pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Kerran kuussa Lene kutsuu naisia luokseen perjantaisin käsitöiden merkeissä. Aluksi kahvittelemme kunhan Lene saa äänensä kuuluville ja naiset pääsevät kahvipöytään. Rukous illan ja katetun pöydän ääressä on hyvä alku illalle. Itse en ole päässyt moneen kuukauteen mukaan, mutta tänään menen. Töistä tultuani kävin saunassa, pesin pyykit ja virkistyneenä lähden matkaan. Yksinäisyydessä vietetty aika on tarpeen, mutta jos ei tämän tästä pääse kohtaamaan ystäviä, elämä käy kuivakaksi. Ja yhteinen rukous ja luottamuksellinen keskustelu ovat avaintekijöitä onnistuneelle yhdessä ololle. Kiitos Jumalalle kaikista rakkaista ihmisistä! MInä ylistän sinua, Herra!

Ystävät ovat lahjaa, mikä kulunut fraasi! Mutta niin vaan on, että ystävyyden syntymiseen tarvitaan aikaa ja jotain yhteistä. Joskus se yhteinen voi olla sitäkin, että ollaan hyvin erilaisia. Erilaisuus yhdistää. On virkistävää, kun oppii uusia asioita. Minä opin taannoin, että lenkille voi lähteä, mutta jos hetken kuluttua löytyy sopiva kivi meren rannassa ja tekee mieli istahtaa, sen voi tehdä! Minä olin luullut, että jos lenkille lähtee, lenkki on myös tehtävä aasta ööhön. Joskus se aa - öö voi olla lähtöpaikasta kivelle ja takaisin. Suunnitelmia saa muuttaa, ei ole pakko olla aina niin kirjaimellinen! Jeesuksen ystävyys on kuitenkin parasta, mitä minulle on tapahtunut. Hän on aina läsnä, niin usein kuin haluan hänelle puhua. Ja hän puhuu minulle aina, kun haluan häntä kuunnella. Hän tekee sen Sanassaan, mutta Hän voi puhua myös luomansa luonnon kautta, ihmisten ja eläintenkin kautta. "Älä pelkää, minä olen sinut lunastanut.  Minä olen sinut nimeltä kutsunut. Sinä ...

Lauantaina ja sunnuntaina tein jotain, mikä menee yli ymmärrykseni. Ostin Tuusulasta auton, säällä, jolloin satoi lunta ja tie oli hyvin liukas. Ajoin auton Espoon kautta Tampereelle ja sieltä Vaasaan. Parin kuukauden takaisen onnettomuuden vaikutukset olivat ilmeiset: pelkäsin ajaa niin kuin en koskaan ole pelännyt! Jo matkalla autoa katsomaan pelkäsin Jyrkin kyydissä, kun auto vähänkin liiraili jäisellä tiellä. Auto oli kuitenkin sellainen, jollaisen halusin. Niinpä ajoin hyräillen läpi äiti-Suomen hameenhelman kotiin. Psalmia 5, joka on aiemmassa kirjoituksessani ja muita vastaavia. Tunsin saavani niistä voimaa ja lohdutusta. Loppumatkalla pelko hälveni niin, että sävelet vaihtuivat kiitoslauluihin. Taisi olla Jumalan johdatusta pelkoni voittamiseksi koko ajomatka! Apu minulle tulee Herralta.