Allasjumppaa ja vähän muutakin!

Olen käynyt pari kertaa MS-yhdistyksen vesijumpassa, sillä jäsenenä minulla on siihen mahdollisuus, vaikka en itse olekaan potilasjäsen.

Kun tein jumppaliikkeitä vedessä, katseeni osui viereiseen tilaan, jossa oli iso ryhmä istumassa kahvipöydässä. Näin vain ihmisten varjokuvat. Etualalla istui mies pyörätuolissa, nojasi niskatukeen. Minulla tuli mieheni Ari mieleen.

Vieressä istui vaimo, vai liekö ollut hoitaja. Tämä pisti lusikalla ilmeisesti kakkua miehen suuhun. Ja minä vaan polskuttelin lämpimässä vedessä, enkä hoitanut ketään muuta kuin itseäni!

Tuo näkymä oli kuin väläys omaan elämääni: tuota minä olen tehnyt väsyksiin asti, mutta se aika on ohi. Nyt on toisenlaiset kuviot. Nyt hoidan itseäni. Uin, jumppaan, kävelen ja teen sitä, mitä tunnen tarvitsevani.

Enkä kuitenkaan ole hylännyt miestäni. Hänellä on oma elämä, ja Jumala on hänen kanssaan kuten on minunkin kanssani. Joskus johdatus vaan on tällaista.

"Nyt et sitä ymmärrä, mutta vastedes olet sen käsittävä", sanoo Raamattu.

Taivaassa kaikki on täydellistä, nyt olemme vielä matkalla. Ja matkantekokin on juhlaa, yhdessä seurakunnan ja kaikkien rakkaittemme kanssa, Jeesuksesta puhumattakaan!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät!

Kyllä tämä naisen mieli kääntyy kuin keväinen tuuli! Pohjoistuuli on vähitellen kääntymässä etelämmäksi, joten sää toivon mukaan lämpenee. Vaikka pyrin olemaan vakaa enkä kaikkien tuulien riepoteltavissa, sittenkin pienet asiat vaikuttavat suuresti siihen, millaisena elämän koen. Tänään iloitsen siitä, että mieheni Ari naureskeli ja vaikutti voivan oikein hyvin, kun soitin osastolle ja juttelin hänen veljensä kanssa. Ari oli kuulolla koko ajan ja sai osallistua näin keskusteluumme. Valo on minulle tärkeämpää kuin sään lämpö. Takkia päälle ja pipoa päähän, jos palelee, mutta aurinko ei paista, vaikka mitä tekisimme. Jumala säät ja ilmat säätää, ja nyt juuri olen hyvin kiitollinen Hänelle kaikesta huolenpidosta ja rakkaudesta. Tänä iltana luokseni kokoontuu Wycliffe-rukouspiiri. Aiheenamme on raamatunkääntäjien työ ympäri maailmaa. Ei mikään vähäpätöinen asia. Kun kansat saavat kuulla Jumalan puhetta omalla kielellään, se synnyttää uskoa kaikkivaltiaaseen Jumalaan, Luojaamme. ...
Lue lisää

Sana kantaa

Kuva
Helppoina päivinä en epäile ollenkaan selviytymistäni päivästä toiseen. Silloinkin Jumalan sana rohkaisee ja lohduttaa joka tapauksessa. Tällaisina päivinä kuin tänään kiitosaiheeksi nousee se, että Jumala ei muutu. Hän on sama eilen tänään ja iankaikkisesti.  Vähäsarja kertoo kuvassa olevan kirjan päivän tekstissä Jaakobin painista, 1 Moos 32:24-26. Vähäsarja sanoo muun muassa: ...tämän tien matkaajia yhdistää se, että on jouduttu painiin oudon muukalaisen kanssa ja on tultu hänen kanssaan tutuiksi. Siinä painissa on jouduttu maahan lyödyiksi ja matkaa on täytynyt jatkaa eri tahdissa kuin ennen. Yksin ei pärjää, tarvitaan muita vierelle. Matkavauhdin hiljettyä on päämäärä kuitenkin selkiytynyt. Rakkaaksi on käynyt outo mies, joka tätä oudosti onnellista joukkoa johtaa, Hän kantaa heikoimmat sylissään. Minäkin saan olla siinä.  
Lue lisää

Vuosi espanjan opiskelua

Kuva
Kiitollinen mieli siitä, että olen käynyt syksystä asti jokaisella espanjan oppitunnilla. Jotain olen oppinut. Ainakin sen, että vähän osaan, aavistelen vähän vasta. Mutta jostain on alettava. Minua innostaa ajatus, että vuoden päästä lähtisin caminolle, toisin sanoen kävelemään Espanjaan Santiago de Compostelaan tai siis osan reitistä, jonkin pätkän vanhaa pyhiinvaellusreittiä. Nähtäväksi jää, miten käy. Mutta kun on jokin päämäärä, opiskelu on mielekkäämpää kuin ilman sitä. Yhtä suurella ja vielä suuremmalla innolla vaellan reittiä kohti Jumalan taivasta. Minulle on tie viitoitettuna, saan kulkea edellä valmistettua reittiä. Päämäärä on tiedossa, eväät saan kutakin päivää varten. Tarvitsen uskoa ja luottamusta. Niitä saan ja ne kasvavat Raamatun lukemisen ja kuulemisen myötä, seurakunnan opetuksessa ja ehtoollisella käymisellä. Päämääränä taivas!
Lue lisää