Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2015.

Kiitän olemisen armosta

Päätäni särkee hiukan, flunssako tulossa? Kaupassa kävin, vein potevalle ystävälle jotain tarpeellista, tapasin tutun rouvan, juttelimme. Olin aikeissa Arin luo sairaalaan, mutta katsoin tarpeelliseksi jäädä kotiin lepäämään. Olen kuunnellut saarnoja lhpk:n sivuilta, nauttinut levon mahdollisuudesta, Sanan opetuksesta. Joskus on tarpeen jäädä hiljaiseen paikkaan ja levätä vähän, sillä tulijoita ja menijöitä on paljon.

Kohtaaminen

Ei sattumat kuljeta Jumalan lasta, se sana ei kuulu taivaan piirustuksiin. -Hilja Aaltonen Tuota lausetta eräs vanha uskova toisteli niin usein, että se jäi mieleeni. Ja tänään se jälleen toteutui, kun avantoreissullani poikkesin kaupassa ja näin yllättäen hyvän ystäväni. Monesti on vaikea saada järjestymään tapaamista, vaikka haluaisikin, kun jokaisella on omat aikataulunsa. Mutta kun Jumala sen johdattaa, kaikki täsmää! Niinpä meillä oli aikaa pitää rukoushetkikin läheisessä nuorisopaikassa, jossa yllättäen oli tarjouspäivä, joten nautimme myös konkreettisesta ravinnosta. Jokaisella ihmisellä on näitä hienoja hetkiä, mutta kaikki eivät sitä huomaa. Jumalan lapsi näkee johdatuksen kaikessa, mitä hänelle tapahtuu. Ei aina sillä hetkellä, mutta viimeistään perillä, ihan kaikessa. Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. -Jer 31:9

Uudelleen alkamisen armo

On se siunattu asia, että joka päivä voi aloittaa alusta. Eilen illalla harmitti päivän töppöilyt. Teki mieli lopettaa kaikki puhuminen ja toiminta, kun on niin vaikea niellä omaa syntisyyttään, siis sitä, etten ole täydellinen. Sen sijaan tunnen ja näen, miten jatkuvasti teen asioita, joita ei pitäisi ja jotka harmittavat jälkeen päin. Päivän päätteeksi ja jo kesken päivänkin saan tunnustaa epäonnistumisiani Herralleni ja uskoa ne anteeksi. Voin nostaa pääni: olen saanut anteeksi, saan jatkaa matkaa! Toinen toistamme tukien pääsemme perille kerran, ei omassa voimassa eikä yksin vaan Jeesuksen tähden. ... he auttoivat toinen toistaan sanoen toisilleen: `Ole luja!` -Jes 41:6

Kiitän elämästä

Olen syvästi ja koko sydämestäni Jumalalle kiitollinen elämästä ja kaikesta, mitä olen häneltä saanut. On sanottu, että sen mitä Jumala vaatii, hän ensin antaa. Allekirjoitan tuon. Jolta paljon vaaditaan, sille myös paljon annetaan. Tasapaino säilyy. Jumala ei tee virheitä, vaikka aina ei ole kivaa. En saa sitä mitä kuvittelen eniten tarvitsevani, puolisoa sairaalasta rinnalleni elämään kumppanina kanssani, ja näin on jatkunut jo yli 20 vuotta. Mutta sen sijaan Jumala on antanut runsaasti mahdollisuuksia voittaa vaikeuksia ja selvitä niistä voittajana Jumalan itsensä avulla. Totisesti, sinä olet salattu Jumala, sinä Israelin Vapahtaja. -Jes 45:15

On Sana

Monenlaiset tuulet puhaltavat, meillä ihmisillä on niin paljon tietoa ja mielipiteitä. Olemme jopa varmoja siitä, mikä on totta ja oikein. Mitäs sitten, kun yksi sanoo yhtä, toinen toista ja molemmat ovat mielestään oikeassa? Onneksi on Jumalan sana, joka on annettu meille mitaksi ja määräksi kaikkeen. Sen tulisi ohjata meidän ajatuksiamme ja tekojamme. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, jos poikkeatte oikealle tai vasemmalle: Tässä on Tie, sitä käykää! -Jes 30:21

Selviytymiskeinoja on!

Olen kiitollinen keinoista, joita olen keksinyt päästäkseni elämässä eteenpäin. En tarkoita siinä mielessä eteenpäin, että minun pitäisi tulla joksikin ihmeelliseksi tai kehittyä paremmaksi. Ei, vaan sitä, että ylipäänsä pysyn kasassa ja jaksan nähdä elämän elämisen arvoisena. Se on välillä vaikeaa, kun uuvun ja unen puute tai yletön väsymys vaivaa. Silloin on vaan taas jotenkin noustava tilanteen yläpuolelle. Tässäpä omia tapojani selviytyä: - Usko ja luottamus Jumalaan on ehdoton. Ilman luottamusta siihen, että Jumala on hyvä, en kestäisi. Mutta se, että Jumala on hyvä, ei tarkoita, että elämä olisi minulle pelkkää ruusuilla tanssimista! Piikkejä löytyy, niitä on. Kaikki kärsimys on tarkoitettu kasvamiseksi, eikä se aina ole mukavaa. Mutta Jumalan kädestä otettuna sen kestää paremmin. - Kirjoittaminen on ihmeellinen tapa selvitellä ajatuksiaan ja saada jonkinlaista järjestystä sisäiseen kaaokseen - Puhuminen toisten ihmisten kanssa on välttämätöntä, jos on vaikeaa - Hiljai

Hiljaiseen paikkaan levähtämään vähän

Sairaalakäynnit, avanto-reissut sekä uimahalli, tapaamiset, puhelut, taloyhtiön kokous ja kaikki mahdollinen saivat minut väsymään. Tänään päätin pitää oman päivän, kotipäivän, kuten lapsillamme aikoinaan oli. Silloin eivät kaverit saaneet tulla, silloin olimme vain perheen kesken ja se oli levoksi. Tein pitkän kävelylenkin avannolla käymiseni yhteydessä. Soitin kävellessäni hyvälle ystävälle, vaihdoimme kuulumisia. Alkoi sataa, juoksin osan loppumatkasta, kun ei tehnyt mieli kastua kokonaan. Iltapäivän olen lukenut romaania, Pättikankaan kertomaa ajankuvaa. Se vei mukanaan. Käyn varaamassa saunan, ehkä teen vielä kävelylenkin. Jätän käsityöpiiriin menemättä, kun tuntuu olevan vielä tarvetta hiljaisuuteen. Kodista olen kiitollinen, omasta rauhasta. "Tulkaa yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän." Tulijoita ja menijöitä oli näet paljon, eikä heillä ollut aikaa syödäkään. -Mark 6:31

Kohtaaminen

Päivän kiitosaihe on uusi ihmissuhde. Olenhan pitkään kaivannut lenkkikaveria. Tänään avannolla käydessäni juttelin taas erään rouvan kanssa ja kävelimme yhtä matkaa kaupungille. Kerroin toiveestani ja unelmistani juoksemisen suhteen ja ylipäänsä liikkumisen. Hän oli aikoinaan juossut ja hänellä oli samansuuntaisia toiveita itsensä suhteen. Ymmärsin, että hän asuu yksin eli häntä ei liioin pitele puoliso kotona vaan hän voinee lähteä liikkumaan silloin kun huvittaa. Tästä kiitän ja odotan keväisiä säitä ja mahdollisuutta liikkua välillä yhdessä jonkun toisen kanssa. Kävelykin sujuu huomaamatta, kun on puhekaveri. Eipä sillä, minähän pidän yksin olemista, mutta joskus olisi kiva jutella samalla, kun kävelee. Tämän päivän on Herra tehnyt. Iloitkaamme siitä!

Omaksi itseksi kasvaminen

Tärkein oivallukseni, kun kävin vuoden terapiassa oli, että uskalsin kirjoittaa terapeutille ja kysyä, voisinko tulla vasta kuukauden päästä seuraavan kerran. Sitä ennen tietysti yritin soittaa kolmelle kaverille, voinko olla niin röyhkeä ja kysyä moista, mutta kukaan heistä ei vastannut puheluuni. Tiesin, että jokainen heistä olisi vastannut, että ilman muuta voin tehdä niin. Mikä sitten esti minua suoraan kysymästä terapeutilta asiaa? Pelko siitä, että tulen hylätyksi. Kilttinä ihmisenä minusta tuntui, että terapeutti menettää ansionsa, ellen minä käy siellä joka viikko huolehtimassa hänen toimeentulostaan. Ja jos en tee kuten hän ehdottaa, joudun epäsuosioon, minusta ei pidetä. Mikä järkyttävä luulo ja kuvitelma! Kun uskaltauduin ottamaan vastuun ja suostumaan hylkäämisseurauksiin, terapeutti vapautti minut täydellisesti: totta kai se käy, ihan miten minä itse haluan! Sain tilaa ympärilleni! Minulla on valtaa sanoa mielipiteeni, minä tulen kuulluksi ja voin vaikuttaa siihen,

Aamuvarhain

Kuva
Tänä aamuna on jälleen koetuksella ajatukseni, että vaikka nukkuisin kuinka vähän, se on riittävästi, kun niin olen Jumalalta pyytänyt. Heräsin kolmen nurkilla ja luulin vielä nukahtavani, mutta mitä vielä. Niinpä nousin ylös puuhailemaan enkä näköjään enää nuku tälle aamua. Sen sijaan ajatus C.O.Roseniuksen kirjasesta  Yksin armosta, 10.pv:n tekstistä: Jumalan suuressa kirjassa on laskuni maksettu ja kuitattu ikiajoiksi. Mutta omassa pienessä vastakirjassani, omassatunnossa, vapaudun vain harvoin edes hetkeksi syyllisyyden jäänteistä, jotka vaivaavat minua. Meillä on näet täällä vihollinen, joka yrittää jatkuvasti viedä tilillemme uutta ja vanhaa velkaa vain tehdäkseen meidät rauhattomiksi ja saadakseen meidät epäilemään armoa. Onpa niin ihana ajatus: velat maksettu ja kuitattu ikiajoiksi! Nuo syntivelat ovat näet kuitenkin ne raskaimmat, joihin meidän varamme eivät koskaan riitä. Ei auta työnteko, ei mikään ihmisvoima. Vain armo ja luottaminen Jumalan Poikaan, joka on o

Virret ovat minun ylistyslauluani

Kuva
Tilasin itselleni kirkkovirsikirjan. En ollut tiennyt sellaisen olemassa olosta, mutta onneksi sain vinkin asiasta. Siinä jokainen virsi on soinnutettu. Toisin sanoen ei tarvitse koraalikirjan kanssa otella, sillä se on aika lailla hankalampaa kuin soinnuilla soittaminen. Olenpa tosi kiitollinen. Minähän sain lahjaksi sähköurut, vai mikä sellaisen monitoimisoittimen nimi lienee virallisesti. Lähes joka päivä soittelen. Mieliala kohoaa aina monta metriä ja saatan soitella pitkäänkin. Virret ovat minulle rakkaita varmasti sen takia, että lapsesta asti olen niitä kuullut ja niitä veisannut. Mummun kanssa, kun nukuin hänen kamarissaan alakouluikäisenä. Joskus seuroissa, jossa pääsiäisen aikaan lapsena kävin läheisellä koululla. Koulussakin niihin aikoihin veisattiin vielä. Muistikuvat melodioista ovat sisälläni ja ne hoitavat minua. Parin viikon päästä toimin ensi kertaa kanttorina Mikaelin seurakunnassa. Minua jännittää kovasti, mutta uskon, että selviän tehtävästä, tavalla ta

Odottamisen ihanuus

Olen asunut yksin nelisen vuotta sen jälkeen, kun nuorinkin lapsista lähti ensin armeijaan ja sitten muualle opiskelemaan. Puolisoni on asunut palvelutalossa ja nyttemmin sairaalassa yhteensä yli 20 vuotta. Itselleen leipominen ja ruuanlaitto ei ole niin hauskaa kuin se, että joku on tulossa. Silloin voi "luvan kanssa" leipoa ja tietää, että syömämiehiä riittää. Huomenna on lapsenlapsemme ristiäiset täällä Vaasassa ja Espoossa ja Tampereella asuvat poikamme vaimoineen ovat tulossa juhlaan. On kiitollinen ja hyvä mieli. Olen saanut leipoa ja laittaa ruokaa mielin määrin. Lisäksi minua "tarvittiin" siivousapuna ristiäiskodissa eilen ja sekin tuntui mukavalta. Jos kukaan ei tarvitse eikä kaipaa, elämä on ikävämpää kuin jos voi olla iloksi jollekin. Mieheni ei ole tulossa ristiäisiin, mutta hänpä rukoilee siellä missä on. Aina ei elämä mene oman tahtomme mukaan, mutta meidän tehtävämme on rakentaa niistä tarvikkeista, mitkä meille annetaan. Opettelen ottamaan

Kiitos siitä mitä on

Aamulla maksoin laskuja. Sen jälkeen, kun olin löytänyt avainkortin Raamatun välistä. Sitä ennen etsin kauan ja joka paikasta. Ja rukoilin. Lopulta kiitin, kun sen viimein löysin. Vähän hirvitti laskujen määrä tällä kuulla, kun vakuutukset ja jotain muita harvinaisempia menee tällä kuulla. Samalla jo huomasin: mutta rahat riittävät! Ei tarvitse jättää mitään maksamatta! Ilo palasi saman tien. Mitäs turhia murehtimaan. On kiitoksen aihetta niin paljon ja: Tähän asti on Herra auttanut!

Odottamisen ihanuus

Joskus pelkkä odottaminen on ihanaa, jos on jotain mukavaa odotettavissa. Tänään sain sovituksi erään entisen hoitolapseni kanssa tapaamisen ensi viikolle ja odotan sitä aivan onnessani! Hän on yksi niistä rakkaista lapsista ja nyttemmin nuorista, jotka jäivät erityisesti mieleeni vuosia sitten. Tärkein ja ihanin odotettavissa oleva asia, joka varmasti toteutuu on Jeesuksen paluu. Tapaan hänet joko kuolemani kautta tai sitten hän palaa takaisin jo ennen sitä. Siihen asti on pidettävä katse kohti päämäärää, iankaikkista elämää, jota uskovana elän jo täällä maan päällä. Ja välillä on näitä ihania keitaita, joko yllättäen tai sitten sovitusti. Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa. Minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni hänen ihmeellisiä tekojaan.

Uni

Nukkumisesta olen kirjoittanut usein, sillä kärsin välillä nukahtamisen vaikeudesta. Sen takia kiitän, että viime yön nukuin hyvin ja levollisesti, sohvalla tosin, mutta kuitenkin. Edellisyönä puolestani en nukkunut paljonkaan, mutta Herra vastasi rukoukseen ja nukuin sittenkin RIITTÄVÄSTI ja jaksoin päivän hyvin. Taannoin olin lapsuudenystäväni kanssa matkalla. Hän on syntynyt unikeonpäivänä ja sen huomasi! Kun sanoimme hyvää yötä illalla, hän nukahti välittömästi. Myös bussimatkoilla hän torkahti tuosta vaan. Toisin oli itseni laita. Laukkasin vessassa iltayöt ihan vain huvikseni, kun ei muutakaan tekemistä ollut unta odotellessa. Kiitos Jumalalle mahdollisuudesta levätä ja nukkua meluttomassa kodissa, lämpimässä ja turvallisessa. Siunaa, Herra, niitä, joilla ei ole tähän mahdollisuutta, vaikka väsyttää. Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, annat minun turvassa asua. -Ps 4:9

Päiväjärjestys

Ilman mitään rytmiä päivien suhteen itse ainakin olen aika hukassa. Myöhässä olemisen tunne käy päälle. Avannolla käyminen muutaman kerran viikossa. Arin luona vierailut sairaalassa noin kolmesti viikossa antavat pohjakuvion ja sen päälle rakennan muut menoni. Kerran viikossa uimahalliin, kävelylenkki bongailun merkeissä aika ajoin yhdistettynä kauppareissuihin. Kun lumi sulaa, alan taas juosta. Tätä nykyä vuoden alussa syntynyt tyttärentytär kuuluu viikottaiseen kuviooni ja siitä tietysti olen erityisen kiitollinen. Espanjan oppitunnit kerran viikossa haastavat jokapäiväiseen opiskeluun, sillä muuten tunneilla käynti on turhaa. Päivittäin soittelen sähköuruillani ja harjoittelen virsiä erityisesti, sillä olen luvannut toimia kanttorina Mikaelin seurakunnassamme. Se on mieluinen haaste. Vanhainkodin lauluhetkiä pidän kevään aikana kerran kuussa. Lienenkö kymmenen vuotta vai enemmän siellä kulkenut? Arin otan aina osastolta mukaani. Aamuisin luen Psalmeja, rukoilen erinäis

Kohtaamiset

Tavallinen arki on mukavaa. Suolana kuitenkin ovat satunnaiset kohtaamiset, lyhyetkin, jotka jättävät jälkensä. Merkitykselliseksi kohtaamiset tekee se, että vuorovaikutuksessa toisen arvostus, hyväksyntä, kuuleminen ovat osana sitä. Tai jokin näistä. Tai sitten vaan toisen näkeminen, hetkellisestikään. Joskus vastaantulijan silmien tavoittaminen on pysäyttävän hyvä tunne, vaikka myöhemmin muistan ihmisestä kenties vain oliko hän mies vai nainen. Viime viikolla kohtaamisia sattui useita. Yksi merkittävä oli nuori mies, josta olen kertonut toisessa blogissani. Uskon, että tilanne avasi mietinnän aiheita meille molemmille. Se oli terveellinen ja tasapainoinen kohtaaminen. Ihmeellinen suorastaan. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla, mutta sydämensä paaduttava lahkeaa onnettomuuteen.