pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Herra johdatti minut kuoleman varjon laaksoon katselemaan näköaloja, jotka avautuivat mieheni kuoleman johdosta. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä, Herra, olet minun kanssani. -Psalmista 23 Tätä olen saanut kokea kouriin tuntuvalla tavalla. Jumala on ollut voimallisesti läsnä näinä päivinä, kuten hän on kulkenut Arin ja minun rinnalla koko tämän pitkän, pimeän taipaleen - kolme vuosikymmentä sairauden kurimusta. Nyt näkyvät kodin valot, nyt saan laulaa kiitoslaulua Jumalan kunniaksi, sillä Ari on päässyt kotiin ja minä tiedän tien sinne. Jeesus Kristus on se tie. Ylistys olkoon Jumalalle!

Siitä olen nyt juuri kiitollinen, että olen Jumalan lapsi. Vaikka pimeyden voimat riehuvat ja tuovat sekasortoa, vihaa ja kaikkea pahaa ihmisten keskelle, on olemassa turvapaikka. Herran nimi on vahva torni. Vanhurskas juoksee sinne ja saa turvan. Näin sanotaan jossain psalmissa. Seison tuolla kalliolla Jumalan Sanan varassa ja pysyn pystyssä. Pimeässäkin laaksossa Jeesus on kanssani, sillä hän on Sana, joka tuli lihaksi, kuoli ristillä syntieni puolesta ja valmisti haavoissaan minulle turvapaikan Isän luona taivaassa. Kun omistaa tällaisen perinnön, on rikas, ikionnellinen ja turvassa! Alla oleva julkaisu on paras kannanotto väkivaltaisuuksiin Pariisissa ja missä tahansa. Kirjoitus tuntuu aluksi hurjalta, mutta kyseessä on kirje Jumalan vastustajalle, Saatanalle. https://www.kotimaa24.fi/voi-saatana/#.VkhAIQ5g4ek.facebook

Ajoimme pitkän päivän Espoosta Vaasaan tänään. Matka pitkittyi aiemmin tapahtuneen kolarin takia. Useita ambulansseja ajoi vastaamme pillit soiden. Seisoimme autojonossa muiden muassa. Jumalan armoa on varjelus matkalla, varjelus kotona ja kylillä. Ja sekin on armoa, että vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, sielläkin Jumala minua johdattaisi ja johdattaa. Pimeässä ei tee mieli olla. Huudamme pois pääsyä. Mutta kun tilanne on ohi, tuota aikaa ei aina antaisikaan pois! Sen arvon näkee jälkeen päin. Sillä on ollut jokin tarkoitus. Minun pimeäni on tätä nykyä se, etten jaksaisi polkea paikallani. Haluaisin, että Ari pian paranee tai hänen tilassaan tapahtuisi pieni muutos parempaan. Sekin on mielessäni, että Jumala voi ottaa Arin pois. Siihenkin olen kypsynyt, mutta sitä en toivo. Eräs vanha hoitoalan ihminen sanoi, että on ihmeellistä, miten ihminen taipuu sairauden kourissa. Kuolemallekin on taivuttava ja ihminen yleensä taipuu, kun kuolema tekee työtään. Mieheni sai...