Jumalan armo
Luen Vikstenin kirjaa sielunhoidosta. Sain sen "Mummilta" jo kuukausia sitten lainaksi, mutta nyt tuli aika ottaa se käteen. On metkaa, että jokin asia voi seisoa vieressämme viikkokaupalla, mutta emme ikään kuin näe sitä. Oikealla hetkellä kuitenkin silmämme avautuvat. Näinhän on evankeliuminkin laita: ennen kuin etsikkoaikani tuli, en koskaan kuullut Jumalan puhuvan minulle seurakunnassakaan. Hän puhui toisille, vanhoille ihmisille minun mielestäni. Asiat eivät kerta kaikkiaan koskettaneet minua. Kun tuli minun aikani, Jumalan aika kohdallani, korvani avautuivat ja aloin kuulla. Armoa se on, ei ihmisen otettavissa oleva asia. Avaa minun korvani kuulemaan opetuslapsen tavoin. Tätä rukoilen tänään, sillä korvani tukkeentuvat kaikenlaisesta vaikusta ja ne tarvitsevat jatkuvaa puhdistusta. Eilen Jumala yllätti minut. Hän oli puhunut Jer 31:9 jakeen kautta viime viikolla minulle koskien työasiaani. Illalla vilkaisin eteisen seinällä olevaa sinistä sydäntä, jonka keskell...