pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Koska tämä on kiitosblogi, keskityn siihen, mistä haluan kiittää. En siis valita siitä, että en osaa vaihtaa kuvaa, kun näitä sivustoja päivitetään aina vain paremmaksi ja tällainen tekninen aasi, jollainen olen, ei osaa sitten enää toimia. Olen sairastanut kolmatta viikkoa lähes petissä maaten. Se mistä kiitän tässä tilanteessa on se, että olen päässyt jo neljästi lääkäriin ilman jonotuksia ja saanut apua, ainakin nyt viimein. Jumala parantaa suomalaisia lääkäreiden ja lääkkeitten kautta ja on antanut Sanansa vakuudeksi siitä, että Hän pitää huolen ja on kanssamme. Siitäkin kiitän, että työnantajani ymmärtää, että kun on sairas, on levättävä ja sairastettava eikä näytä nyrpeää naamaa, kun en toivu nopeasti. Kiitän erityisesti siitä, että saan levätä ja huolehtia vain itsestäni. Enää minun ei tarvitse käyttää voimiani huoleen siitä, etten pääse sairaalaan, jossa Ari virui palvelutalo mukaan lukien 21,5 vuotta. Koko tämän ajan sairastuessani olin kuitenkin vähemmän sairas kuin Ari...

Olen kai ollut niin turtunut ja hukassa Arin kuoleman jälkeen toukokuussa, että montakaan kiitosaihetekstiä en ole kirjoittanut. Nyt juuri iloitsen lukuisista aurinkoisista päivistä, jotka ovat valaisseet syksyä. Kiitollisin mielin lähdin tänäänkin töihin: työ on suuri siunaus, se kantaa päivien yli uusille poluille, kun entiset on tallattu loppuun eikä itse kykene näkemään sitä uutta. Kiitän myös siitä, että tänäänkin erityisesti tunsin olevani omalla paikallani työssä, jossa ei välttämättä näe työnsä tuloksia päivittäin. Mutta kun hoidan vastuuni, teen sen, mikä eteen tulee, se riittää. Kiitän myös siitä, että tänään on surupiirin ensimmäinen kokoontuminen. Olen odottanut sen alkamista ja kiitän, kun se viimein alkaa. Vaikka piiri osoittautuisi sellaiseksi, etten jaksa tai jostain syystä halua käydäkään siellä myöhemmin, niin olen saanut tällaisen mahdollisuuden. Jumala johdattaa lupauksensa ja hyvän kutsumuksensa mukaan. Hän on rakastanut minua ensin, siinä syy - ei siinä, e...

Ei vaikuta äkkiseltään hauskalta ajatus vanhenemisesta. Mutta senkin saamme ottaa Isämme kädestä. Aikansa on kaikella, myös täältä lähtemisellä. Meitä valmistetaan siihen. Vaikka askareet sujuvat lähes samoin kuin ennenkin, palautuminen niistä on hitaampaa. Yllätyksiä tulee, kun paikat ovat jumissa, vaikka olen vain tavallisesti siivonnut tai pessyt ikkunoita. On tarkkailtava ajan merkkejä ja tehtävä johtopäätöksiä, missä ajassa liikumme. Yhtä hyvin meidän tulisi tunnistaa itsessämme, milloin on aika hidastaa vauhtia. Se taitaa vaan olla aika vaikeaa! Siihenkin voimme pyytää apua Jumalalta, joka tuntee meidät läpikotaisin. Hän tahtoo viedä meidät Psalmin 23 tavoin viheriäisille niityille makoilemaan että jaksamme sitten taas uusille poluille.

Jälleen hyvistä yöunista Jumalaa kiittelen. Kun muistan aikoja, jolloin pelkäsin nukkumaan menoa, on kerrassaan uskomattoman ihanaa ruveta nukkumaan nykyisin. Tosin sain käsiini Erkki Vähäsarjan erinomaisen kirjan, hänen henkisen ja hengellisen perintönsä, enkä meinannut malttaa jättää sitä käsistäni. Erkki oli pianonsoiton opettajani lukioaikana. Erinomainen opettaja olikin. Toiveikas olo on alkaneen vuoden suhteen, sillä Jumala on edelleen kanssani. Entinen on mennyt, uusi on sijaan tullut. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun, sanoo Jeesus.  -Joh 14. luvusta

En olisi jaksanut kirkkoon. Itse asiassa kiersin kirkkoa ja rukoilin, jaksanko mennä vai pitääkö palata kotiin. Olin aivan puhki. Menin kuitenkin, kun tapasin kirkkoon matkalla olevan seurakuntalaisen. Oli ilo istua penkissä ja kuunnella ja laulaa ihania virsiä, jouluvirsiäkin. Eniten minua kosketti ehtoollisen jälkeen pastorin antama Sana: Tämä malja on koskettanut sinun huuliasi. Sinun syntisi on annettu anteeksi, sinun velkasi on maksettu. -Jes 6:7 Kuuntelin tänään myös profetian Suomen kansalle, joka on annettu v. 1984. Se kannattaa kuunnella arvioiden samalla sitä Raamatulla. Se toteutuu, jos se on Jumalasta. https://www.youtube.com/watch?v=QqFxYWw8JHY

Siitä olen nyt juuri kiitollinen, että olen Jumalan lapsi. Vaikka pimeyden voimat riehuvat ja tuovat sekasortoa, vihaa ja kaikkea pahaa ihmisten keskelle, on olemassa turvapaikka. Herran nimi on vahva torni. Vanhurskas juoksee sinne ja saa turvan. Näin sanotaan jossain psalmissa. Seison tuolla kalliolla Jumalan Sanan varassa ja pysyn pystyssä. Pimeässäkin laaksossa Jeesus on kanssani, sillä hän on Sana, joka tuli lihaksi, kuoli ristillä syntieni puolesta ja valmisti haavoissaan minulle turvapaikan Isän luona taivaassa. Kun omistaa tällaisen perinnön, on rikas, ikionnellinen ja turvassa! Alla oleva julkaisu on paras kannanotto väkivaltaisuuksiin Pariisissa ja missä tahansa. Kirjoitus tuntuu aluksi hurjalta, mutta kyseessä on kirje Jumalan vastustajalle, Saatanalle. https://www.kotimaa24.fi/voi-saatana/#.VkhAIQ5g4ek.facebook

Kävelin eilen kaksi pitkää lenkkiä! Yhteensä noin 20 km. Aamulla Vaasan Kävelijöiden kanssa, illalla yksikseni. Kiitän Jumalaa, että parisen vuotta sitten hankkimani pohjalliset kenkiin pitävät jalkani kivuttomina. Sitä ennen vaivaisenluu aiheutti kipua niin että en olisi voinut enää lenkkeillä. Nyttemmin siitä ei ole mitään vaivaa! Ei tule liioin hankittua liian pieniä kenkiä, koska pohjallisten on aina mahduttava kenkiin. Tervemenoa korkkarit! No, sellaiset ovat juhlakenkiä, ja juhlat ovat harvinaisia. Olen lenkkikenkäihminen. Hyvä mieli makeista yöunista, eilisen kävelystä, uudesta aamusta ja päivän tuomista mahdollisuuksista.

Olin 12 päivää pois kotoa yhteen pötkyyn, se on pisin aika moneen vuoteen. Kun palasin, näin uusin silmin kotimaan kauneuden, kuulauden ja avaruuden. Myös koti tuntuu rakkaalta ja tärkeältä. Kaipuu, joka on aina sydämessäni, johtuu varmasti taivasikävästä. Kun Jeesus asuu sydämessä, ei täällä maan päällä ole koskaan täysin tyydytetty olo: jotain puuttuu aina. Se ikävä on päästä kotiin. Kaunis luonto kertoo Luojastamme Arvelen, että dementoitunut ihminen etsii sen takia aina kotiaan. Vaikka hän olisi samassa paikassa kuin on aina ollut, hän ei tunne sitä, vaan haluaa päästä kotiin. Siihen asti voimme tehdä kuten Saarnaaja sanoo luvussa 3:   12. Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä. 13. Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja. Ja uskokaamme syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Näin voimme iloita vapaudesta jo nyt!

  Aamun kiitosaiheeni on se, että voin pian kipaista hammaslääkäriin ja saan hoitoa hampaaseeni, joka sitä vaatii. Valitamme paljon ja monesti aiheestakin, että palvelut ovat hitaita eivätkä pelaa. Mutta sittenkin: yhteiskuntamme tarjoaa paljon palvelua, josta jossain päin maailmaa ei ole mitään tietoa. Myös puolisoani hoidetaan vuodeosastolla. Jossain maissa omaisten pitää olla koko ajan sairaalassa mukana, ruokkia ja huolehtia sairaasta. Eipä sillä, etteikö siinä ole jotain perin inhimillistä, että ollaan lähellä sairasta. Läheisiäänhän potilas kaipaa. Mutta asiain näin ollen kiitän, että Jumala on siunannut maatamme ja kansaamme monilla asioilla. Rukousaiheemme olkoon uuden hallituksen toiminta kansamme parhaaksi. Koska olemme kansana luopumassa kovaa vauhtia Jumalan sanan tuomasta siunauksesta, ei Jumala myöskään voi siunata meitä kuten hän tahtoisi. Herra ole meille armollinen, anna Pyhä Henkesi johtamaan päättäjiämme ja meitä kaikkia. Anna herätys kansallemme ja uud...

Kiitollinen mieli siitä, että lapset ovat löytäneet puolison itselleen ja olemme saaneet jo lastenlapsiakin. En ole enää kenenkään heidän lähiomainen. Harva tulee kai ajatelleeksi noita lähiomainen-asioita, mutta minä olen ajatellut paljon. Olen mieheni lähin omainen. Monesti olen miettinyt, kenet laitan lähiomaiseksi, kun lähden matkalle. Jonkun lapsista, puolisoon on turha ottaa yhteyttä, kun hän ei voi puhua eikä liikkua. Lapsista ei ole enää sitä huolta, mikä oli, kun he asuivat vielä kotona ja olivat ammattia ja elämäntoveria vailla. Nyt voin siunata heitä ja auttaa, kun he pyytävät. Saan elää omaa elämääni, voin "hankkia oman elämän". Näin on tarkoitettu, näin on hyvä. Matka jatkuu, polku vaihtelee, levähdyspaikkoja löytyy. Hyvä Jumala pitää siitä huolen.

Kiitos Jumalamme tästä isänmaasta ja kotimaasta. Kiitos luonnosta, sen järvistä ja metsistä. Kiitos kansanluonteestamme, vaikka se melankolinen onkin. Kiitos Jumala, että meidät ainakin tähän asti on tunnettu ahkerina ja luotettavina ihmisinä, kun olemme suomalaisia. Anna niin olla jatkossakin, älä anna meidän muuttua väärään suuntaan, vaikka niin näyttääkin tapahtuvan. Siunaa Herra Jumala maamme presidenttiä ja kaikkea esivaltaa. Virsi 586: 1. Jumala, meille armossa suo rauha aikoinamme. Ei kukaan toinen turvata voi rauhaa maailmamme. Sen teet vain sinä, Herra. 2. Varjele valtakuntamme sodasta verisestä, rakkaasta isänmaastamme vahingot, vaarat estä. Armosi anna kestää. 3. Johdata, Kaikkivaltias, myös esivaltaa maamme ja auta, että suojassas rauhassa elää saamme, pysyä sanassasi. Säk. 1 latinalainen antifoni Da pacem, Domine, in diebus nostris 600-luvulta. Suom. Mathias Westhin käsikirjoituksessa 1540-luvulla, uud. suom. Jaakko Finno virsikirja...

Leena Törmänen kirjoittaa runokirjassaan Suru on tosikko ja lähtee : Terveys Varastettiin, enkä edes  tiennyt omistavani. s.8 Rakas Jumala. Kiitän siitä, että olen terve. Minulla ei ole mitään vakavia sairauksia, jotka rajoittaisivat elämääni, vaan muutaman pillerin napsimalla olen täysin kunnossa. Anna anteeksi, että en muista kyllin kiittää terveydestäni, voimistani, jaksamisestani, väsymyksestäkin, joka aina kuitenkin on väistynyt vähän levättyäni. Herra, anna voimaa niille, jotka kantavat sairauden taakkaa päivästä ja hetkestä toiseen. Kosketa ja lohduta. Vain sinä Herra voit, sinä olet lohdutuksen Jumala.

Miten suloista on hypätä kenkiin ja porhaltaa pihalle! Miten ihanaa vaan päättää, mihin suuntaan milloinkin kävelen ja jopa juoksahdan! Välillä ymmärrän, etten kykene mitenkään kiittämään kylliksi elämän lahjoista, joita Jumala on ylenpalttisesti antanut. Mutta kiitän vähäisesti sen minkä osaan. Luin Esra Elovainiosta, lähetystyöntekijästä, lapsillemme silloin, kun he olivat pieniä. Esra matkasi vankkureilla pakanamaille ja veisasi sydämen kyllyydestä ylistystä Jumalalle vankkurien kolistessa eteenpäin erämaassa. Esra ei huomannut ollenkaan, miten Jumala siirsi vaaroja sivuun hänen tieltään. Pahan täytyi väistyä, Jumala suojeli omaansa. Tuo kuva jäi omaan mieleeni lähtemättömästi. Psalmi 91: Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan". Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hä...

Olin kuntokatsastuksessa, jonka paikallinen autoliike järjesti naisille. Tilanne oli vähän parantunut puolessa vuodessa: paino oli pudonnut pari kiloa. Siitä johtuen elimistön ekstraläskimäärä oli vähän laskenut. Nyt sitä on enää pari isoa kauppakassillista liikaa. Verenpaineeni on erinomainen, 115/75. Muutkin mittaustulokset olivat mainioita, paitsi tuo kehon rasvamäärä. Sille voin kuitenkin tehdä jotain, jos haluan. En ole varma, haluanko, tai minkä verran haluan. Kiitollinen olen kuitenkin. Mieleni on iloinen ja tyytyväinen. Toisinaan nukun vähän huonommin, kuten parina viime yönä, kun on ollut stressiä. Mutta pääsääntöisesti saan nukutuksi, ja se on suuri ilo monen vuoden univaikeuksien jälkeen. Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut, etkä sallinut viholliseni iloita minusta! Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän, iankaikkisesti! -psalmista 30

Kiitän tänään ihmisistä, jotka osoittavat rakkautta, huolenpitoa ja ystävällisyyttä. Miten kovasti me jokainen kaipaammekaan sitä, että joku hymyilee juuri minulle, NÄKEE minut, iloitsee minun kohtaamisestani! Viha ja rakkaus ovat vahvoja tunteita. Niiden vastakohta on välinpitämättömyys. Ihminen kestää paremmin ilkeääkin kohtelua kuin sitä, että hänen ohitseen katsotaan eikä hänelle puhuta. Tee Jumala minusta enemmän ja enemmän sellainen, joka huomaa toisen ihmisen, sen aran, heikon ja yksinäisen. Ja vaikka niin kävisikin, ettei kukaan huomaa minua tai sinua, niin Raamattu lupaa: Vaikka isäsi ja äitisi sinut hylkäisivät, minä en sinua ikinä hylkää , sanoo Jumala.

Viikonloppuna mehut oli poissa ja jo viikolla huomasin, että en kyennyt kuuntelemaan raamattuopetuksia deistä tai aamuhartauksia. Pää oli täynnä työasiaa. Mutta viikonlopun levon jälkeen kykenin taas töihin aamulla ja selvisin päivästä hienosti. Kiitän siitä Jumalaa ja esirukoilijoita: kiitos! Vanhurskaan rukous  voi paljon kun se on harras!   -Jaak 5:16 Niin usein kuin teitä muistan minä kiitän Jumalaani ja rukouksissani aina iloiten ajattelen teitä kaikkia.   -Fil 1:3

Tutkitusti metsäilma on hoitavaa ja terveellistä. Siellä on helppo hengittää. Siksi kai hyttysetkin siellä viihtyvät... Minulla on harvoja muistoja lapsuuden lomista, niitä ei vaan maalla pidetty. Ainakaan perheen yhteisiä. Mutta työn parista on onnellisia muistoja sitäkin enemmän. Mustikoita olimme koko perhe poimimassa ainakin muutamia kertoja, jopa isä. Välillä istuimme mättäille juomaan pullakahvit. Sitten jatkettiin. Mieleeni ei ole jäänyt marjojen määrä, merkittävämpää oli varmasti yhdessä tekeminen. Lapsuuden marjamatkat käyvät toistuvasti mielessä vastaavissa tilanteissa. Kuten tänään, kun kävin tutkimassa marjatilannetta. Löysin kyllä reilun litran, mutta paljon niissä oli raakileita. Ei siis kiire metsään! Paluumatkalla ajoin syrjäiselle uimarannalle. Kävin upottamassa hiet mereen ja istuin laiturille eväitä syömään. Termospullo oli mukana. Löysin tuulensuojaisen paikan, oli oikein hyvä siinä istua ja olla. Kiitos Jumalalle monista hyvistä muistoista ja kiitos siitä...

Ajelin juhannuspyhänä äitini luo ja palasin kolmen vuorokauden kuluttua kotiin. Matkat tein aamuvarhain, koska sää on helteinen. Äitini kanssa teimme reilun 300 km matkan ja vierailimme kahden veljentyttäreni luona Pohjois-Pohjanmaalla yhden päivän aikana. Sää oli kuin maitokeittoa kuten lämpimästä kesäpäivästä sanottiin lapsuudessani. Niin kauas kuin silmä siinsi näkyi "aakeeta laakeeta" ja aurinko paistoi. Kerrassaan ikimuistoinen sää. Istuimme pihagrillillä toisen perheen kanssa reissullamme. Sääsket eivät hätistelleet, ei ollut kylmä eikä kuuma. Oli vain suloinen lämmin kesä niin kuin ei koskaan ennen. Ihmeellistä se oli. Tuota matkaa olimme koko talven äitini kanssa suunnitelleet. "Sitten keväällä joskus...". Nyt vain lähdimme matkaan ja kaikki sujui kuin rasvattu. "Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen." "Itseään hän ei saata kieltää" - Jumala on uskollinen ja pitää omistaan huolen. Siihen eivät ansioni riitä, mutta J...