pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Olen hyvin kiitollinen, että olen vaivatta oppinut käyttämään älypuhelinta. Turhaan pelkäsin sen hankkimista. Syynä oli juuri se, että epäteknisenä ihmisenä opin huonosti uusia asioita. Nukun nykyisin tarpeeksi ja ilman melatoniinia jopa. Näen pikkuhiljaa tapahtuvan eheytymistä ja parantumista. Toisaalta esiin pulpahtaa piilossa olleita asioita, jotka ovat vain odottaneet käsitellyiksi tuloa. Kaikki tapahtuu Jumalan hyvässä aikataulussa. Kun on voima ottaa työpöydälle uusi hoidettava asia, se tapahtuu. Haluan kasvaa ihmisenä, haluan luottaa elämän kantavan minua kaikkina aikoina. Jumalan armossa on minulle kyllin.

Oma heikkous on vaikeaa sietää toisinaan. Kun ei kykene parempaan, kun ei pysty itsestään saamaan parempaa aikaan, vaikka tahtoisi. Minä teen sitä mitä en tahdo. Mutta mitä tahdon, sitä en tee. Minun lihassani ei asu mitään hyvää. Mutta on Jumalan armo. Saan anteeksi armosta, ilman omia tekojani. On suostuttava siihen, että omat tekoni eivät kelpaa. Tarvitsen lahjavanhurskautta, toisin sanoen jonkun toisen hyviä tekoja kelvatakseni Jumalalle. Sen hyvän teon teki Jumala itse Pojassaan, kun lähetti tämän maailmaan heikoksi, pieneksi lapseksi ja lopulta ristille kuolemaan minun edestäni. Tämä on se hinta, se hyvä teko, jonka Jumala teki, että minä saan armon. Kiitän armosta ja Jeesuksesta.

Työnarkomaanille on tärkeää tehdä jotain hyödyllistä. Minun on tunnustettava, että olen kasvanut ihmiseksi, jonka on vaikea tuntea saavansa elää, jos ei ole jotenkin hyödyksi. Tai jos en edes tee jotain rasittavaa, oli siitä hyötyä tai ei. Liikkumisesta on onneksi hyötyä, itselleni. Mustikkametsässä huomasin, että selkäni ei väsynyt kuten aiemmin on tapahtunut. Käveleminen ja uiminen ovat vahvistaneet selkääni. Olen nauttinut loppukesän aamuista. Herään omia aikojani kuuden maissa, vaikka olisin myöhäänkin saanut unen. Ponkaisen ylös ja lähden marssimaan merta kohden, pari kilometriä. Meri on toisinaan tyyni, usein aaltoilee. Joskus pilvet heijastuvat veteen, joskus taivas on harmaa ja niin on merikin sen takia. Rusakoita ja oravia vilisee melkein matkallani. Paljon muita eläimiä en ole havainnut. Uimalaiturilla olen puhetuttu usean uuden tuttavuuden kanssa. Toivotamme hyvää päivää toisillemme. Se on onnellista minusta, hieno toivotus. Käveleminen on kevyttä, mielikin kevyt...

Kuuntelin eilen raamattuopetusta niiniveläisistä. Tai oikeastaan Joonasta, joka ei halunnut mennä Niiniveen saarnaamaan. Markus Pöyry kertoi, että niiniveläiset olivat julmia ja armottomia. Joonan meno Niiniveen oli vastaavaa kuin se, että joku menisi iranin pääkaupunkiin julistamaan toreille, että uskokaa evankeliumi, muuten Jumala tuhoaa teidät. Joona tiesi, millainen Jumala on. Hän armahtaa ihmistä, kun tämä katuu. Mutta Joona ei halunnut, että niiniveläisiä armahdetaan; heille olisi oikein, että he tuhoutuvat. Ei siis ihme, että Joona pakeni. Jumala siirsi Niiniven tuhoa, kun he katuivat, sen jälkeen kun Joona viimein meni heille saarnaamaan. Mutta Jumala itse armahti lopullisesti niiniveläiset kuten meidät kaikki, kun hän itse meni ristille Pojassaan sovittamaan meidänkin syntimme. Meidän tulee vain lunastaa matkalippumme taivaaseen. Ottaa se vastaan. Hinta siitä on jo maksettu. Meidät on lunastettu, olkootpa syntimme miten raskaat hyvänsä. Sitä armoa meidän on vaikea käsitt...

Lutherin Mannaa Jumalan lapsille -kirjassa on rukiista sanaa. Jaan eilisin tekstin, joka rohkaisee erityisesti: MINUN SILMÄNI SINUA VARTIOITSEE. Ps 32:8 "Minä johdatan sinua vaeltamaan haluamaani tietä - - tietä, jota voit kulkea minun tahtoni mukaisesti. "Omasta mielestäsi kaikki on hukassa, kun ei käy sinun ajatustesi mukaan. Sinun omat ajatuksesi ovat kuitenkin vain haitaksi ja estävät minua. Ei pidä käydä sinun ajatustesi mukaisesti vaan yli ymmärryksesi. "Anna itsesi vajota ymmärtämättömyyteen, niin minä annan sinulle oman ymmärrykseni. Ymmärryksen puute on tässä oikeaa ymmärtämistä. "Minun luottaessasi et tiedä, minne kuljet, mutta juuri se on oikea tieto siitä, mihin mennään. Aabrahamkin lähti maastaan tietämättä minne. Hän luotti minun tietämiseeni ja luopui omasta tietämisestään. Sillä tavalla hän saapui oikeaa tietä oikeaan päämäärään. "Katso, tämä on ristin tie. Sitä et voi itse löytää. Minun on johdatettava sinua kuin sokeaa. "Mi...

Luen Vikstenin kirjaa sielunhoidosta. Sain sen "Mummilta" jo kuukausia sitten lainaksi, mutta nyt tuli aika ottaa se käteen. On metkaa, että jokin asia voi seisoa vieressämme viikkokaupalla, mutta emme ikään kuin näe sitä. Oikealla hetkellä kuitenkin silmämme avautuvat. Näinhän on evankeliuminkin laita: ennen kuin etsikkoaikani tuli, en koskaan kuullut Jumalan puhuvan minulle seurakunnassakaan. Hän puhui toisille, vanhoille ihmisille minun mielestäni. Asiat eivät kerta kaikkiaan koskettaneet minua. Kun tuli minun aikani, Jumalan aika kohdallani, korvani avautuivat ja aloin kuulla. Armoa se on, ei ihmisen otettavissa oleva asia. Avaa minun korvani kuulemaan opetuslapsen tavoin. Tätä rukoilen tänään, sillä korvani tukkeentuvat kaikenlaisesta vaikusta ja ne tarvitsevat jatkuvaa puhdistusta. Eilen Jumala yllätti minut. Hän oli puhunut Jer 31:9 jakeen kautta viime viikolla minulle koskien työasiaani. Illalla vilkaisin eteisen seinällä olevaa sinistä sydäntä, jonka keskell...

Vastaan haasteeseen, jonka sain Sylviltä; kiitos :) Hän haluaa kuulla hyvän mielen hetkistäni. Tässä joitakin: 1. Kun istun mieheni Arin luona, hän katsoo minua silmiin ja hymyilee. Ei ole itsestään selvää, että puoliso suo vilpittömän, rakastavan hymyn, joka ulottuu silmiin asti. Hyvä mieleni on huipussaan! 2. Keväällä puhkeavat ensimmäiset kukkaset. Sylvin sivun krookukset melkein nyrjäyttivät sydämeni, niin kovasti ne koskettavat minua. Elämä jatkuu, elämä voittaa! 3. Hyvä mieli on pilvissä, kun lapsenlapseni sanoo puhelimessa MUMMO ja saman tien hän sanoo PAAPPA! Sara on vajaa 2-vuotias. 4. Isäni nukkui pois viikko sitten. Hyvä mieli on siitä, että äiti ja nuorin veljeni menivät paikalle Jumalan johdatuksesta juuri, kun isä oli vetänyt viimeisen henkäyksensä. Hyvä mieli, että isän kivut ovat loppuneet, uusi elämä alkanut Jumalan armosta, kuten uskon. 5. Hyvä mieli on tietysti paitsi Arista, myös neljästä lapsesta, miniöistä, vävystä, lapsenlapsesta, kolmesta veljestäni, heidän perh...

Tänään kaksi ystävää oli luonani monta tuntia. Meillä oli ihanaa yhdessä. Rukoilimme, nauroimme, teimme käsitöitä ja korjailimme entisiä. Söimme ja kahvittelimme. Oli aikaa olla ilman mitään erityistä ohjelmaa tai pakkoa. Tällaiset hetket ovat juhlaa! Kiitosaihe on myös paremmat unenlahjani nykyään. Sekin on mukavaa, että ensi kertaa elämässäni nautin dieetillä olosta. Tyttären neuvo oli oivallinen: nälkä ei saa tulla. Sen sijaan pitää syödä sellaista, mikä ei lihota. Mieliala nousee, kun paino laskee, vaikka vähänkin, sikäli kuin sitä on liikaa, kuten tässä tapauksessa on asian laita. Ennen kaikkea iloni on siinä, että saan olla Jumalan lapsi tällaisena kuin olen. Vaikka olen vasta matkalle itseni hyväksymiseen, niin tiedän kuitenkin, että olen Jumalalle rakas juuri tällaisena. "Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa. "Älkä...

Kuuntelin tunnin ohjelman, jossa Riitta Lemmetyinen kertoi henkisestä väkivallasta vapautumisestaan. Päivi Kyyrön ohjelma Päivin pesula tulee maanantai-iltaisin, ja kolmena perättäisenä kertana hän haastattelee samaa ohjelmaa. Olin unohtanut tuon ohjelman, mutta tänä iltana se tuli mieleeni. Tunsin johdatusta, riemua ja iloa tuon ohjelman johdosta! Riitta puhui sanoja, jotka aivan valelivat sisintäni armolla ja rakkaudella. Ihmeellistä. Lainaan hänen kaksi kirjaansa. Ne hän on kirjoittanut yhdessä toisen naisen kanssa, joka lähti luostarista samaan aikaan pois. "Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat." Aamen, halleluja!