Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2015.

Alituiset pidot

Kuva
Tänä iltana olen erityisen kiitollinen. Olen ollut huonovointinen reilun viikon, mutta tänään pääsin toisen kerran hierojalle ja sen jälkeen oloni kohentui. En ole yli viikkoon voinut käydä mökillä, koska en ole kerta kaikkiaan jaksanut. Aamullakin tuntui vielä mahdottomalle ajatus nurmikonleikkuusta tai muusta. Mutta hieronnan jälkeen tunsin jaksavani. Ehkä ylitin taas voimani, se on minulle tyypillistä. Joka tapauksessa en vain hoidellut nurmikkoa talvikuntoon vaan tyhjensin ja pesin monen monta isoa kukkaruukkua järvessä, kuivatin ja laitoin varastoon. Sulatin jää-pakastekaapin ja mitähän vielä! Auto pelakuita pursuten ajelin onnellisena kotiin. Autuaita ne, joilla on mielessänsä pyhät matkat  - en tiedä oliko tämä sellainen, mutta olen minä kiittänyt taivaallista Isääni!

Metsään haluan mennä nyt!

Mustikkametsä on yksi mieluisia paikkoja minulle. Asiat, joista on hyviä muistoja, alkavat merkitä yhä enemmän iän lisääntyessä. Lapsuudenkodissani kävimme yhdessä mustikoita poimimassa. Samaa olen tehnyt omien lasteni kanssa. Tosin poikani mukaan kolmen kenkuimman tekemisen joukkoon kuului muun muassa mustikoiden poimiminen! Sarjaan kuului lisäksi mattopyykki, mutta kolmatta en muista. Enpä tainnut itsekään rakastaa lapsena kyseisiä asioita samassa määrin kuin nykyisin. Jospa lasteni mieliasiat muuttuvat myös iän myötä. Tänä vuonna mustikoita on runsaasti. Tietysti vain tietyissä paikoissa. Luontoa pitää oppia tuntemaan. Suuri ilo on könytä metsästä täyden mustikkaämpärin kanssa kotiin, jäsenet väsyneitä mutta sangen tyytyväisenä kättensä työhön. Metsässä tulee hoidetuksi. Luonto hoitaa salatulla, hiljaisella tavallaan. Vielä on suunnitelmissa tehdä muutama reissu mustikoiden syntysijoille. Tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme ty

Paljon on aihetta...

...lapsella kiittää, minullakin, tänäänkin. Sama kiitosaihe kuin viimeksi. Iso nurmikko saatiin ajetuksi, vaikka sade uhkasi ja satoikin juuri ennen leikkaamista. Meinasin soittaa apumiehelleni, että jätetään ensi viikolle, ei onnistu, kun sataa. Mutta enpä soittanut ja työ sujui hyvin, kun nurmikko ei ollut ehtinyt kasvaa liian pitkäksi. Toinen kiitosaiheeni on onnistuneet naistenpäivät. Odotin ehkä viittä naista, sekin olisi ollut riittävä määrä. Mutta naisia tuli lisäkseni 10. Vietimme iltapäivän mökilläni. Kellään ei ollut kiirettä. Olo oli leppoisa, rukousaiheita oli paljon ja kaikki tuntui sujuvan Jumalan johdatuksessa. Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa. -Psalmista 27