Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2013.

Kiitos lomasta

Päivän kiitosaiheeni on vuosilomapäivä, jota olen viettänyt tänään. Johdatusta oli, että veljentytär laittoi viestiä, ehdinkö tavata juuri tänään! Hän oli miehineen maisemissa ja saatoin avata oveni heille päivällä. Jos olisin ollut työssä, tapaaminen olisi jäänyt. Vaikka olin ylen väsynyt illalla ja vielä aamullakin, loma on ollut hyväksi. Ihana olla kotona, kun on väsynyt. Terveellistä poiketa tavanomaisesta kaavasta, vaikkei tämä "työkaava" kovin pitkä ole tällä haavaa ollutkaan, vajaa kolme kuukautta. Sekään ei haittaa, että flunssa tunkee päälle vapaapäivänä. Saapahan ottaa vastaan huonoa oloa ja sitten se voikin häipyä. "Ilo Herrassa on minun väkevyyteni."

Kiitän Lutherin terveellisistä sanoista

Lutherin Mannaa Jumalan lapsille -kirjassa on rukiista sanaa. Jaan eilisin tekstin, joka rohkaisee erityisesti: MINUN SILMÄNI SINUA VARTIOITSEE. Ps 32:8 "Minä johdatan sinua vaeltamaan haluamaani tietä - - tietä, jota voit kulkea minun tahtoni mukaisesti. "Omasta mielestäsi kaikki on hukassa, kun ei käy sinun ajatustesi mukaan. Sinun omat ajatuksesi ovat kuitenkin vain haitaksi ja estävät minua. Ei pidä käydä sinun ajatustesi mukaisesti vaan yli ymmärryksesi. "Anna itsesi vajota ymmärtämättömyyteen, niin minä annan sinulle oman ymmärrykseni. Ymmärryksen puute on tässä oikeaa ymmärtämistä. "Minun luottaessasi et tiedä, minne kuljet, mutta juuri se on oikea tieto siitä, mihin mennään. Aabrahamkin lähti maastaan tietämättä minne. Hän luotti minun tietämiseeni ja luopui omasta tietämisestään. Sillä tavalla hän saapui oikeaa tietä oikeaan päämäärään. "Katso, tämä on ristin tie. Sitä et voi itse löytää. Minun on johdatettava sinua kuin sokeaa. "Mi

Anteeksi ja saat anteeksi

Kauneimpia sanoja maailmassa ovat varmaan äiti -sanan lisäksi anna anteeksi ja saat anteeksi. Mikään muu ei vapauta ihmistä syyllisyydestä kuin anteeksi saaminen. Joskus meiltä ei pyydetä anteeksi, mutta itsemme takia olisi silloinkin tärkeää, että voisimme antaa anteeksi. Anteeksiantamattomuus jäytää kuin syöpä ihmistä. Se tekee sairaaksi ja vääristää ihmisen luonteen lopulta. Mutta jos ja kun joku pyytää ja saa anteeksi, sekä antaja että saaja paranevat ja vapautuvat. Ei-se-mitään -sanat eivät vapauta. Sillä kyllä-se-mitään, jos on vääryyttä kokenut tai tehnyt. Kun synti painaa, on suloista saada kuulla synninpäästön sanat. Tyttäreni, sinun syntisi annetaan anteeksi. Tai toisen ihmisen suusta, kun olen häntä vastaan rikkonut: saat anteeksi. Koska Jeesus on antanut niin paljon meille anteeksi, meidänkin tulee antaa anteeksi toisille ihmisille. Jos pidätämme anteeksiannon, emme myöskään itse saa Jumalan anteeksi antoa. Näin Raamattu meille opettaa.

Kiitän saarnasta

Nukuin melkein kellon ympäri ja se on hyvä. Olin niin väsynyt. Mutta nyt on pää vähän sekaisin niin kuin aina, kun nukkuu hiukan liian pitkään yhteen pötköön. En ehtinyt kirkkoon, vaikka olin ajatellut mennä. Kuuntelin jumalanpalveluksen Vaasan kirkosta ja Arto Lehtinevan saarna oli totisesti kuuntelemisen arvoinen. Hän kertoi tytöstä, jonka Jeesus herätti kuolleista. Tämä sai jatkoajan. Moni meistä on saanut jatkoajan, selvinnyt kiperästä tilanteesta, parantunut, vaikka tilanne on ollut toivoton. Lehtineva kertoi myös oman paappansa olleen kuolinvuoteella 75-vuotiaana. Mitään ei ollut tehtävissä. Kun lääkäri totesi, että vain ihme voi hänet parantaa, tapahtui ihme: Verenvuoto lakkasi siinä paikassa (sen sijaintipaikkaa elimistössä ei tiedetty, verta oli annettu monta kymmentä pussia, leikkaus oli tehty). Paappa eli vielä 15 vuotta, kuten Hiskia Raamatun kertomuksessa. Kukaan meistä ei elä ikuisesti maailmassa, mutta jokainen voi elää ikuisesti Jumalan yhteydessä. Se on mah

Nauraminenkin on Jumalan lahjaa!

Joku on tutkinut, miten monta lihasta ihmisellä rentoutuu, kun hän nauraa. Kireät ilmeet kiristävät ihmisen mieltä, mutta nauraminen rentouttaa, vapauttaa ja voimaannuttaa ihmistä. Sen uskon. On suuri ilo ja kiitosaihe sekin, kun työpäivän aikana tulee hetkiä, että voi nauraa yhdessät yökaverin kanssa. Tai ystävän kanssa puhelimessa tai kahvilla käydessä. Vapauteen Kristus vapautti omat lapsensa. Jumalan lahjaa on ilo ja rentous edes hetkittäin. Silloin kun ilomme perustana ja pohjana on puhdas omatunto, ilo on aitoa. Sanotaan, että vahingonilo on paras ilo ja se on kyllä totta eräässä mielessä: Langennut luontomme nauttii, kun toiselle käy hullusti. Silloin me itse olemme ikään kuin paremmassa asemassa. Mutta puhdas ilo on sitä, että synnit eivät paina tunnolla vaan ne on anteeksi saatu ja uskottu Jeesuksen nimessä ja veressä. Niistä on hinta jo maksettu ristillä, miksi siis me enää niitä kantaisimme? Antakaamme ne hänelle, joka on ostanut meidät vapaiksi jo silloin, kun me e

Kohti adventtia!

Pyhäinpäivä on ollut minulle aina tärkeä päivä. Isovanhempieni kuolinpäivät osuvat kuukauden ensimmäiselle ja toiselle päivälle. Koulukirjassa kuukauden nimet olivat yhdellä aukeamalla. Itkin äidilleni, etten ikinä opi niitä. Olin varmaan toisella luokalla. Opinhan minä niin, että muistan vieläkin, missä kohdassa mikin kuukausi oli! Marras- ja joulukuu olivat oikean sivun alareunassa, viimeisellä rivillä tavallaan. Tästä alkaa siis vuoden loppusuora! Pimeän marraskuun läpi kohti valoa, adventtia, joka päättää kirkkovuoden ja aloittaa uuden. Vietän tuossa taitekohdassa myös syntymäpäivääni. Olen aina rakastanut kirkkovuoden päätösvirsiä: "kaikki polvillenne", kosketti minua jo pienenä tyttönä. Näinä pimeinä päivinä kiitän siitä, että valo on. Jeesus on valo.