pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Vähän lapsellista kiittää autosta äitienpäivänä, mutta kiitän kumminkin. Olin reilun 200 km päässä äitiä ja sukua tapaamassa ja sinne on kaikista helpointa mennä autolla. Junalla mennen pitäisi jonkun kuitenkin hakea aika kaukaa autolla, joten hienoa, että pääsen itse autolla perille asti. Kesäkelillä ajaminen on mukavaa. Tiet sulat ja autoni ei temppuillut yhtään. Pelkoni on laantunut kolarin jälkeen enkä pelkää koko aikaa, että kohta jotain kolahtaa tai auto leviää. Sain flunssan, tai se paheni reissulla, joten senkin takia olen ylen tyytyväinen, että sain reissuni tehdyksi. Kiitos Jumalalle hyvästä huolenpidosta, kiitos äitiydestä, kiitos lapsista, jotka hän on minulle antanut ja joista on minulle paljon iloa ja kiitollisuuden aihetta! Mooses-lapsi, josta Jumala piti huolen

Lauantaina ja sunnuntaina tein jotain, mikä menee yli ymmärrykseni. Ostin Tuusulasta auton, säällä, jolloin satoi lunta ja tie oli hyvin liukas. Ajoin auton Espoon kautta Tampereelle ja sieltä Vaasaan. Parin kuukauden takaisen onnettomuuden vaikutukset olivat ilmeiset: pelkäsin ajaa niin kuin en koskaan ole pelännyt! Jo matkalla autoa katsomaan pelkäsin Jyrkin kyydissä, kun auto vähänkin liiraili jäisellä tiellä. Auto oli kuitenkin sellainen, jollaisen halusin. Niinpä ajoin hyräillen läpi äiti-Suomen hameenhelman kotiin. Psalmia 5, joka on aiemmassa kirjoituksessani ja muita vastaavia. Tunsin saavani niistä voimaa ja lohdutusta. Loppumatkalla pelko hälveni niin, että sävelet vaihtuivat kiitoslauluihin. Taisi olla Jumalan johdatusta pelkoni voittamiseksi koko ajomatka! Apu minulle tulee Herralta.