pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Iän myötä valon merkitys on lisääntynyt. Nuorena en muista ajatelleeni, että pimeä syksy masentaisi - päinvastoin olen aina pitänyt syksystä. Vähitellen pimeys on alkanut väsyttää ja jopa masentaa. Vaikka on vasta tammikuu, sää on kuin maaliskuulla. Aurinko lämmittää, kun istun laiturilla tai kävelen ulkona. Varmasti vielä tulee talven tuiskuja tai ainakin myrskyjä, mutta aina kun aurinko ilmaantuu taivaalle, päivä saa aivan toisen toivon syttymään sydämessä. Jeesus Kristus on valo, niin hän itse sanoo Joh 8. luvussa: Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo."  Kiitän Jeesus sinua, että sinä olet minunkin valoni, minun autuuteni ja minun pelastajani. Ole ylistetty tänäkin uutena armon päivänä, johon olen saanut herätä!

Pyhäinpäivä on ollut minulle aina tärkeä päivä. Isovanhempieni kuolinpäivät osuvat kuukauden ensimmäiselle ja toiselle päivälle. Koulukirjassa kuukauden nimet olivat yhdellä aukeamalla. Itkin äidilleni, etten ikinä opi niitä. Olin varmaan toisella luokalla. Opinhan minä niin, että muistan vieläkin, missä kohdassa mikin kuukausi oli! Marras- ja joulukuu olivat oikean sivun alareunassa, viimeisellä rivillä tavallaan. Tästä alkaa siis vuoden loppusuora! Pimeän marraskuun läpi kohti valoa, adventtia, joka päättää kirkkovuoden ja aloittaa uuden. Vietän tuossa taitekohdassa myös syntymäpäivääni. Olen aina rakastanut kirkkovuoden päätösvirsiä: "kaikki polvillenne", kosketti minua jo pienenä tyttönä. Näinä pimeinä päivinä kiitän siitä, että valo on. Jeesus on valo.

Moni asia on viime aikoina muistuttanut minua, että ei tarvitse halveksia pienten alkujen päiviä. Pienistä asioita ilomme koostuu, murusista usein. - Löytyy hieroja, jonka kanssa voi puhua ja myös itkeä. - Saa istua lapsenlapsi sylissään ja lukea tälle kirjaa, "lue, mummo!" - Tulee lapsuudenystäviä kylään oman kiireensä keskeltä - Pystyy kävelemään pitkin katuja ja iloitsemaan vapaudestaan! - Uinti meressä, jossa lämpötila on niin korkea, että voi uida miten kauan huvittaa - Vähittäinen terveyden palautuminen, ikä huomioon ottaen - Sekin tuo iloa, ettei minun tarvitse enää mitään uraa luoda: saan olla ikäiseni nainen, väsynyt ja uuvahtava, mutta sittenkin elän ja saan olla MINÄ! Kesäiloa, auringonvaloa, armon vilauksia ja ystävän kohtaamisia, sinulle lukijani!

Kansamme saa valita itselleen arvoisensa presidentin. Ari äänesti tänään, itse äänestän huomenna ennakkoon. Jumala antakoon meille sellaisen presidentin, jonka tarvitsemme, ei sellaista, jonka ansaitsemme! Siinä rukousaihe. Moni ei tiedä, ketä pitäisi äänestää, kun toinenkin kierros lienee tulossa. Koska uskova, uudestisyntynyt ehdokas on tarjolla, uskovana äänestän häntä. Seuraava kierros on asia erikseen. Jumala yksin tietää, ketä siinä on mukana. Hän antaa sitten viisautta ja johdatusta. Nyt on tämä tilanne. Tänään kiitän, että valon lisääntyminen on tosiasia: aurinko paistoi ja kirkasti maisemaa jo tänään. Syksyn hirvittävä pimeys on takana päin, uusi kesä on tulossa! Kiitän siitäkin, että Ari on edelleen kuumeeton ja hyvävointinen. "Tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hulluutta. Onhan kirjoitettu: `Hän vangitsee viisaat heidän omaan viekkauteensa.` Ja samoin: `Herra tietää viisaiden ajatukset, hän näkee ne turhanpäiväisiksi.`" -1.Kor 3:19,20