Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2013.

Kiitän joululahjasta

Paras joululahjani on niin valtava, etten osaa tarpeeksi kiittää enkä iloita siitä. En oikein ymmärrä sen arvoa, määrää ja mittaa. Kyseessä on pelastus, jonka Jumala valmisti, kun otti ihmisen muodon, syntyi tähän kurjaan maailmaan, eli ihmisenä, vaikka on Jumala, kuoli minunkin puolestasi, etten itse joudu vastuuseen synneistäni. Hän kantoi ne ristille, sovitti minut Jumalan, Isäni kanssa, että minä pääsen taivaaseen ja olen vapaa. Täysin käsittämätöntä, mutta niin ihanaa, että rukoukseni on: Pidä minusta kiinni, älä heitä minua pois silmiesi edestä, Herra, älä ota pois Pyhää Henkeäsi, ole aina kanssani. Muitakin joululahjoja sain. Pari mainitakseni: - kylkiluun hiusmurtuma on alkanut parantua, en tarvitse särkylääkettä siihen aatosta lähtien. - olen saanut viettää aikaa lasteni perheiden kanssa ja myös Arin kanssa. Kiitos, Jumala, perheestä!

Kiitos radiosta!

Televisiosta tulee toisinaan mukavaa katsottavaa, mutta sitäkin hauskempi on kuunnella radiota. On seuraa. Joskus viikonloppuna herään aikaisin ja laitan radion pienelle. Nukahtelen, välillä kuulen kauniita säveliä, jotain puhetta siinä lomassa. Radio deitä kuuntelen aamuisin. Uutiset, päivän sää, aamuopetuksia ja aamuhartaus. Kaunista musiikkia, joskus ei niin mieleistä. Iltaisin Raamattu kannesta kanteen -opetusohjelma on vakiokuunteluani. Samalla kudon tai touhuilen omiani. Toisinaan jään kuuntelemaan keskusteluohjelmia. Radio välittää Jumalan sanaa maihin, jossa ihmiset eivät osaa lukea tai heidän ei ole mahdollista lukea Raamattua. Se onkin ainoa tuhansille ihmisille kuulla evankeliumia. Voi meitä onnekkaita länsimaalaisia! Kiitos Jumala, hyvyydestäsi meitä kohtaan. Herätä meitä paatumuksemme tilasta, anna kiitoksen kohota sinun puoleesi!

Elämä on lahja

Mahdanko toipua koskaan onnettomuudesta, jossa olin tyttären kanssa viikko sitten? Tarkoitan, että tuleeko se osaksi minua - tietysti se tulee, kuten kaikki kokemamme. Fyysisiä vammoja on vielä, ne varmaan paranevat kaikki vähitellen. Mutta en haluakaan koskaan unohtaa sitä, että olen ikään kuin jatkoajalla, minäkin. Selviäminen on suurempi ihme kuin se, ettemme olisi enää elossa. Ehkä minun pitää rämpiä näissä ajatuksissa vielä joitakin aikoja ennen kuin olen kykenevä nousemaan tästä suosta. Mutta kaikella on aikansa, määrähetkensä on joka asialla maan päällä.

Kiitän tunteista

Tänään tunteeni vaihtelevat heti aamusta alkaen. Kiitän tunteista, sillä ne kertovat, että uskallan kohdata elämää sellaisena kuin se tulee. Moni ihminen joutuu kieltämään tunteensa, kun ne koskevat liikaa. On oltava kuin ei mikään koskisi, kun ei kestä enempää kipua ja surua. Minä siis itken vähän väliä, sydämen pohjalla suru ja ilo vaihtelevat taajassa kaaressa. Kiitos Jumala, että saan elää ja rakastat minua tällaisena tunteilevana ja kipuisena ihmisenä!

Jumala varjeli onnettomuudessa

Edellinen kirjoitukseni on profeetallinen. Nyt olen sairauslomalla, ainakin muutaman päivän. Jouduimme onnettomuuteen tyttären kanssa, mutta monin eri tavoin Jumala osoitti huolenpitonsa. Eivät edes silmälasit lentäneet päästä. Tyttären päähän tuli haavoja, hiuksia lähti, mutta ei mitään vakavaa. Kiitä kanssani hyvää Jumalaa! Usko ilosanoma: Jeesus Kristus on tullut meitä ihmisiä auttamaan ja pelastamaan. Kuolemamme hetkellä siirrymme iankaikkiseen elämään hänen ansiostaan. Monin  tavoin Jumala valmisti minua onnettomuustilanteeseen, vaikka en sitä ymmärtänyt. Nyt vaan kiitän ja ihmettelen. Asiasta lisää http://phakkola.jurge.fi/ajankohtaista.php?pvm=20131209

Elämän lahja

Kiitän Jumalaa siitä, että jaksan kävellä, käydä töissä ja sain töitä kolmisen kuukautta sitten. Ihmettelen voimiani joka päivä. Iloitsen terveydestäni ja syystalven pimeydestäkin. Väsymyksestäkin. Kiitän seurakunnasta, omasta pastorista, uskonyhteydestä. "Ilo valtasi minut kun kuulin sanan: me lähdemme Herran huoneeseen!"

Ne tärkeät ihmissuhteet ja Jumalan rakkaus

Kiitän tänään ihmisistä, jotka osoittavat rakkautta, huolenpitoa ja ystävällisyyttä. Miten kovasti me jokainen kaipaammekaan sitä, että joku hymyilee juuri minulle, NÄKEE minut, iloitsee minun kohtaamisestani! Viha ja rakkaus ovat vahvoja tunteita. Niiden vastakohta on välinpitämättömyys. Ihminen kestää paremmin ilkeääkin kohtelua kuin sitä, että hänen ohitseen katsotaan eikä hänelle puhuta. Tee Jumala minusta enemmän ja enemmän sellainen, joka huomaa toisen ihmisen, sen aran, heikon ja yksinäisen. Ja vaikka niin kävisikin, ettei kukaan huomaa minua tai sinua, niin Raamattu lupaa: Vaikka isäsi ja äitisi sinut hylkäisivät, minä en sinua ikinä hylkää , sanoo Jumala.

Kiitos lomasta

Päivän kiitosaiheeni on vuosilomapäivä, jota olen viettänyt tänään. Johdatusta oli, että veljentytär laittoi viestiä, ehdinkö tavata juuri tänään! Hän oli miehineen maisemissa ja saatoin avata oveni heille päivällä. Jos olisin ollut työssä, tapaaminen olisi jäänyt. Vaikka olin ylen väsynyt illalla ja vielä aamullakin, loma on ollut hyväksi. Ihana olla kotona, kun on väsynyt. Terveellistä poiketa tavanomaisesta kaavasta, vaikkei tämä "työkaava" kovin pitkä ole tällä haavaa ollutkaan, vajaa kolme kuukautta. Sekään ei haittaa, että flunssa tunkee päälle vapaapäivänä. Saapahan ottaa vastaan huonoa oloa ja sitten se voikin häipyä. "Ilo Herrassa on minun väkevyyteni."

Kiitän Lutherin terveellisistä sanoista

Lutherin Mannaa Jumalan lapsille -kirjassa on rukiista sanaa. Jaan eilisin tekstin, joka rohkaisee erityisesti: MINUN SILMÄNI SINUA VARTIOITSEE. Ps 32:8 "Minä johdatan sinua vaeltamaan haluamaani tietä - - tietä, jota voit kulkea minun tahtoni mukaisesti. "Omasta mielestäsi kaikki on hukassa, kun ei käy sinun ajatustesi mukaan. Sinun omat ajatuksesi ovat kuitenkin vain haitaksi ja estävät minua. Ei pidä käydä sinun ajatustesi mukaisesti vaan yli ymmärryksesi. "Anna itsesi vajota ymmärtämättömyyteen, niin minä annan sinulle oman ymmärrykseni. Ymmärryksen puute on tässä oikeaa ymmärtämistä. "Minun luottaessasi et tiedä, minne kuljet, mutta juuri se on oikea tieto siitä, mihin mennään. Aabrahamkin lähti maastaan tietämättä minne. Hän luotti minun tietämiseeni ja luopui omasta tietämisestään. Sillä tavalla hän saapui oikeaa tietä oikeaan päämäärään. "Katso, tämä on ristin tie. Sitä et voi itse löytää. Minun on johdatettava sinua kuin sokeaa. "Mi

Anteeksi ja saat anteeksi

Kauneimpia sanoja maailmassa ovat varmaan äiti -sanan lisäksi anna anteeksi ja saat anteeksi. Mikään muu ei vapauta ihmistä syyllisyydestä kuin anteeksi saaminen. Joskus meiltä ei pyydetä anteeksi, mutta itsemme takia olisi silloinkin tärkeää, että voisimme antaa anteeksi. Anteeksiantamattomuus jäytää kuin syöpä ihmistä. Se tekee sairaaksi ja vääristää ihmisen luonteen lopulta. Mutta jos ja kun joku pyytää ja saa anteeksi, sekä antaja että saaja paranevat ja vapautuvat. Ei-se-mitään -sanat eivät vapauta. Sillä kyllä-se-mitään, jos on vääryyttä kokenut tai tehnyt. Kun synti painaa, on suloista saada kuulla synninpäästön sanat. Tyttäreni, sinun syntisi annetaan anteeksi. Tai toisen ihmisen suusta, kun olen häntä vastaan rikkonut: saat anteeksi. Koska Jeesus on antanut niin paljon meille anteeksi, meidänkin tulee antaa anteeksi toisille ihmisille. Jos pidätämme anteeksiannon, emme myöskään itse saa Jumalan anteeksi antoa. Näin Raamattu meille opettaa.

Kiitän saarnasta

Nukuin melkein kellon ympäri ja se on hyvä. Olin niin väsynyt. Mutta nyt on pää vähän sekaisin niin kuin aina, kun nukkuu hiukan liian pitkään yhteen pötköön. En ehtinyt kirkkoon, vaikka olin ajatellut mennä. Kuuntelin jumalanpalveluksen Vaasan kirkosta ja Arto Lehtinevan saarna oli totisesti kuuntelemisen arvoinen. Hän kertoi tytöstä, jonka Jeesus herätti kuolleista. Tämä sai jatkoajan. Moni meistä on saanut jatkoajan, selvinnyt kiperästä tilanteesta, parantunut, vaikka tilanne on ollut toivoton. Lehtineva kertoi myös oman paappansa olleen kuolinvuoteella 75-vuotiaana. Mitään ei ollut tehtävissä. Kun lääkäri totesi, että vain ihme voi hänet parantaa, tapahtui ihme: Verenvuoto lakkasi siinä paikassa (sen sijaintipaikkaa elimistössä ei tiedetty, verta oli annettu monta kymmentä pussia, leikkaus oli tehty). Paappa eli vielä 15 vuotta, kuten Hiskia Raamatun kertomuksessa. Kukaan meistä ei elä ikuisesti maailmassa, mutta jokainen voi elää ikuisesti Jumalan yhteydessä. Se on mah

Nauraminenkin on Jumalan lahjaa!

Joku on tutkinut, miten monta lihasta ihmisellä rentoutuu, kun hän nauraa. Kireät ilmeet kiristävät ihmisen mieltä, mutta nauraminen rentouttaa, vapauttaa ja voimaannuttaa ihmistä. Sen uskon. On suuri ilo ja kiitosaihe sekin, kun työpäivän aikana tulee hetkiä, että voi nauraa yhdessät yökaverin kanssa. Tai ystävän kanssa puhelimessa tai kahvilla käydessä. Vapauteen Kristus vapautti omat lapsensa. Jumalan lahjaa on ilo ja rentous edes hetkittäin. Silloin kun ilomme perustana ja pohjana on puhdas omatunto, ilo on aitoa. Sanotaan, että vahingonilo on paras ilo ja se on kyllä totta eräässä mielessä: Langennut luontomme nauttii, kun toiselle käy hullusti. Silloin me itse olemme ikään kuin paremmassa asemassa. Mutta puhdas ilo on sitä, että synnit eivät paina tunnolla vaan ne on anteeksi saatu ja uskottu Jeesuksen nimessä ja veressä. Niistä on hinta jo maksettu ristillä, miksi siis me enää niitä kantaisimme? Antakaamme ne hänelle, joka on ostanut meidät vapaiksi jo silloin, kun me e

Kohti adventtia!

Pyhäinpäivä on ollut minulle aina tärkeä päivä. Isovanhempieni kuolinpäivät osuvat kuukauden ensimmäiselle ja toiselle päivälle. Koulukirjassa kuukauden nimet olivat yhdellä aukeamalla. Itkin äidilleni, etten ikinä opi niitä. Olin varmaan toisella luokalla. Opinhan minä niin, että muistan vieläkin, missä kohdassa mikin kuukausi oli! Marras- ja joulukuu olivat oikean sivun alareunassa, viimeisellä rivillä tavallaan. Tästä alkaa siis vuoden loppusuora! Pimeän marraskuun läpi kohti valoa, adventtia, joka päättää kirkkovuoden ja aloittaa uuden. Vietän tuossa taitekohdassa myös syntymäpäivääni. Olen aina rakastanut kirkkovuoden päätösvirsiä: "kaikki polvillenne", kosketti minua jo pienenä tyttönä. Näinä pimeinä päivinä kiitän siitä, että valo on. Jeesus on valo.

Kuinka kiittäisin!

"... Herrani, hyvyydestäsi, millä maksaisin, kaiken suuren rakkautesi. Ei äänet enkeljoukkojenkaan, kiitosta riitä laulamaan. Se, mitä sain, ja mitä vielä saan, oon velkaa sulle vaan! Siis kunnia sulle - sinä kaikkeni ain!" Laulun sanat kertovat omasta kiitollisesta mielestäni! Sain kaksi isoa pakettia ihmiseltä, jolla ei ole nähdäkseni mitään syytä lähettää minulle mitään. Mutta hän vain lähetti. Jumala sen hänessä vaikutti, kuinka muuten voisi ollakaan Ehkäpä me liian usein muistamme niitä, jotka muistavat meitä. Ja odotamme vastakaikua, jos itse suvaitsemme muistaa lahjoin jotakin ihmistä. Saatamme suorastaan alkaa velkoa läheisiämme. Ehkä katkeroidummekin, kun mielestämme ansaitsemme enemmän ja parempaa kuin mielestämme saamme. Kunpa näkisimme sen hyvän, mitä Jumala antaa meille milloin mistäkin suunnasta, milloin keneltäkin. Ja kunpa itsekin voisimme jakaa eteenpäin sitä, mitä saamme. Ja kyllä me sen teemmekin, jos Jumalan Henki asuu meissä. Kunnia hy

Tällaisenaan saan tulla Herran luokse

... sanotaan vanhassa laulussa. Jos ihminen olisi pelkästään järkevä eikä hänellä olisi tunteita, yksikään ihminen ei olisi esimerkiksi lihava. Jokainen meistä tietää, että on mukavaa, kun kilot eivät paina, vaatteet mahtuvat päälle, näytämme sopivan kokoisilta. Jos järki voisi sanella, ei olisi lihavia lääkäreitä, hoitajia eikä meitä tavallisia kansalaisia. Mutta kun meillä on tunteet, Jumala on ne meille luonut. Joku lakkaa syömästä, kun on iloinen tai surullinen. Toinen syö ilooon ja suruun; tähän sarjaan minä kuulun. Vain oksennustauti on vienyt syömishalut, ja sitä tautia, onneksi, on harvoin. Rintasyöpään sairastunut nainen kertoi, että hänen ajatuksensa asettuivat toisin sairauden jälkeen: kun tekee mieli pullaa, hän leipoo sitä ja syö. Minä rukoilen, että Jumala säätelee syömistäni, ilojani ja surujani, että hän pistää minut liikkumaan, antaa mielihyvää siitä syömisen sijaan. Mutta sittenkin: tällaisenaan minä kelpaan Jumalalle. Täydellinen on vain Jeesus, joka

Rukouksia kuuleva Jumala

Jumala vastaa rukouksiimme, vaikka emme edes ymmärrä, mitä pyydämme. Konkreettisesti koin sen tänä aamuna, kun luin Kronologista Raamattuani ja löysin sieltä vuoden takaisen rukoukseni: Herra, minun sydämeni elää sinulle, anna rauha hengelleni, vahvista minua, tee minut terveeksi! Jes 38:16 En käsittänyt vuosi sitten, että minä voisin oikeasti parantua, koska puolisonihan meillä on sairas enkä minä! Minä olen ollut vain uupunut ja väsynyt. Mutta elokuussa koin lyhyessä ajassa toipumisen, joka tuntuu ihmeeltä aina vaan: kun herään, en ole uupunut! Väsynyt voin olla, mutta en sairaan väsynyt. Kiitos Jumalalle, hän on elävä ja todellinen!

Onnea on

- kun poika ja miniä tulevat yökylään. Kun istutaan iltaa ja jutellaan. Kun luetaan iltarukous yhdessä - kun toisetkin lapset ovat turvassa Jumalan huomassa, missä ovatkaan - kun mieskin sairaalassa pärjää, sillä hänen Kaitsijansa on Jeesus itse kuten uninäyn kautta Jumala minulle osoitti - kun on viikonloppu ja saan lukea kirjaa, joka itkettää, kun se niin koskettaa. Suosittelen Pauliina Rauhalan Taivaslaulua luettavaksi jokaiselle. " Vapauteen Kristus teidät vapautti! "

Kirjastossa

Laitoin tuon etusivuni kuvaksi kirjojen kansia ja nyt olen ollut kolmatta viikkoa töissä juuri kirjojen keskellä, vastaavassa paikassa. Ymmärrän pappaani, joka aikoinaan ihmetteli, miksi ihmisillä on niin kiire päästä vapaalle työstään. Hän oli maanviljelijä sydäntään myöten ja rakasti maata ja työtä sen hyväksi. Itsekin koen nyt suurena ilona tehdä työtä, sillä se tuntuu hyvin mielekkäältä. Ei niin, ettenkö olisi rakastanut kasvattaa lapsia päiväkodissa, mutta nyt ainakin se olisi ylivoimaisen raskasta. Ja oli se jo silloin, kun sitä tein, kun jälkeen päin ajattelen. Oli omat lapset, mies vakavasti sairaana, liikaa painetta moneen suuntaan. Entinen on mennyt, minä luon uutta , sanoo Herra. Älkää siis entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Jesajan kirjasta

Kiitos esirukouksista!

Viikonloppuna mehut oli poissa ja jo viikolla huomasin, että en kyennyt kuuntelemaan raamattuopetuksia deistä tai aamuhartauksia. Pää oli täynnä työasiaa. Mutta viikonlopun levon jälkeen kykenin taas töihin aamulla ja selvisin päivästä hienosti. Kiitän siitä Jumalaa ja esirukoilijoita: kiitos! Vanhurskaan rukous  voi paljon kun se on harras!   -Jaak 5:16 Niin usein kuin teitä muistan minä kiitän Jumalaani ja rukouksissani aina iloiten ajattelen teitä kaikkia.   -Fil 1:3

Vastuussa Jumalalle, vain itsestäni!

"Jotamista tuli mahtava hallitsija, koska hän vaelsi horjumatta Herran, Jumalansa tietä." -2. Aika 27:6 Kansasta kerrotaan kuitenkin: "Kansa noudatti yhä kauhistavia menojaan." - 2 Aika 27:2 Olen vastuussa vain omista teoistani ja valinnoistani Jumalan edessä. En muista. Tämän yritän pitää mielessä: minä en pyöritä koko maailmaa, sen tekee Jumala. Kiitos Jumalalle: Nukuin yöni hyvin, iloisella mielellä saan lähteä työhön, jonka Hän on minulle antanut!

Ilo oppimisesta

Kiitän tänään siitä ilosta, mitä koin työssäni. Toinen työpäivä. Poistelin kirjaston kirjoja, jotka menevät myyntiin tai roskiin. Siinä on monta vaihetta tietokoneella. Tuntui upealta, kun koko ajan edistyin ja opin eri vaiheita. Onnistumisen iloa! Työkaverini, jonka kanssa teen osan viikkoa töitä, on sydämellinen ihminen. Ihmettelen, kun päivä vilahti jälleen melkein huomaamatta. Mutta ei niin, ettenkö olisi väsynyt työstä! Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen!

Työ ja terveys

"Kuinka kiittäisin, Herrani, hyvyydestäsi, millä maksaisin kaiken  suuren rakkautesi?" Kiitoslaulua laulellen poljin aamulla töihin kolmen vuoden jälkeen sydän keveänä. Ja kiitellen palasin iltapäivällä kotiin! Kuin olisin kansakoulun ensi luokalle mennyt, tuskin sen enempää hermoilin silloin kuin nyt. Olen sangen kiitollinen Jumalalle työkaverista, jonka kanssa teen töitä alkuviikon. Loppuviikolla tutustun uusiin ihmisiin. "Mä kiitän Herraa kun elää saan, mä kiitän Herraa,  kun elää saa-an, mä kiitän Herraa  kun elää saa-an ja elää hänen lapsenaan!"

Kiitosaihetta roppakaupalla

Olen päättänyt rukoilemaan polvillani aamulla. Yhteen aikaan tein sen aamulla, mutta se on jäänyt vuosiksi. Olen ollut mielestäni liian väsynyt siihen ja vain makaillut sängyssä senkin ajan. Tänään ehdin jo kävellä uimaan ennen kuin muistin, että polvirukous jäi. Niinpä polvistuin siellä kiittämään ja pyytämään siunausta päivään. Jo yhdeksältä kiitosaiheita oli runsaasti tälle aamulle: - yön lepo lyhyestä unesta huolimatta - kotirauha - terveys, kivuton olo - 35 vuotta yhteistä elämää Arin kanssa - suuri rikkaus, suuri kipu - tyyni meri, seesteinen aamu - kyky liikkua, kävellä, uida - hyvä mieli Eikä tässä kaikki. Huomenna saan aloittaa työt kolmen vuoden uupumuksen jälkeen. Olen toipunut ja työkykyinen nyt. Kiitos, kiitos rakas Jumala! Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut! Psalmista 30.

Terve sielu terveessä ruumiissa!

Olin eilisin iltapäivän ja tänään pari tuntia tarjoamassa kahvia ja syötävää liitokiekon pelaajille kentällä. Itsekin piristyin, kun seurasin nuoria ja heidän aktiivisuuttaan. Kiitollinen mieli on siitä, että omatkin nuoret ovat löytäneet liikuntaharrastuksia elämäänsä. Kunto nousee ja mieli pysyy virkeänä, kun liikkuu. Työssä jaksaa ja kestää painetta paremmin, kun välillä rasittaa itseään fyysisesti. Tämä on omakin kokemukseni tänäkin kesänä. Kun olen ollut apealla mielellä, olen lähtenyt kävelemään. Palatessani oloni on toisenlainen. Yleensä en laula itsekseni muuten kuin kävellessäni. Kävellessäni lauluränni avautuu välittömästi. Kuuntelen vain, mikä laulu milloinkin soi. Myöhemmin en edes muista laulamiani kappaleita ja ne saattavat olla sellaisia, joita en ole kuullut pitkään aikaan. Mutta Pyhä Henki muistaa! Usein laulamani laulu on kuitenkin: Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ. Tule illoin ja aamuin varhain tule vielä kun joutuu yö.

Kiitän Herraa!

Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut etkä sallinut viholliseni iloita minusta. Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin, ja sinä paransit minut.  -Ps 30:2,3. Näillä psalmin sanoilla kiitän Jumalaa tänään! Hän on hoitanut minut ylös uupumuksesta, niin että saatoin hakea työpaikkaa ja sain sen. Tämä on ihmeellistä minun silmissäni! Jumala puhui kuunnellessani eilen raamattutuntia. Opetuksen eräs osa-alue oli "kirjasto", ja mietin, että voisiko tuo todella olla viittaamassa siihen, että saan työn. Nimittäin työnhakuni suuntautui juuri kirjastoon. Panin vain asian merkille, en hurrannut vielä asialle. Mutta kun asia selvisi, ymmärsin, että kyllä se tuli Herralta. Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi!

Johtotähti elämäämme

On siunattua, että Raamattu antaa meille esikuvia. Niitä on sekä hyvässä että pahassa. Stefanus puhuttelee minua tänä aamuna näyttämällä, mitä on ristinkantaminen ja mitä siitä seuraa. " Stefanos, täynnä armoa ja voimaa,  teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskellä. " -Apt 6:8 Vähän myöhemmin Stefanos pidätetään. Silloin hän saarnaa Pyhän Hengen voimassa Jumalan vastustajille: " Te niskurit, sydämeltänne ja korviltanne ympärileikkaamattomat! Aina te vastustatte Pyhää Henkeä -  niin kuin isänne, niin tekin! " -Apt 7:51 Neuvoston jäsenet "kiristelevät hampaitaan", sillä tämä puhe "viilsi heidän sydäntään". Mutta he eivät tehneet parannusta, vaan kivittivät Stefanuksen. Mitä näkee Stefanus ennen surmaamistaan: " Minä näen taivaat avoinna ja  Ihmisen Pojan seisomassa  Jumalan oikealla puolella. " -Apt 7:55 Jeesuksen kerrotaan "istuvan Isän oikealla puolella" taivaassa, mutta kun hänen palvelijansa St

Tänään kiitän päivän töistä!

Mistä voi tietää, mitä Jumala tahtoo ihmiseltä? Joku on vastannut tuohon kysymykseen: Tee velvollisuutesi. Tee ne asiat, jotka sinun on tänään tehtävä. Laita ruokaa, siivoa koti, maksa laskut. Tee se, mikä sinulla on edessäsi. Tuo lienee oikea vastaus. Eteemme tulevat kyllä asiat, jotka meidän on tehtävä. Kiitän uskon lahjasta. Kiitän siitä, että Jumala on minulle todellinen, rakastaa minua ja puhuu minulle Sanassaan. Yksi ajatus Elisabeth Elliot ilta tänään: " Hiljaa oleminen on meille kovin vaikeaa. Siihen tarvitaan usein sairaus, menetys, kärsimystä, eristäytymistä, yksinäisyyttä. Vasta kun olemme käyttäneet omat voimavaramme loppuun, kun häiriötekijät on minimoitu, pystymme olemaan hiljaa ." -Jumala johdattaa. s. 45

Anna itsesi kokonaan!

Elisabeth Elliot kirjassaan Jumala johdattaa , kertoo seuraavan tapauksen. E.E. asui Ecuadorin pääkaupungissa Quitossa. Hän teki viidakossa lähetystyötä, etenkin sen jälkeen, kun hänen miehensä ensin murhattiin siellä neljän muun nuoren miehen ohella (tämän olen lukenut hänen toisesta kirjastaan). Kaksi miestä tuli nyt hienoine varusteineen Elliotin luo. He olivat menossa viidakkoon 6vk:ksi, sen jälkeen aikoivat kirjoittaa aiheesta kirjan. He halusivat Elliotin opettavan heille pari lausetta intiaanien kieltä (siellä oli 7-8 eri intiaaniheimoa), " intiaanikielethän ovat hyvin samanlaisia ". Elliot kertoi, että miehet olisivat tarvinneet ennen kaikkea oppaan. Heidän varusteensa olivat aika hyödyttömiä Elliotin mielestä. Mutta koska miehet mielestään tiesivät kaiken ja tarvitsivat vain " pari lausetta ", ei Elliot voinut auttaa heitä. -Hän ei kuullut miehistä koskaan enää mitään. Samoin saattaa olla meidän laitamme Jumalaan nähden: "On jokin pieni jut

Anteeksianto

Elisabeth Elliot kirjassaan Jumala johdattaa: Ellen pysty rehellisesti sanomaan, että olen antanut pahantekijälle puhtaat paperit, minun täytyy hyväksyä, ettei Jumalakaan voi antaa minulle anteeksi. Viha ja katkeruus johtavat helvettiin. Koska Jumala on rakkaus, hän ei rakkautensa tähden voi edistää itsetuhoani. Miten voin odottaa Jumalan johdattavan minua, jos kieltäydyn seuraamasta hänen tietään? Ainoastaan armollisille on luvattu armo. -Karua tekstiä ja vaikeaa ottaa vastaan, kun on tullut hylätyn/jätetyn/syyttä syytetyn penkille. Itselleni on ollut pitkä työ antaa anteeksi joillekin ihmisille. Joskus olen luullut antaneeni anteeksi, mutta on paljastunut, että olenkin kantanut katkeruutta sydämessäni! Jumala, puhdista sydämeni ja tee minussa työsi, että osoittaisin toisille armoa kuten sinä osoitat minulle joka päivä. Jeesuksen nimessä.

Kiitosaihe

Kiitos Jumalalle, että erään rakkaan ihmisen verikoetulokset olivat normaalit. Ei valkosolut koholla. Kiitos, kiitos! Hyviinkin uutisiin turtuu nopeasti ja normaalitulokset ovat itsestään selviä. Niin ei kuitenkaan ole. Sillä kaikesta kiittää mä saa-an, hyvää Jumalaa, sanotaan laulussa. Elisabeth Elliot kirjoittaa johdatuksesta. Aivan ensimmäiseksi hän osoittaa mallirukouksen. Mikäpä se voisi muu olla kuin Isä meidän -rukous. Raamatussa tuo rukous on hiukan eri sanoin evankeliumeissa. Vasta hiljan ymmärsin, mistä se johtuu, kun joku itseäni viisaampi kirjoitti asiasta: Jeesus opetti todennäköisesti kymmenissä ja sadoissa paikoissa ihmisiä. Hän puhui samoja asioita, uudestaan ja uudestaan. Niitä tärkeimpiä. Niinhän nykypäivän evankelistakin tekee! Toistaa samoja asioita, vähän eri sanoin, hiukan eri painotuksin tilanteesta johtuen. Isä meidän -rukous on niin tuttu, että emme osaa ottaa sitä tarpeeksi vakavasti ja todesta. Coleridge on sanonut (Elliot kirjoittaa): Monia to

Hyvää lukemista

Olen kiitollinen rennoista romaaneista, kirjoista, jotka kertovat Jumalasta ymmärrettävästi ja oikein. Raamattu on tietysti korvaamaton ja kaiken pohja ja perusta. Sen ohi eikä yli ole mitään, mitä kirjoitettu on. Jumala johdattaa , on Elisabeth Elliot in kirja, nimensä mukainen. Kristityn avun lähde, Jumala, hallitsee kaikessa tähdistä kolikoihin, vaikka moni ei usko, että Jumala vaikuttaisi mitenkään kruunan ja klaavan "voittoon", kertoo Elliot. "Kristitty ei tule Jumalan luo kysymään neuvoa. Hän tulee kysymään Jumalan tahtoa, eikä hänellä viime kädessä sen jälkeen ole vaihtoehtoja. Kun Jumalan tahdon saa tietää, on toimittava sen mukaan. Joka tietää,  mitä on tehtävä,  mutta ei tee,  se syyllistyy syntiin ." Jaak 4.17 KR92 Kun itse olen joskus tienristeyksessä enkä tiedä, mitä tehdä, rukoilen ja avaan Raamatun tai sitten otan mannalapun, jossa on raamatunkohta. Kun sen luen ja ymmärrän, en sen jälkeen voi toimia toisin. Se olisi kuin pettäisin Jum

Rukousillasta kiitos

Köröttelimme eilisiltana maakuntaan rukoilemaan raamatunkäännöstyö n puolesta. Aluksi nautimme teetä itämaiseen tapaan. Kuppiin laitettiin rusinoiden lisäksi taateli, vihreitä kuivattuja teelehtiä ja jotain vitamiinipitoisia punaisia marjoja. Hyvää se oli, kun kuuma vesi haudutti aromit esiin. Paikallinen leipä teki kauppansa, anis antoi mukavan makeuden siihen. Vaihdoimme kuulumisia pitkän kaavan mukaan kesän jälkeen. Tapaan näitä ihmisiä vain kerran kuussa ja he ovat tärkeä linkki elämässäni. Rukoilimme netin kautta saatujen rukousaiheiden mukaan, miten Pyhä Henki meitä johdatti. Omiakin asioita toimme Jumalan tiettäväksi. Vasta kymmenen maissa maltoimme lähteä kuun loisteessa ajamaan Vaasaa kohti. Ystävien kanssa rukoileminen on kovin hoitavaa. Minulle yhdessä rukoileminen on helpompaa kuin yksin. Monelle on toisin päin: yksin on helppo hiljentyä, mutta toisten kanssa ei. Jotka Herraan turvaavat, ovat kuin Siionin vuori: se ei horju, vaan pysyy iankaikkisesti. Ps 125:1

Simsonin elämä

Olen lukemassa Vanhaa Testamenttia Tuomarien kirjasta. Simson in elämää mietin. Jumala oli valinnut tämän jo ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa. Äiti sai ohjeet enkelin kautta, ettei lapsen tukkaa saa leikata eikä äiti saa juoda viiniä odotusaikanaan eikä syödä mitään saastaista. Lapsen synnyttyä Raamattu kertoo: Poika kasvoi, ja Herra siunasi häntä. Tuom 13:24 Herran Henki alkoi vaikuttaa hänessä... Aikuistuttuaan Simson halusi ottaa vaimon vihollismaasta, filistelaisista. Vanhemmat eivät innostuneet asiasta. Raamattu kertoo: Mutta hänen isänsä ja äitinsä eivät tienneet, että tuli Herralta. Herra näet etsi aihetta filistealaisia vastaan, sillä filistealaiset hallitsivat siihen aikaan Israelia. Tuom 14:4 Simsonin elämä oli inhimillisesti katsoen onnetonta. Mutta se oli Jumalan tie hänen kohdallaan. Emme tiedä, mitä Simson ajatteli, pitikö hän itse elämäänsä epäonnistuneena, vai näkikö hän, että Jumala on hänen kanssaan. Simson luotti ja uskoi Jumalaan. Hän hu

Kiitollisen mielen alituiset pidot

Eilinen päivä oli jostain syystä erityisen ihmeellinen. Koin Jumalan täsmähoitoa ja rakkautta, vaikka sitähän se on joka päivä. Toisinaan sen vaan tuntee paremmin kuin muulloin. Jaksoin herätä varhain verikokeita varten, vaikka yöuni oli ollut vähäinen. Sain pyöräillä kauniissa aamussa. Menin elämässäni toisen kerran kuntosalille. En olisi kai mennyt koskaan, mutta ystävältäni sain viikon ilmaislipun, jonka hän voitti arvonnassa. Kuntosalilla sain onnistumisen kokemuksia, kun hiki valui silmille huhkiessani laitteissa. Infrapunasauna oli sekin uusi elämys: sai hikoilla, vaikka lämpöä oli vain 45 astetta. Pääni ei oikein kestä löylyjä. Putipuhtaana marssin hierojalle. Christina on myös kognitiivinen terapeutti. Keskustelu hänen kanssaan oli hoitavaa sekin. Tulin hyvälle mielelle. Ymmärsin oikein, miten Jumala on minua parantanut, olen kokenut kuin ihmeparanemisen synkän yön jälkeen: - kynteni ovat ensi kertaa elämässäni kestävät (yleensä ohuet ja katkenneet heti) - hiuksen

Ahdistusten muoto vaihtelee

Kiitän Jumalaa, että viime aikoina minun ei ole tarvinnut ahdistua unettomuuteni takia. Ei niin, etteikö sitä olisi ollut, mutta sittenkään. Viime vuosina unen merkitys on kirkastanut totisesti: nukkuminen on kuin lääkettä ihmisen psyykelle ja koko elämälle. Sen puute suorastaan sairastuttaa kaikin tavoin. Joka toinen yö nukun hyvin, joka toinen yö pitää keppuroida sängyssä! Onkohan tämä tuttua jollekin muulle?! Ahdistusta sen sijaan aiheuttaa maailman tilanne, esimerkiksi oululaisesta papista kertova artikkeli, jossa hän kyseenalaistaa Raamatun totuudellisuuden. Moni muukin sen tekee. Herra armahda kansaamme! Sekin ahdistaa, että lapsia ei saa enää hoitaa, heidän kanssaan leikkiä päiväkodissa. Toivon, että tuo on vain satunnainen ilmiö, mutta pelkään, ettei niin ole. Vanhuksille ei saa puhua sairaalassa, etteivät he totu siihen. Heitä ei saa syöttää, että pysyvät omatoimisina, vaikka eivät saisi ravintoa ollenkaan. Nytkö lapsetkin jätetään omiin oloihinsa hoitajien silmie

Lepokin voi olla iloa

Ajatukseni oli mennä kuntosalille tänään, sillä minulla on kortti täksi viikossa sinne. Olin sitä ennen Arin luona ja jotenkin minulla vaan valahtivat voimat täysin siellä. Yritin saada cd-levyä kelatuksi niin että Ari olisi kuunnellut kanssani Eliina Heinosen eilisen puheen. En onnistunut siinä, enkä mitenkään jaksanut kuunnella koko tunnin opetuksia. Uuvuin yrityksissäni. Niinpä lähdin pikimmiten kotiin. Ehkä sain aurinkoakin päähäni, kun istuimme sisäpihalla puolisen tuntia. Olin kotosalla iltapäivän, lepäilin, vähän ompelin, jotain söin ja kahvittelin. Vähitellen oloni alkoi elpyä. Illalla jaksoin pyöräillä uimaan. Tulkaa hiljaiseen paikkaan ja levähtäkää vähän. Tulijoita ja menijöitä oli paljon.

Kiitos elämästä

Olin ensi kertaa elämässäni kuntosalilla, vähän kuin vahingossa. Sain lahjakortin ystävältäni ja hänen kanssaan temppuilimme siellä puolitoista tuntia. Ihan mukavaa oli. Kerran kesässä pitää kastua sateessa. Se tapahtui tänään, kun pyöräilin kotiin edellä mainitusta paikasta. Lämmin sade, syksyä ilmassa. Hyvältä tuntuu! Ilo siitäkin, että on koti, turvapaikka, jossa elää ja olla. Minä menen valmistamaan teille sijaa, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja tien sinne te tiedätte! Joh 14. luvusta. Mitä se onkaan kerran, kun Jumalan armosta saamme olla perillä todellisessa kodissa, Isän luona! Sitä voimme vain aavistella, sillä Raamattu ei siitä paljon kerro. Sanat eivät riitä kertomaan, sillä niin suuri ero on taivaallisen ja maallisen kodin välillä, vaikka jälkimmäinen olisi kuinka ihana.

Isän perintö

On asioita, joita ei voi rahalla ostaa. Elämänarvot ja niiden siirtäminen sukupolvelta toiselle ovat sellainen asia. Veljeni muistutti liikuttuneena tytärtään isämme antamasta ohjeesta, rehellisyydestä. Isäni ei sietänyt valehtelemista. Hän oli suoraviivainen mies. Asiat sanottiin suoraan. Ikävä kyllä niin kaunistelematta joskus, että toisen tunteiden huomioiminen unohtui täysin. Mutta kun asian tiesi, sen kesti paremmin. On ihmisiä, jotka kiertävät totuutta, mutta isäni ei ollut sellainen. Ennen kuolemaansa, muistisairaana, hän oli kysellyt huolissaan äidiltä, onko hän ollenkaan opettanut lapsiaan rehellisyyteen ja luotettavuuteen. Voi isä pieni, kyllä sinä opetit! Jeesus sanoo: Minä olen tie,  totuus ja elämä.  Joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.

Yöunen lahja!

Kiitän Jumalaa hyvin nukutusta yöstä. Edellisenä uni tuli vasta kahden aikana ja herätys oli jo varhain, mutta nyt nukuin 8 tuntia. Olo on sen mukainen; levännyt ja hyvä. Ihminen on kokonaisuus, johon vaikuttaa kaikki mahdolliset itsestä riippuvat ja riippumattomat asiat. Minusta on ihme, että ylipäänsä nukumme yömme kohtalaisen hyvin tämän hälisevän maailman keskellä. Jumalan ihmeitä vilisee ympärillämme, niitä tapahtuu salaa ja nähtävin silmin. Kiittäkäämme Jumalaa kaikesta tästä. Hyvä on Herraa kiittää! Siitäkin kiitän, että neljä nuorta neitoa sekä kummityttöni tulivat eilen ja meillä on vielä tämä päivä aikaa olla yhdessä. Käymme kirpparilla, muun muassa. Kiitos Jumalalle läheisistä ihmisistä, kummilapsista ja suvusta, perheestä ja ystävistä. Eikä yksikään niistä lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin kansalle, jäänyt täyttymättä, vaan ne kaikki toteutuivat. -Joos 21:45

Lupa kertoa Jeesuksesta!

Olin kokemuskirjana aamupäivän. Lähihoitajaopiskelijat saivat kysellä ja minä puhua. Kerroin elämäntarinaani. Oleellisena osana siihen kuuluu Jumalan apu. En voi kertoa selviytymistarinaamme, ellen kerro, mistä olen voimat saanut. Ilman armoa ja tulevaisuuden toivoa en olisi kestänyt. Kukaan ei liioin voi sanoa, että eihän tuo mitään, olisit pärjännyt ilman Jumalaakin. En olisi. En ainakaan katkeroitumatta ja uupumatta lopullisesti. Rukousvastauksistakin kerroin. Niitä on ropsahdellut tämän tästä, suuria ja pieniä ihmeitä. Tämän hetken iso ihme ja yllätys itselleni on se, että terveyteni kohenee selvästi, vähä vähältä. Kiitos siitä Jumalalle! Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Kummitädin iloa!

Kummityttöni kuulutetaan tänään avioliittoon. Viikon päästä pääsen vihkiäisiin. Siinäpä iloa kummitädille! Eikä tässä kaikki: huomenissa toinen kummityttöni tulee lastensa kanssa minulle yökylään! Aiemmin hän ei ole käynyt luonani, koska asuu kaukana Vaasasta. Mutta nyt kohtaamme täällä. On ilo, kun voin tarjota yösijan. Kaksiossa ei ole liiemmin tilaa, kun viisi henkeä tulee, mutta sopu sijaa antaa. Tärkeintä ei ole hienot puitteet, vaan sydämen ilo olla yhdessä. Kun nuorin lapsemme oli pieni, hän selitti, kuinka perheemme olisi mukava viettää joulua: Kaikki olisivat makuuhuoneessa, kolme kerrossänkyä. Äiti ja isä alimpana, hän siskon kanssa keskipetillä ja isoveljet ylimpänä. Ja joulukuusi huoneen nurkassa. Paljon ei siis tarvita hyvään ja turvalliseen oloon. Vain halu olla yhdessä. Muu järjestyy kyllä. Paljon ei tarvita myöskään siihen, että pääsemme Jeesusta lähelle. Verenvuotoa sairastavasta naisesta kerrotaan: Hän sanoi itsekseen: "Jos vain saan koskettaa häne

Paljon on aihetta kiittää!

Olin kahden päivän matkalla Uumajassa. Ryhmämme koostui MS-yhdistyksen jäsenistä, osa potilaita, osa omaisia. Huonekaverikseni sain itseäni nuoremman nätin rouvan. Hän oli ensi kertoja pyörätuoli mukanaan matkassa. Meillä oli yhteiset sävelet, oli ihastuttava tutustuminen. Rukoilimme iltarukouksen yhdessä, kerroimme elämäntarinaamme. Luotasimme syviäkin asioita. Erityisesti Jumala puhui minulle fyysisen terveyden lahjasta, sen merkityksestä. Minä kykenin ketterästi kiipeämään laivan kannelle ottamaan valokuvia. Minun oli helppo kävellä laivaan ja sieltä pois pitkiä nousevia tai laskevia käytäviä. Huonetoverini kanssa menimme ensin laivan keulaan, sieltä hissillä ylös ja ramppien yli kannelle. Vessan ovet olivat myös raskaat ja kynnykset korkeat huonojalkaiselle. Minulle ne eivät tuottaneet vaikeuksia. On terveellistä välillä nähdä, mitä omistaa. Tärkeintä on iakaikkisen elämän lahja Jeesuksen tähden. Mutta emme saa väheksyä myöskään terveyttä siltä osin kuin se on meillä tall

Kiitosmielellä!

Kello oli herättämässä, mutta puoli viideltä jo ponkaisin pystyyn. Syynä oli kipeytynyt lapaluun seutu. Ei väliä, oli ilo nousta ajoissa. Aamuaurinko nousi kirkastamaan vastakkaisen talon päätyä. Se toi terveisiä taivaasta Jumalan luota, joka on iankaikkinen valo. Kuuntelin Norvannon raamattuopetuksen ja hengellistä musiikkia edelleen. Norvanto sanoi: Aadam ja Eeva eivät langenneet tiedon puutteen takia, vaan siksi, etteivät tahtoneet totella Jumalaa. Norvanto viittasi nykyaikaan. Tietoa on, mutta Jumalalta tulee todellinen viisaus. Moni luottaa mieluummin ihmistietoon kuin Jumalaan. Suihku ja puhtaat vaatteet päälle. Aamukahvi kiikussa deitä kuunnellen sen jälkeen, kun sohvalla luin Raamattua ja psalmeja. Marian kiitosvirren otan päivittäiseen rukoukseeni, Luukkaan 1. luvusta, sekä apostolien rukouksen, Apt 4. luvusta: Ojenna kätesi, niin että sairaita parantuu ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta.

Päivän työt!

Päivän työt on päättyneet ja pääsen lepohon, sanotaan virressä. Olin illalla ylikierroksilla matkan jälkeen, joten uni antoi odottaa itseään. Päätin nukkua pitkään, mutta heräsin seitsemältä, kun joku yritti käynnistää autoa kadulla. Niinpä nousin päivän töihin. Pesin pyykkiä monta koneellista. Siivosin kodin. Mankeloin pyyhkeitä. Vein auton korjaamolle ja sain kyydin TarMalta kotiin. Otin selvää työasioista puhelimitse, etsin tietoa koneelta. Soitin rukouspuhelun ystävän kanssa, toisenkin. Poika poikkesi töistä tullessaan, söimme yhdessä. Hyvällä mielellä kaikesta. Herra on totisesti tehnyt suuria meitä kohtaan. Siitä me iloitsemme. Herra, palauta meidän poisvietymme kuin sadepurot Negevissä. Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Ps 126:3-5.  

Kiitos äidistä!

Palasin kolmen yön jälkeen kotiin. Olin leskeksi reilu vuosi sitten jääneen äitini luona. Äitini on pirteä 78-vuotias, jolla huumori kukoistaa. Yhteiset harrastuksemme ovat käsityöt ja marjat, leipominen ja puhuminen. Äitini myös kirjoittaa ahkerasti päivän tapahtumia. Hänellä on vino pino kierrevihkoja yli 50 vuoden ajalta. Ihmettelen sitä, että äidin kanssa nauramme mahdottomasti. Se on sellaista sanakikkailua, leikinlaskua, toistemme ja itsemme kustannuksella pelleilyä. Vesissä silmin hohotimme moneen otteeseen. Välillä sanailimme taas kiivaastikin. Olen äitini ainoa tytär kolmen pojan lisäksi. Sen takia minulla on erityisasema suhteessa äitiin. Meillä on keskinäinen vapaus ja yhdessä olon helppous. Ennen kotiin lähtöäni rukoilimme taas. Pidimme käsistä toisiamme. Turvallisuutta ja rauhaa tuova hetki. Ennen isän kuolemaa vietin usein öitäni mökillä muutaman kilometrin päässä vanhempien luota. Tarvitsin yksinoloa. Isän kuoleman jälkeen en tarvinnut sitä enää niin paljon, jote

Hyvät kirjat

Kiitän Jumalaa kirjoista. Juuri luin Bo Giertzin kirjan Luukas. Se oli sikäli helppolukuinen, että siinä ei ollut raamatunkohtia, mutta selitys viittasi selkeästi selitettävään kohtaan. Yksinkertainen, jokaisen ymmärrettävä kirja. Kiitän Jumalaa myös monista ei-hengellisistä kirjoista, jotka viihdyttävät, hoitavat, lohduttavat ja antavat vertaistukea. Sellaisiakin kirjoja on runsaasti. Raamatusta kiitän eniten. Sitä luen joka päivä muutamaa eri versiota. En siksi, että osaisin sen kummemmin tehdä eroa niiden suhteen. Toinen on kronologinen, etenee aikajärjestyksessä. Toinen on vuosi sitten julkaistu Raamattu Kansalle -käännös. Jumalan Sanan lukeminen kannattaa. Se on hengellisen ihmiseni ruokkimista. Koska ruokin ruumistani ruualla, miksi en sitä suuremmalla syyllä hoitaisi sisäistä ihmistäni, joka elää iankaikkisesti? Jumalan sana on elävä ja voimallinen.

Kiitos turvallisesta matkasta - ja kiitos lukijoista!

Ajoimme pitkän päivän Espoosta Vaasaan tänään. Matka pitkittyi aiemmin tapahtuneen kolarin takia. Useita ambulansseja ajoi vastaamme pillit soiden. Seisoimme autojonossa muiden muassa. Jumalan armoa on varjelus matkalla, varjelus kotona ja kylillä. Ja sekin on armoa, että vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, sielläkin Jumala minua johdattaisi ja johdattaa. Pimeässä ei tee mieli olla. Huudamme pois pääsyä. Mutta kun tilanne on ohi, tuota aikaa ei aina antaisikaan pois! Sen arvon näkee jälkeen päin. Sillä on ollut jokin tarkoitus. Minun pimeäni on tätä nykyä se, etten jaksaisi polkea paikallani. Haluaisin, että Ari pian paranee tai hänen tilassaan tapahtuisi pieni muutos parempaan. Sekin on mielessäni, että Jumala voi ottaa Arin pois. Siihenkin olen kypsynyt, mutta sitä en toivo. Eräs vanha hoitoalan ihminen sanoi, että on ihmeellistä, miten ihminen taipuu sairauden kourissa. Kuolemallekin on taivuttava ja ihminen yleensä taipuu, kun kuolema tekee työtään. Mieheni sai

Kyläreissulla

Vanhimman poikamme perheessä vierailulla. Heillä on kolmivuotias tytär, Sara. Perheen ja suvun silmäterä, muita lapsosia ei vielä ole uutta sukupolvea. Kiitän nuorten uudesta kodista. Avaraa, tilavaa, ilmavaa. Kiitän perheen keskinäisestä rakkaudesta ja siitä, että Jumala on suonut lapsia Arille ja minulle, ja lapsille puolisoita, niin että elämä jatkuu. Heräsin varhain, hyvin levänneenä. Olen ehtinyt lukea Raamattua, jopa osannut hiukan rukoilla. Minusta rukous on vaikea laji, vaikka tiedänkin, että se on puhumista Isällemme Jumalalle. Mutta kahdenkeskinen keskustelu hänen kanssaan on minulle vaikeaa. Tai sitten en vaan ymmärrä, mitä koko rukous on. Ymmärrän niin, että koska olen Jumalan oma: -kasteen perusteella -lunastuksen tähden -uskon kautta Jeesukseen niin elän ja liikun Hänessä , Jeesuksessa. Minun tekoni ovat hänen tekojaan, Ilman häntä en voi mitään tehdä . Oma huonous on jatkuva seuralainen, mutta senpä takia juuri tarvitsen armoa ja tarttumista Jumalan Sanaan

Mustikoita!

Tänään kiitän marjametsästä, sen antimista. Jo lapsena mustikoiden poimiminen kuului perheemme tapoihin. Silloin se ei ollut kovin kivaa, mutta ei hullumpaa kuitenkaan. Koska maalaistalossa oli aina ylen määrin töitä, mustikassa ollessa saatoin välttyä joltain vielä ikävämmältä! Muistan aina ensimmäisen mustikkapiirakan, jonka äiti teki! Sen jälkeen en ole koskaan saanut sen veroista. Mitenhän se on mahdollista? Aika kultaa muistot tai sitten se vaan oli niin iso asia työn jälkeen, kun sitä piirakkaa sitten söimme. Tarkoitukseni on saada mustikoita pakasteeseenkin, mutta toistaiseksi poimin syödäkseni ne saman tien lähipäivinä. Tästä saaliista vien ensi viikon alussa lapsenlapselle maistiaisia! Kiitos Herra elämästä kiitos puhtaista marjoista, joita saan poimia vapaasti ja joiden syömisestä nautin.

Marjapuskapäiviä

Äidin luona muutama päivä. Sateisia, koleahkoja säitä. Siitä huolimatta ehdin poimia veljeni kanssa punaherukat puhtaiksi kypsistä marjoista. Vielä jäi osa kypsymään. Perunamaa kukki, isoja mukuloita löytyi varsia maan alta, kun kiskoin varsia ja kuokin maata. Kukkaset innoissaan puskivat kauneutta esiin, sadetta ne ovat saaneet riittämiin. Iso, likainen mattoni tuli pestyksi. Veli sai sen painepesurilla puhtaaksi, vaikka epäilin, ettei sitä saa enää puhtaaksi. Ilta mökillä. Saunomista, kolmesti lammessa uintikierroksella. Juttelua kälyn, äidin ja veljentyttärien kanssa. Manu-kissa mielistyi minuun paremman puutteessa: sen isäntä on armeijassa, joten se tyytyi väliaikaisratkaisuun. Kun en ymmärtänyt sen halua päästä sisälle, se kynsäisi minua selästä - siitäs sait, tyyliin! Rukous äidin kanssa ennen lähtöäni. Jumala lähetti useita vieraita lähdettyäni äidin luo, joten hän ei ehtinyt surra lähtöäni. Niin me äidit suremme, kun lapset lähtevät! Vihreille niityille hän vie mi

Jumalan lahjaa

Lapset tulevat ruokailemaan luokseni matkallaan Paapan syntymäpäiville. Minä menen sen sijaan mieheni luo sairaalaan, niin on minusta hyvä tällä kertaa, koska kyse on mieheni isän syntymäpäivästä. Elämä on jatkuvaa oppimista, kasvamista. Jos niin tahdomme, jos suostumme. Kun lapset aikuistuvat, muodostavat oman perheensä, saavat mahdollisesti lapsia, perhekuvio muuttuu. Silloin saan pohtia omaa paikkaani ja tehtävääni suhteessa jokaisen lapsen perheeseen. Kukin on erilainen, kuhunkin on omanlainen suhde puolin ja toisin. Perheessämme keskustellaan paljon. Se on rikkautta. Silläkin on merkitystä, mitä puhutaan. Ja sillä, että usein rukoillaan yhdessä. Kiitos Jumala perheestä, kiitos elämän rikkaudesta! Lapset ovat Jumalan lahja.

Tyyntä merellä tänään

Pitkästä aikaa meri oli lähes tyyni. Ei tyyni, mutta melkein. Oli helppo uida ja nauttia. Kävin seitsemän maissa aamulla, yleensä olen käynyt illalla. Mutta aamulla tai illalla, meri on lainehtinut enemmän tai vähemmän. On väsyttävää uida, jos laineita on kovasti. Elämän meressä uiminen on samoin rankkaa, jos jatkuvasti tuulee ja lainehtii. Odotan aikaa, että saan vastauksia miestäni koskeviin asioihin. Jumala on puhunut meille 28 vuotta sitten tulevaisuudestamme. Joko on aika? Joko Jumalan lupaukset pian täyttyvät? Sitä en tiedä, mutta rohkaisen itseäni toistuvasti Jumalan sanalla: Odota Herraa. Vieläkin minä sanon sinulle: odota Herraa. Olkoon sydämesi vahva, älä vaivu epätoivoon.

Mustikkametsässä!

Tutkitusti metsäilma on hoitavaa ja terveellistä. Siellä on helppo hengittää. Siksi kai hyttysetkin siellä viihtyvät... Minulla on harvoja muistoja lapsuuden lomista, niitä ei vaan maalla pidetty. Ainakaan perheen yhteisiä. Mutta työn parista on onnellisia muistoja sitäkin enemmän. Mustikoita olimme koko perhe poimimassa ainakin muutamia kertoja, jopa isä. Välillä istuimme mättäille juomaan pullakahvit. Sitten jatkettiin. Mieleeni ei ole jäänyt marjojen määrä, merkittävämpää oli varmasti yhdessä tekeminen. Lapsuuden marjamatkat käyvät toistuvasti mielessä vastaavissa tilanteissa. Kuten tänään, kun kävin tutkimassa marjatilannetta. Löysin kyllä reilun litran, mutta paljon niissä oli raakileita. Ei siis kiire metsään! Paluumatkalla ajoin syrjäiselle uimarannalle. Kävin upottamassa hiet mereen ja istuin laiturille eväitä syömään. Termospullo oli mukana. Löysin tuulensuojaisen paikan, oli oikein hyvä siinä istua ja olla. Kiitos Jumalalle monista hyvistä muistoista ja kiitos siitä

Onnistunut, siunattu matka!

Uin hiljakseen lammessa. Luontokin oli vaiti. Uidessani katselin vehmasta luontoa ympärilläni enkä löytänyt sanoja, joilla kiittää Jumalaa! Uppo-outo ihminen tarjosi kotinsa seitsemälle vieraalle ja lähti itse moneksi päiväksi pois. Me majoituimme ja minä etenkin nautin uimisesta parikin kertaa päivässä. Jumala osaa järjestää ihania hetkiä ja yllätyksiä. Sellainen tuo matka minulle oli, Kansanlähetyspäivät Kankaanpäässä. Olin rukouspalvelijana. Vain Jumala voi auttaa ihmistä hänen hädässään. Mutta tarvitsemme joskus ihan vieraan ihmisen, jolle voimme taakkaamme jakaa. Sitä kautta Jumala antaa lohduksen. Minä sain olla monelle tuollainen ihminen, monen muun rukouspalvelijan lailla. Hyvin pieneksi ja kurjaksi tunsin itseni tuossa tehtävässä. Tiiminvetäjämme sanoi minulle, kun kerroin tunnoistani: "Tervetuloa kerhoon!" Tänään nautin oivalluksestani rukouksen suhteen: olen tuntenut itseni todella heikoksi rukoijaksi, mitä itsekseen rukoilemiseen tulee. Ymmärsin nyt, e

Kansanlähetyspäiville Kankaanpäähän!

Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?   Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.  Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.   Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.  Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.     Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.     Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.  Ps 121

Kesäjuhlissa hengessä mukana!

Olen iloinnut viikonlopun ajan ja vielä tänäänkin hengellisten kesäjuhlien antimista. Sekä evankeliumijuhlia Lohtajalta että suviseuroja Pudasjärveltä olen kuunnellut. Vaikka olen puuhaillut omia käsitöitäni kuunnellessani, olen ollut vahvasti mukana juhlapaikoilla. Evankelisuus on minulla lapsuudesta vieras hengellinen yhteisö. Tutustuin siihen ystäväni kautta ja nuorin lapsistamme sai olla Esantuvalla evankelisten rippileirillä. Koin sen hyväksi. Osallistuin ystäväni kanssa jokin vuosi sitten Ylistarossa evankelisten kesäjuhlaan. Siellä eräs ikänsä juhlilla kulkenut rouva sanoi: "Tiedän jo etukäteen, mitä puhuja aikoo sanoa. Tämä on minulle niin tuttua." Tuttua ja turvallista, sitä hän tarkoitti. Itselleni on lapsuudesta tuttu vanhoillislestadioilainen herätysliike. Isovanhempani kuuluivat tuohon liikkeeseen. Omat hengelliset juureni ovat vahvasti siis siellä. Ymmärsin sen selvästi, kun avasin radion viikonloppuna. Puhuja ehti sanoa vain kolme sanaa virren jälkeen,

Kiitos turvallisista matkoista

Ajelin juhannuspyhänä äitini luo ja palasin kolmen vuorokauden kuluttua kotiin. Matkat tein aamuvarhain, koska sää on helteinen. Äitini kanssa teimme reilun 300 km matkan ja vierailimme kahden veljentyttäreni luona Pohjois-Pohjanmaalla yhden päivän aikana. Sää oli kuin maitokeittoa kuten lämpimästä kesäpäivästä sanottiin lapsuudessani. Niin kauas kuin silmä siinsi näkyi "aakeeta laakeeta" ja aurinko paistoi. Kerrassaan ikimuistoinen sää. Istuimme pihagrillillä toisen perheen kanssa reissullamme. Sääsket eivät hätistelleet, ei ollut kylmä eikä kuuma. Oli vain suloinen lämmin kesä niin kuin ei koskaan ennen. Ihmeellistä se oli. Tuota matkaa olimme koko talven äitini kanssa suunnitelleet. "Sitten keväällä joskus...". Nyt vain lähdimme matkaan ja kaikki sujui kuin rasvattu. "Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen." "Itseään hän ei saata kieltää" - Jumala on uskollinen ja pitää omistaan huolen. Siihen eivät ansioni riitä, mutta J

Kiitos lepopäivästä!

Kiva herätä kohtalaisen virkeänä ilman päänsärkyä. Ukkosluonteinen ilma kai on sitä saanut aikaan viime aikoina kuten ylenmääräistä väsymystäkin. Olin aikeissa lähteä kävelyseuran mukana 10 km:n lenkille. Soitin kuitenkin sairaalaan ja kuulin, että Arilla on aloitettu antibiootti. Päätin mennä sairaalaan tarkistamaan tilanteen. Kolmelta vietämme seurakunnassa yhteisöpäivää. Se tarkoittaa sitä, että syömme yhdessä, kukin tuo yhteiseen pöytään sitä, mitä olemme sopineet. Minä vien mustikkapiirakkaa kolmelle, jälkiruokaa siis. Ruokailun jälkeen pastori pitää opetuksen aiheesta, mitä paimenvirka tarkoittaa. Sitten meillä on messu. Vietämme siis monta tuntia yhdessä ja niin varmaan toimittiin myös alkuseurakunnan aikoina. Yhdessä olo oli ja on tärkeää. Seura tekee kaltaisekseen, sanotaan myös. Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinä, Herra, lohdutat minua.

Ilon pisaroita

Moni asia on viime aikoina muistuttanut minua, että ei tarvitse halveksia pienten alkujen päiviä. Pienistä asioita ilomme koostuu, murusista usein. - Löytyy hieroja, jonka kanssa voi puhua ja myös itkeä. - Saa istua lapsenlapsi sylissään ja lukea tälle kirjaa, "lue, mummo!" - Tulee lapsuudenystäviä kylään oman kiireensä keskeltä - Pystyy kävelemään pitkin katuja ja iloitsemaan vapaudestaan! - Uinti meressä, jossa lämpötila on niin korkea, että voi uida miten kauan huvittaa - Vähittäinen terveyden palautuminen, ikä huomioon ottaen - Sekin tuo iloa, ettei minun tarvitse enää mitään uraa luoda: saan olla ikäiseni nainen, väsynyt ja uuvahtava, mutta sittenkin elän ja saan olla MINÄ! Kesäiloa, auringonvaloa, armon vilauksia ja ystävän kohtaamisia, sinulle lukijani!

Uusi aamu

Olin väsynyt, nukkumaan jo puoli kymmeneltä. Vielä puolen yön jälkeen valvoin, aamulla varhain jo kelloa katselin. Olen lukemassa kriisistäselviytymiskirjaa. Sekö laukaisee osaltaan tunteita, niin että nukkuminen oli vaikeaa? Samaan aikaan iloitsen Arin selvitymisestä jälleen keuhkokuumeen paremmalle puolelle ja sitä edeltävän tulehduksen selättämisestä. Noiden jälkitilana itse putoan aina monttuun. Olen itkuinen ja väsynyt. On armoa, että on kirjoja, joista voi lukea ja saada ymmärrystä asioihinsa. On kiitollinen mieli myös ystävistä ja esirukoilijoista. Jumalan sana hoitaa ja lohduttaa. "Minun armossani on sinulle kyllin." Kiitos siitä Jumala!

Kiitosaihe

Tänään kiitän siitä, että sain olla Arin luona monta tuntia päivällä. Hänen tilansa ei ollut kovin hyvä ja minusta oli kovasti apua hänelle. Kuvittelen ainakin niin. Ymmärsin myös, että minua johdatetaan: minulla oli mahdollisuus olla Arin luona. Jokaisella pitäisi minun mielestäni olla yksi ihminen, jolle on kaikkein tärkein. Niin ei tietenkään ole maailmassamme, mutta niin kauan kuin minulla on hänet, minä olen hänen ykkösensä ja hän minun. Eikä ole sanottua, kumpi/kuka meistä lähtee täältä ensin. Koin myös kovasti lohtua Psalmeista, joita kuuntelimme/kuuntelin. Ari pääosin nukkui, silloin kun ei yskinyt. "Kun minulla on sydämessäni paljon murheita niin sinä, Herra, lohdutat minua." Tuon tapainen psalmin kohta tuli sydämeeni, kun kävelin portaita alas sairaalasta. Kiitos Jumalalle siitä.

"Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois!"

Pitkästä aikaa mieheni on kuumeessa ja tulehdusarvot korkealla. Vaikka kauhea paniikki ei iskekään minuun, niin sittenkin monet muistot vastaavista tilanteista yrittävät tunkea mieleen. Esirukouksen voima on kuitenkin ihmeellinen. Se kantaa minua, se kantaa miestäni. Sen kuulee Jumala taivaassa ja vastaa niille, jotka huutavat hänen puoleensa. Jumala vastaa rauhalla. Hän ei ota välttämättä kärsimystä eikä sairautta pois, mutta hän antaa rauhan hätäileville sydämille. Minulla ei ole muuta pakopaikkaa kuin hänen sanomaton laupeutensa. Se on riittävä turva. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa en minä pelkäisi mitään pahaa sillä sinä olet minun kanssani.

Uskovia ystäviä

Jumala tahtoi rohkaista minua ja lähetti jälleen uskovia ystäviä luokseni kylään. Sekin tuntui hyvältä, että ystäväni mies oli se, joka oli ehdottanut, että voitaisiin poiketa Vaasaan Paulan luo, jos hänelle sopii. Sopi se ja lämmittää mieltä. Jo se, että joku tulee sopivaan aikaan, on kuin Jumala itse tulisi vierailemaan ja kertomaan, että olen tärkeä. Kiitos Jumalalle ystävistä, rohkaisijoista. 1 Tim 1:2b: Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme!

Toivo ei saata häpeään

Sain viikonlopuksi ystävän kylään. Niinpä en kokenut yhtään yksinäisyyttä ja ikävää tuona aikana. Jostain syystä vasta viime aikoina yksinäisyys on jysähtänyt minuun. Olen vasta tajunnut, että mieheni ei voi asua kotona kanssani (pian 19 vuotta sitten hän jo joutui palvelutaloon ja sen jälkeen vuodeosastolle). Luulisi, että Jumala ottaa kaiken yksinäisyyden ja ikävän pois. Miksi hän ei siis tee niin? Jumalan ihmisen on hyvä tietää ja tuntea samoja kokemuksia kuin kenen tahansa. Miten muuten voisi ymmärtää ketään ikävän ja masennuksen kourissa elävää ihmistä? Sitä on vertaistuki, että ihminen ymmärtää toista, kokee samoja asioita ja voi jakaa niitä toisen kanssa. Uskovalla on kuitenkin toivo, eikä se saata häpeään ketään, joka luottaa Herraan.

Sydän muistaa

Tapasin vuosien jälkeen erään ystäväperheen. He olivat hyvin rakkaita minulle monen vuoden ajan. Se johtuu siitä, että he tulivat uskoon sen jälkeen, kun tutustuimme. Rukoilimme todella paljon yhdessä. Vaikeita asioita oli hirmuisesti. Koska perhe suorastaan kylvetettiin Jumalan rakkaudella ja huolenpidolla, se ei voi koskaan unohtua kenenkään perheenjäsenen sisimmästä. Kun Jumala on niin syvästi rakastanut ja pitänyt huolta, se ei voi unohtua. Sydän muistaa. Vuodet ovat kuluneet, kiviä ja karikkoa on riittänyt perheen elämässä yllin kyllin, liikaakin kenties. Oma huonous ja häpeä on pitänyt perheen syrjässä. Minä en ole jaksanut kulkea heidän rinnallaan omien taakkojeni väsyttämänä. Mutta on yksi, joka on jaksanut, eikä hän ole hylännyt. Sain kokea lämpöä ja rakkautta osakseni tuossa kodissa. Omassakin sydämessäni on rakkaus noita ihmisiä kohtaan. Jumala on sen minulle antanut.  Jumala teki työtä meidän jokaisen elämässä, kun rukoilimme yhdessä ja puhuimme Jumalan sanaa. Jumal

Kotisivun osoite

Kotisivuni on vaihdettu uuteen osoitteeseen, joka on phakkola.jurge.fi Noita sivuja olen kirjoittanut yhdeksän vuotta, meidän Jyrki on tehnyt ne sivut. Tämän blogin aloitin itse, kun halusin kokeilla, osaanko! Matkalla oppimiseen olen.

Rukousvastauksia

Ihmeellinen Jumala! Eilen hajosi ompelukone, enkä ihmettele. Olen käyttänyt sitä ankaran paljon, varsinkin viime vuoden aikana. Laitoin fb:iin, että tarvitsen käytetyn ompelukoneen, uutta en voi hankkia. Meni vajaa tunti, kun muuan ystävä laittoi sähköpostia: hänellä on hyväkuntoinen, tarpeeton ompelukone odottanut kaapissa. Ystävä sanoi miettineensä, kenellehän Jumala on sen tarkoittanut. Itse hän oli saanut enemmän tarpeisiinsa sopivan koneen tyttäreltään. Tämä ystävä asuu Itä-Suomessa, mutta käy kerran vuodessa paikkakunnallamme kurssilla. Se on "sattumoisin" vajaan kuukauden päästä ja hän sanoi tuovansa koneen mukanaan. Tuskin osaan edes kiittää: Jumala kuulee jo ennen kuin edes pyydän. Ja hän antaa enemmän ja parempaa kuin ymmärrän pyytää. Toinen iso rukousvastaus on erään lapsemme asuntoasia. Siihen Jumala vastasi ja kiitän Häntä. Ps. 37:39  Mutta vanhurskaat saavat avun Herralta, hän on heidän turvansa ahdingon aikana.

Tylsyyden ylistys

Minulla on harvoin hetkiä, jolloin en ole innoissani  tekemässä jotakin tai menossa tekemään jotakin. Nyt on sellainen hetki. Mutta olen jo oppinut, että tämä on hyvä hetki. Jonkinlainen välisoitto. Sela. Rauhan minä annan teille, minun rauhani. En minä anna teille niin kuin maailma antaa.  Joh 14 jk. Kukat yläkuvassa ovat tietysti narsisseja eivätkä iiriksiä, kuten aiemmin kerroin.

Yön uni takana, päivä edessä

En osaa kyllin kiittää siitä, että nukun yöni pääsääntöisesti hyvin nykyisin. On ihmeellistä, että silmiä alkaa väsyttää niin, että on mentävä nukkumaan ja UNI TULEE! Sen tietää se, joka on kärsinyt unettomuudesta. Unettomuuskin voi varmaan traumatisoitua, toisin sanoen, alkaa pelätä sitä, ettei uni taaskaan tule ja se jo aiheuttaa sen, että se pakenee. On aivan toista herätä virkeänä, yön lepo takana, kuin silmät kierossa yrittää jaksaa nousta harmaalta tuntuvaan päivään. Kiitos Jumalalle siis yön unesta! Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua.  Ps 4:9 jk. Vaihdoin jo keväisemmän kuvan viime vuodelta: nyt eivät iirikset vielä kuki! Vaihtaisin myös taustan sivuuni ja jotain muitakin juttuja, mutta en muista enkä ole keksinyt, miten se tapahtuu!

Kiitän puolisostani

Arin vihkisormus on niin tiukalla, etteivät hoitajatkaan saa sitä irti, vaikka he ovat tosi taitavia irrottamaan sormuksia. Menen tänään Arin kanssa lääkärille, joka katkaisee sormuksen. Se painaa liikaa Arin sormen ihoa. Aion ostaa Arille ihan uuden sormuksen. Kiiltävän ja kauniin. Tämä ensimmäinen on ollut pian 32 vuotta sekä hänellä että itselläni. Ehkäpä ostan itsellenikin uudet sormukset, sillä olen joutunut laitattamaan sormukseni kiinni toisiinsa, kun vihkisormus olisi jo katkennut, kun se on niin kulunut. Jumala luo koko ajan uutta. Ehkäpä meidänkin elämässämme tulee vielä erilaisia päiviä näiden sairauden päivien jälkeen. Siinä toivossa elän. Ja sittenkin tärkeintä on, että täytämme sen tehtävän, jonka Jumala on meille uskonut.

Kiitän kivuttomuuden tilasta!

Kun ei kipuja tunnu, en muista kiittää. Kun tuntuu, alan kiittää, ettei niitä YLEENSÄ ole. Tänään asia tuli mieleeni, kun naistenpäivillä esirukouspyynnössä joku pyysi rukoilemaan kipujensa takia. Minä siis kiitän, etten ole mistään kohti kipeä! Leena Lehtinen puhui Johanneksen 14. luvun joistakin jakeista päivillä. Mieleeni jäi se, että Jeesus on tie Isän luokse. En ole aiemmin ajatellut, että jos suhde omaan isään on ollut kipeä tai vaikea, niin voi tuntua kurjalle vaeltaa tietä, joka vie Isän luo. Ainakin itse samaistan Isä Jumalan piirteitä oman isäni kautta. Eräässä kirjassa kerrotaan mielikuvituskeskustelusta Jumalan kanssa. Jumala oli aluksi naisen hahmoinen ja oloinen. Kun keskustelija antoi isälleen anteeksi, yllättäen Jumalan muoto muuttui: hänestä tuli miehekäs, naismaisuus oli hävinnyt. Suhde omaan isään on siis tärkeä. Anteeksiannnon merkityksestä puhuvat jopa ei-kristityt asiantuntijat. Kun annat anteeksi toiselle, paranet itse. Pääsymme taivaaseen Jumalan luo

Jeesus kuulee ja vastaa

Eilen havahduin: olenko edes kiittänyt ja oivaltanut, miten suuren rukousvastauksen Jumala on antanut Arin kohdalla! Vuosia olen rukoillut, kuten monet muutkin, että Arin limaisuus loppuisi, ettei hänellä olisi jatkuvia keuhkokuumeita ja hengitystietulehduksia. Niitähän oli pari kolmen kuukauden välein vuosien ajan. Viime vuoden alussa toukokuuhun mennessä hän oli ollut neljästi antibioottikuurilla. Sitten Jumala puuttui jämerästi asiaan: hän pakotti minut pitämään välimatkaa sairaalassa juoksemiseen ( 5 krt/vk sijasta 1 krt/vk) ja kertoi itse pitävänsä Arista huolen. Sen jälkeen keuhkotulehduksia ei ole ollut! Limaisuus ei ole hävinnyt, mutta se ei ole sellainen ongelma kuin se oli vuosien ajan. Kiitos Jumalalle, että hän totisesti kuulee ja vastaa rukouksiin! Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni. Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni. Hän a

Kirkas aamu pian koittaa!

Tänäänkin on kirkas aamu, kuten on ollut varmaan kuukauden ajan yöpakkasista huolimatta. Eilinen vain oli pilvinen, lumisateinen välipäivä. Millainenhan mahtaa olla iankaikkisuuden aamu? Se, kun näemme Jeesuksen! Silloin ehkä kestämme nähdä ja kokea Jumalan kirkkautta eri lailla kuin nyt. Nythän näemme kuin kuvastimesta, varjon tavoin. Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen kertovat sen, mitä Jumalasta voimme nyt kokea. Nekin ovat toisinaan hyvin kirkkaita hetkiä. Eilen istuin kirkossa, Lhpk (=lähetyshiippakunta)-messussa, luterilaisessa sellaisessa. Kyyneleet tulivat silmiini. Mitä armoa saankaan kokea: kuulen Jumalan armon sanoja, evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta, joka on sovittanut minut Jumalan kanssa. Saan uskoa syntini anteeksi, sillä totisesti tunsin ja tunnen, että olen inhimillisesti ajatellen mitätön ihminen. Teen paljon käsitöitä ja kuuntelen samalla nettisaarnoja, ne ovat mielenkiintoisia ja hoitavia. Pöyryn Markuksen 1. Ms kirjan opetusta kuuntelin eilen, 2. luvu

Uni

Nukkuminen on Jumalan suurta lahjaa. Onhan tutkittu paljonkin, miten suuri merkitys unella on ihmisen terveydelle. Itse olen kuin toinen ihminen, kun nukun hyvin. Vastaavasti tunnen voivani kaikin puolin huonosti, jos uneni on huonoa ja liian vähäistä. Iän myötä asia korostuu. Viime yönä nukuin varmaan kahdeksan tuntia, enkä ottanut edes melatoniinia, jota olen käyttänyt pian kuukauden ajan, että saisin unirytmin kuntoon. Kiitän Jumalaa makeista unista! Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua.  Ps 4:9 Yllättäen luen tuota jaetta aivan uusin silmin. Siinä ei luvatakaan, että minä saan nukkua hyvin! Olen aina lukenut sen niin. Kirjoittaja sanoo, että Herra antaa hänen asua turvassa, ei kukaan muu sitä turvaa anna. Kirjoittaja on joka tapauksessa menossa nukkumaan luottavaisin mielin. Ehkä hänellä on hyvät unenlahjat! Minun lienee paras kiinnittää ajatukseni siihen, että olen turvassa, Herra minun kotiani varjelee, kun minä lepä

Matkaan vaan!

Olen odottanut sopivaa hetkeä mennä vierailemaan vanhojen perheystävien luona Turussa. Tapasin heitä viimeksi lähes 30 vuotta sitten, kun he poikkesivat meillä. Sen jälkeen on paljon vettä virrannut Aurajoessa kuten muissakin vesistöissä. Sopiva tilaisuus tuli, kun työhakuni ei tuottanut tulosta ja minulle tuli siten lisäaikaa matkustaa. Samaan aikaan veturi.fi tarjosi edullisia junalippuja, joten sovimme tuttavani kanssa vierailusta. Yllättäen huomasin, että lauantaina eli matkani aikana tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Turussa asuessamme tulin uskoon, kohtasin Jeesuksen. Hän tietysti oli valmis kohtaamaan minut jo aiemmin, mutta silloin minun silmäni aukesivat ja sydämeni oli valmis ottamaan Jeesuksen vastaan. Ensin sentään vaan porstuaan, vähitellen peremmälle. Tottahan toki koko sydämeni annoin heti, mutta myöhemmin huomasin omat saarekkeeni, joista en niin vaan halunnutkaan luopua. Tai en osannut. Elämänalueiden luovuttaminen pois omista käsistä on prosessi, vieläkin

Jumalan rauha on kuin virta

Sain muutama päivä sitten sähköpostiini profetian henkilöltä, jota en tunne, enkä liioin tunne profetian saajaakaan. Mutta profetia on minusta raamatullinen ja siksi olen julkaissut sen kotisivullani osoitteessa: http://koti.mbnet.fi/phakkola/kirjoituksia.php Profetioita saa ja pitää voida arvostella. Arvosteluperustana on Raamattu. Kaiken sen ohi tai yli menevän voimme jättää omaan arvoonsa. Jumalan Henki on arka Henki, on joku vanha sanonut joskus. Kun Jumala puhuu meille, hän antaa aikaa ja rauhaa tutkia asiaa. Hilja Aaltonen sanoi samaa, kun Riku Rinne oli nauhoittanut hänen puhettaan käydessään Hiljaa tapaamassa. Hiljainen ja sävyisä, nöyrä sydämeltä, näin kuvataan Jeesusta. Hän on meille Tie, Totuus ja Elämä. Raamatussa hän ilmaisee itsensä meille. Oma uskomme ei voi olla perusta pelastuksellemme. Ainoa toivomme on Jeesus Kristus, joka ei muutu. Meidän uskomme on tänään tätä, huomenna sitä. Pelastus on täysin ja kokonaan Jeesuksessa.

Jumalan armo

Luen Vikstenin kirjaa sielunhoidosta. Sain sen "Mummilta" jo kuukausia sitten lainaksi, mutta nyt tuli aika ottaa se käteen. On metkaa, että jokin asia voi seisoa vieressämme viikkokaupalla, mutta emme ikään kuin näe sitä. Oikealla hetkellä kuitenkin silmämme avautuvat. Näinhän on evankeliuminkin laita: ennen kuin etsikkoaikani tuli, en koskaan kuullut Jumalan puhuvan minulle seurakunnassakaan. Hän puhui toisille, vanhoille ihmisille minun mielestäni. Asiat eivät kerta kaikkiaan koskettaneet minua. Kun tuli minun aikani, Jumalan aika kohdallani, korvani avautuivat ja aloin kuulla. Armoa se on, ei ihmisen otettavissa oleva asia. Avaa minun korvani kuulemaan opetuslapsen tavoin. Tätä rukoilen tänään, sillä korvani tukkeentuvat kaikenlaisesta vaikusta ja ne tarvitsevat jatkuvaa puhdistusta. Eilen Jumala yllätti minut. Hän oli puhunut Jer 31:9 jakeen kautta viime viikolla minulle koskien työasiaani. Illalla vilkaisin eteisen seinällä olevaa sinistä sydäntä, jonka keskell

Jumalan puhetta

Olen hakenut työtä. Se olisi sellaista, mistä vain olen haaveillut. Luulin jo, ettei ole olemassa sellaista työtä, mikä näyttäisi omaltani. Nuoruuden ammattini ei vastaa tämän hetkistä työkykyäni ja -näkyäni, monessakaan mielessä. Jotain uutta olisi löydettävä. Hakemus hyväksytään tai hylätään. Jo se, että sain hakemuksen lähetetyksi, on iso asia minulle. Olen noussut kuopasta vähintään reunalle kärkkymään. Ei haittaa, vaikka tämä ovi ei aukea, se ei ole siinä tapauksessa minua varten. Illalla lukiessani Raamattua Jumala puhui minulle: Itkien he tulevat,  ja minä johdatan heitä kun he kulkevat rukoillen. Tasaista tietä minä vien heidät vesipuroille, tietä, jota he eivät kompastu. Minähän olen Israelin Isä, ja Efraim on minun esikoiseni. Jer 31:9 Minua pelotti inhimillisesti ajatellen, selviytyisinkö tehtävästä, jota haen. Mutta Jumala näki ajatukseni ja rohkaisi minua sanan kautta. Kävipä niin tai näin, hän johdattaa minua. Hän vie sellaista tietä minua, että pysyn

Vieraisilla

Koti on siunattu asia. Sen merkityksen huomaa erityisen hyvin, kun on välillä muualla. Tällä hetkellä olen nuorimman pojan kotona muutaman päivän Tampereella. On hauska kävellä vieraita katuja, nähdä uusia kasvoja. On mukava vähän etsiskellä oikeaa kauppaa, nähdä uusia maisemia, hämmästelläkin. "Vaihtelu virkistää" on kulunut sanonta, mutta kovin totta. Tapasin tänään muutaman vuoden takaisen ystäväni, jota en ole ennen nähnyt livenä. Istuimme Stockmannin kahvilassa pari tuntia jutellen, rukoillen ja toistemme kautta virvoittuen. Tulin hyvin siunatuksi tapaamisesta. Rukousvastauksia kuunnellessani vain ihmettelin Jumalan teitä ja rakkautta. Omien nuorteni kanssa on ollut ilo viettää yhteistä aikaa. Näen, että he pärjäävät, heillä on oma elämänsä.  Voin jatkaa tyytyväisenä matkaani kotiin tänä iltana.

Kiitos Jumalalle terveydestä!

Terveyden merkityksen huomaa yleensä vasta, kun tulee kipuja tai sairauksia. Itse arvelen olevani aika kipuherkkä tai ainakin itseäni harmittaa omat valitteluni ja ruikutukseni. On tärkeää, että tunnistaa olonsa; olenko terve vai sairas. Moni mies erityisesti menee lääkäriin vasta, kun on liian myöhäistä korjata vahinkoja. Onko se sitä, ettemme halua turhaan vaivata toisia, itsemme vähättelyä? Itse kuitenkin olemme itsemme asiantuntijoita, mitä tulee kipuihin tai huonoon oloon. Toisinaan minun ainakin on vaikea tunnistaa, onko kyseessä somaattinen kipu. Toisin sanoen, tunnenko kipua siksi, että voin henkisesti huonosti. Siinäkin tapauksessa kipu on todellista. Kun vanhus sairaalassa valittaa ja ääntelee kuin olisi kipeä, hänellä on jokin syy tehdä niin. Kuka kuuntelisi häntä? Joskus olen käynyt lääkärissä kipeyteni takia, saanut kuuntelevan korva, lähtenyt reseptin kanssa kotiin - enkä ole hakenut lääkettä ollenkaan: tauti parani, kun sain avun henkiseen kipuuni. Ehkäpä mekin

Kiitos kodista!

Koti ei tuntuisi niin ihanalta turvapesältä, jos sieltä ei joskus astuisi ulos maailmaan. Aika nopeasti alkavat seinät kaatua päälle, pölyt ahdistaa ja mieli masentua. Mutta lähdepäs ulos kävelemään, kylään tai kauppaan, niin johan on mukava palata takaisin kotiin. Jumala on johdattanut minulle kotipesän, kyyhkytuvan, joka on kaikin puolin minulle sopiva. Vaikka asun yksin, kuulen ääniä naapurista ja kadulta, mutta ne eivät minua häiritse. Yläkerran vanhusten juttelu kuuluu hiljaisena  ja kodikkaana. Koskaan ei riitaa tai tappelua. Ikkunastani pidän yhteyttä toiseen eläkeläispariin pitämällä kukkia ikkunalla, niin että Essi-rouvakin voi niistä iloita. Poikkean kutimen kanssa kyseisen parin luona juttelemassa silloin tällöin. Nauramme yhdessä paljon, sillä jotenkin vaan huumorimme on samanlaista. Jumalan rauha lepää kotini yllä, sillä kuulun Jumalalle, olen hänen lapsensa. En tunne itseäni erinomaiseksi tai mitenkään mallikristityksi. Minulle riittää, että Jumala rakastaa minua