja lohduttaa joka tapauksessa. Tällaisina päivinä kuin tänään kiitosaiheeksi nousee se, että Jumala ei muutu. Hän on sama eilen tänään ja iankaikkisesti.  Vähäsarja kertoo kuvassa olevan kirjan päivän tekstissä Jaakobin painista, 1 Moos 32:24-26. Vähäsarja sanoo muun muassa: ...tämän tien matkaajia yhdistää se, että on jouduttu painiin oudon muukalaisen kanssa ja on tultu hänen kanssaan tutuiksi. Siinä painissa on jouduttu maahan lyödyiksi ja matkaa on täytynyt jatkaa eri tahdissa kuin ennen. Yksin ei pärjää, tarvitaan muita vierelle. Matkavauhdin hiljettyä on päämäärä kuitenkin selkiytynyt. Rakkaaksi on käynyt outo mies, joka tätä oudosti onnellista joukkoa johtaa, Hän kantaa heikoimmat sylissään. Minäkin saan olla siinä.  

Kiitos itsenäisyydestämme

Elokuva Suomen talvisodan vaiheista karttoineen ja veteraaneineen, jotka kertoivat paikalla olleina oli hyvin vaikuttava. On käsittämätöntä inhimillisesti, miten Suomi saattoi säilyttää itsenäisyyden tuon sodan keskellä. Se on ihme, Jumalan ihme. Rukoukset kuultiin. Olen taistellut monilla rintamilla, mutta sellaisia sotilaita kuin suomalaiset miehet ovat, en ole tavannut missään. -Mannerheim Sisältö oli tuo, sanat ehkä hiukan toisin, en ole varma. Jumala asetti sodan johtoon ja esimiestehtäviin myös henkilöitä, joilla oli kykyä ja viisautta johtaa sotilaita. Mutta kaikki viisaus tulee Jumalalta, ja jos Herra ei huonetta rakenna, niin turhaan näkevät rakentajat vaivaa. Se tuli selväksi tuon ohjelman äärellä. Kiitos Jumalalla, että meillä on vielä itsenäisyytemme. Armahda rakas Jumala, ettemme menetä sitä, sillä luopumus Sanasta on jo pitkällä. Anna herätys kansallemme, sillä ilman sinun apuasi me tuhoudumme.

Parasta päivässä

Monta hyvää asiaa tänään. Hyvin nukuttu yö, levollinen herääminen uuteen aamuun. Ei kiireen tuntua, ei myöhässä olemisen oloa. Kävelemistä liukastumatta monta kilometriä, mietteitä ja aatoksia laidasta laitaan. Uimista avannossa, hyvän olon tunnetta sen jälkeen. Parasta kuitenkin Arin luona. Se yhteenkuuluvuuden ja täydellisen ymmärryksen kokeminen, vaikka toinen ei voi puhua. Sen käsittäminen puolin ja toisin, että sanoja ei tarvita. Tärkeimmän me tiedämme: että Jumala rakastaa, ei ole hyljännyt. Että puoliso rakastaa eikä hylkää. Täydellinen rauha levottoman maailman keskellä. Jumalan rauha, joka käy yli ymmärryksen.

Pieni lapsi

Tapasin uuden perheenjäsenemme. Pidin häntä sylissä, hän nukkui. Niin tutun oloinen, tutun näköinen. Nätti. Kaunis. Ihana. Miten suuren mullistuksen monen ihmisen elämässä saakaan aikaan yksi pieni vauva syntyessään! Tunneskaalakin on melkoinen. Kiitos Jumala elämän ihmeestä. Kiitos suuresta lahjastasi, jonka toit tämän lapsen kautta, jonka annoit sukuumme, perheeseemme. Kiitos siitäkin, että itse saan olla isovanhemman roolissa, enää minun ei tarvitse olla vastuussa lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. Saan rukoilla, saan olla tukena tarvittaessa. Oi, miten ihana osa! Helppo, mutta joskus myös vaikea!

Tulevat sukupolvet

Olen pitkään rukoillut tulevien sukupolviemme puolesta. Pari päivää sitten saimme toisen lapsenlapsen, ja näin rukouksiin tuli konkreettinen kiitosaihe. Kiitos Jumalalle terveestä, nätistä pienestä tytöstä! Näen mielessäni ison pelilaudan, oman sukumme. Kullakin on siinä oma paikkansa. Välillä pelin johtaja, rakas Isämme taivaassa, siirtää pelinappuloiden paikkaa ja itsekin teemme siirtoja. Kun uusi perheenjäsen syntyy sukuun, hän ottaa oman tilansa. Hän on tervetullut, ihana ja hyväksytty, tämä pieni lapsi. Miniät ja vävy ovat tulleet mukaan, heidän sukunsa samoin ja nyt toinen lapsenlapsi sukuun yhteisesti. Samalla väistämättä meitä vanhempia suvussa siirretään pelilaudalla lähemmäksi toista reunaa, kohti riisuutumishuonetta, valmistautumaan tekemään tilaa uusille perheenjäsenille. Näin on Jumala hyväksi nähnyt, näin elämän tulee mennä. Kiitos Jumalalle hänen hyvästä suunnitelmastaan, kiitos jokaisesta sukulaisesta ja perheenjäsenestä. Tervetuloa pieni tyttö, rakastan sinua

Pienet asiat

Sain vaihdetuksia autopaikkani lähemmäksi ja parempaan paikkaan. En ole löytänyt etsinnästä huolimatta lämmityspaalun avainta moneen kuukauteen. Nyt se oli löydettävä, että voin sulkea entisen ja avata uuden tolpan. Siellähän se oli hyllyssä, en ollut vain hoksannut, mikä se avaimista on. Helpottunut olo. Näin pienestä kertyvät hyvän mielen ainekset. Useimmiten juuri nämä pienet ihmeen tapaiset tekevät elämästä toiveikasta. Vastaavasti pienet kivensirut hiertävät kenkää ja matkasta tulee tuskallinen. Isoja ihmeitä näemme harvoin ja onneksi ankaria menetyksiä ja epäonnistumisiakin tulee harvemmin. Niihin annetaan sitten sen verran voimaa kuin Jumala näkee hyväksi. Meidän mielestämme ei aina tarpeeksi, mutta on vain luotettava: Luojamme tietää paremmin! Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.

Onnellista Uutta Vuotta 2015!

Saa alkaa alusta. Sitähän uusi vuosi on. Viime vuoden tilinpäätös on tehty tai tehdään aikanaan. Mitään uutta sinne ei voi enää lisätä, mutta tämä uusi on edessämme ja saamme lähteä matkaan. Polun pää on vasta näkyvissä, sitä lähden astelemaan. Vastaantulijoita kohtaan, rinnallakulkijoiden kanssa teemme matkaa hetken aikaa tai pitempään. Tulee tienristeyksiä, joista on valittava. Tulee kohtia polulla, joista on vain mentävä, vaikka polku näyttäisi kulkukelvottomalta. Jotenkin siitä mennään. Jumalan armon avulla. Toivon osaavani nähdä sopivat kannonnokat polun varrella, joihin on hyvä istahtaa hetkeksi tai pitemmäksikin aikaa. Haluan huomata majatalot, joissa on tarpeen poiketa. Kunpa näkisin enemmän sitä, mikä ei silmään näy vaan jonka näkee vain sydämellä, uskon kautta. Uskoni on pieni, haluan, että ymmärrykseni suuresta Jumalasta lisääntyy ja kasvaa. Saan olla, mitä olen. Tärkeintä on yhteys Isään Jumalaan ja hänen Poikaansa, johon uskomalla viimeisen polkuni päässä koittaa