pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Päivän työt on päättyneet ja pääsen lepohon, sanotaan virressä. Olin illalla ylikierroksilla matkan jälkeen, joten uni antoi odottaa itseään. Päätin nukkua pitkään, mutta heräsin seitsemältä, kun joku yritti käynnistää autoa kadulla. Niinpä nousin päivän töihin. Pesin pyykkiä monta koneellista. Siivosin kodin. Mankeloin pyyhkeitä. Vein auton korjaamolle ja sain kyydin TarMalta kotiin. Otin selvää työasioista puhelimitse, etsin tietoa koneelta. Soitin rukouspuhelun ystävän kanssa, toisenkin. Poika poikkesi töistä tullessaan, söimme yhdessä. Hyvällä mielellä kaikesta. Herra on totisesti tehnyt suuria meitä kohtaan. Siitä me iloitsemme. Herra, palauta meidän poisvietymme kuin sadepurot Negevissä. Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Ps 126:3-5.  

Palasin kolmen yön jälkeen kotiin. Olin leskeksi reilu vuosi sitten jääneen äitini luona. Äitini on pirteä 78-vuotias, jolla huumori kukoistaa. Yhteiset harrastuksemme ovat käsityöt ja marjat, leipominen ja puhuminen. Äitini myös kirjoittaa ahkerasti päivän tapahtumia. Hänellä on vino pino kierrevihkoja yli 50 vuoden ajalta. Ihmettelen sitä, että äidin kanssa nauramme mahdottomasti. Se on sellaista sanakikkailua, leikinlaskua, toistemme ja itsemme kustannuksella pelleilyä. Vesissä silmin hohotimme moneen otteeseen. Välillä sanailimme taas kiivaastikin. Olen äitini ainoa tytär kolmen pojan lisäksi. Sen takia minulla on erityisasema suhteessa äitiin. Meillä on keskinäinen vapaus ja yhdessä olon helppous. Ennen kotiin lähtöäni rukoilimme taas. Pidimme käsistä toisiamme. Turvallisuutta ja rauhaa tuova hetki. Ennen isän kuolemaa vietin usein öitäni mökillä muutaman kilometrin päässä vanhempien luota. Tarvitsin yksinoloa. Isän kuoleman jälkeen en tarvinnut sitä enää niin paljon, jote...

Kiitän Jumalaa kirjoista. Juuri luin Bo Giertzin kirjan Luukas. Se oli sikäli helppolukuinen, että siinä ei ollut raamatunkohtia, mutta selitys viittasi selkeästi selitettävään kohtaan. Yksinkertainen, jokaisen ymmärrettävä kirja. Kiitän Jumalaa myös monista ei-hengellisistä kirjoista, jotka viihdyttävät, hoitavat, lohduttavat ja antavat vertaistukea. Sellaisiakin kirjoja on runsaasti. Raamatusta kiitän eniten. Sitä luen joka päivä muutamaa eri versiota. En siksi, että osaisin sen kummemmin tehdä eroa niiden suhteen. Toinen on kronologinen, etenee aikajärjestyksessä. Toinen on vuosi sitten julkaistu Raamattu Kansalle -käännös. Jumalan Sanan lukeminen kannattaa. Se on hengellisen ihmiseni ruokkimista. Koska ruokin ruumistani ruualla, miksi en sitä suuremmalla syyllä hoitaisi sisäistä ihmistäni, joka elää iankaikkisesti? Jumalan sana on elävä ja voimallinen.

Ajoimme pitkän päivän Espoosta Vaasaan tänään. Matka pitkittyi aiemmin tapahtuneen kolarin takia. Useita ambulansseja ajoi vastaamme pillit soiden. Seisoimme autojonossa muiden muassa. Jumalan armoa on varjelus matkalla, varjelus kotona ja kylillä. Ja sekin on armoa, että vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, sielläkin Jumala minua johdattaisi ja johdattaa. Pimeässä ei tee mieli olla. Huudamme pois pääsyä. Mutta kun tilanne on ohi, tuota aikaa ei aina antaisikaan pois! Sen arvon näkee jälkeen päin. Sillä on ollut jokin tarkoitus. Minun pimeäni on tätä nykyä se, etten jaksaisi polkea paikallani. Haluaisin, että Ari pian paranee tai hänen tilassaan tapahtuisi pieni muutos parempaan. Sekin on mielessäni, että Jumala voi ottaa Arin pois. Siihenkin olen kypsynyt, mutta sitä en toivo. Eräs vanha hoitoalan ihminen sanoi, että on ihmeellistä, miten ihminen taipuu sairauden kourissa. Kuolemallekin on taivuttava ja ihminen yleensä taipuu, kun kuolema tekee työtään. Mieheni sai...

Vanhimman poikamme perheessä vierailulla. Heillä on kolmivuotias tytär, Sara. Perheen ja suvun silmäterä, muita lapsosia ei vielä ole uutta sukupolvea. Kiitän nuorten uudesta kodista. Avaraa, tilavaa, ilmavaa. Kiitän perheen keskinäisestä rakkaudesta ja siitä, että Jumala on suonut lapsia Arille ja minulle, ja lapsille puolisoita, niin että elämä jatkuu. Heräsin varhain, hyvin levänneenä. Olen ehtinyt lukea Raamattua, jopa osannut hiukan rukoilla. Minusta rukous on vaikea laji, vaikka tiedänkin, että se on puhumista Isällemme Jumalalle. Mutta kahdenkeskinen keskustelu hänen kanssaan on minulle vaikeaa. Tai sitten en vaan ymmärrä, mitä koko rukous on. Ymmärrän niin, että koska olen Jumalan oma: -kasteen perusteella -lunastuksen tähden -uskon kautta Jeesukseen niin elän ja liikun Hänessä , Jeesuksessa. Minun tekoni ovat hänen tekojaan, Ilman häntä en voi mitään tehdä . Oma huonous on jatkuva seuralainen, mutta senpä takia juuri tarvitsen armoa ja tarttumista Jumalan Sanaan...

Tänään kiitän marjametsästä, sen antimista. Jo lapsena mustikoiden poimiminen kuului perheemme tapoihin. Silloin se ei ollut kovin kivaa, mutta ei hullumpaa kuitenkaan. Koska maalaistalossa oli aina ylen määrin töitä, mustikassa ollessa saatoin välttyä joltain vielä ikävämmältä! Muistan aina ensimmäisen mustikkapiirakan, jonka äiti teki! Sen jälkeen en ole koskaan saanut sen veroista. Mitenhän se on mahdollista? Aika kultaa muistot tai sitten se vaan oli niin iso asia työn jälkeen, kun sitä piirakkaa sitten söimme. Tarkoitukseni on saada mustikoita pakasteeseenkin, mutta toistaiseksi poimin syödäkseni ne saman tien lähipäivinä. Tästä saaliista vien ensi viikon alussa lapsenlapselle maistiaisia! Kiitos Herra elämästä kiitos puhtaista marjoista, joita saan poimia vapaasti ja joiden syömisestä nautin.

Äidin luona muutama päivä. Sateisia, koleahkoja säitä. Siitä huolimatta ehdin poimia veljeni kanssa punaherukat puhtaiksi kypsistä marjoista. Vielä jäi osa kypsymään. Perunamaa kukki, isoja mukuloita löytyi varsia maan alta, kun kiskoin varsia ja kuokin maata. Kukkaset innoissaan puskivat kauneutta esiin, sadetta ne ovat saaneet riittämiin. Iso, likainen mattoni tuli pestyksi. Veli sai sen painepesurilla puhtaaksi, vaikka epäilin, ettei sitä saa enää puhtaaksi. Ilta mökillä. Saunomista, kolmesti lammessa uintikierroksella. Juttelua kälyn, äidin ja veljentyttärien kanssa. Manu-kissa mielistyi minuun paremman puutteessa: sen isäntä on armeijassa, joten se tyytyi väliaikaisratkaisuun. Kun en ymmärtänyt sen halua päästä sisälle, se kynsäisi minua selästä - siitäs sait, tyyliin! Rukous äidin kanssa ennen lähtöäni. Jumala lähetti useita vieraita lähdettyäni äidin luo, joten hän ei ehtinyt surra lähtöäni. Niin me äidit suremme, kun lapset lähtevät! Vihreille niityille hän vie mi...

Lapset tulevat ruokailemaan luokseni matkallaan Paapan syntymäpäiville. Minä menen sen sijaan mieheni luo sairaalaan, niin on minusta hyvä tällä kertaa, koska kyse on mieheni isän syntymäpäivästä. Elämä on jatkuvaa oppimista, kasvamista. Jos niin tahdomme, jos suostumme. Kun lapset aikuistuvat, muodostavat oman perheensä, saavat mahdollisesti lapsia, perhekuvio muuttuu. Silloin saan pohtia omaa paikkaani ja tehtävääni suhteessa jokaisen lapsen perheeseen. Kukin on erilainen, kuhunkin on omanlainen suhde puolin ja toisin. Perheessämme keskustellaan paljon. Se on rikkautta. Silläkin on merkitystä, mitä puhutaan. Ja sillä, että usein rukoillaan yhdessä. Kiitos Jumala perheestä, kiitos elämän rikkaudesta! Lapset ovat Jumalan lahja.

Pitkästä aikaa meri oli lähes tyyni. Ei tyyni, mutta melkein. Oli helppo uida ja nauttia. Kävin seitsemän maissa aamulla, yleensä olen käynyt illalla. Mutta aamulla tai illalla, meri on lainehtinut enemmän tai vähemmän. On väsyttävää uida, jos laineita on kovasti. Elämän meressä uiminen on samoin rankkaa, jos jatkuvasti tuulee ja lainehtii. Odotan aikaa, että saan vastauksia miestäni koskeviin asioihin. Jumala on puhunut meille 28 vuotta sitten tulevaisuudestamme. Joko on aika? Joko Jumalan lupaukset pian täyttyvät? Sitä en tiedä, mutta rohkaisen itseäni toistuvasti Jumalan sanalla: Odota Herraa. Vieläkin minä sanon sinulle: odota Herraa. Olkoon sydämesi vahva, älä vaivu epätoivoon.

Tutkitusti metsäilma on hoitavaa ja terveellistä. Siellä on helppo hengittää. Siksi kai hyttysetkin siellä viihtyvät... Minulla on harvoja muistoja lapsuuden lomista, niitä ei vaan maalla pidetty. Ainakaan perheen yhteisiä. Mutta työn parista on onnellisia muistoja sitäkin enemmän. Mustikoita olimme koko perhe poimimassa ainakin muutamia kertoja, jopa isä. Välillä istuimme mättäille juomaan pullakahvit. Sitten jatkettiin. Mieleeni ei ole jäänyt marjojen määrä, merkittävämpää oli varmasti yhdessä tekeminen. Lapsuuden marjamatkat käyvät toistuvasti mielessä vastaavissa tilanteissa. Kuten tänään, kun kävin tutkimassa marjatilannetta. Löysin kyllä reilun litran, mutta paljon niissä oli raakileita. Ei siis kiire metsään! Paluumatkalla ajoin syrjäiselle uimarannalle. Kävin upottamassa hiet mereen ja istuin laiturille eväitä syömään. Termospullo oli mukana. Löysin tuulensuojaisen paikan, oli oikein hyvä siinä istua ja olla. Kiitos Jumalalle monista hyvistä muistoista ja kiitos siitä...

Uin hiljakseen lammessa. Luontokin oli vaiti. Uidessani katselin vehmasta luontoa ympärilläni enkä löytänyt sanoja, joilla kiittää Jumalaa! Uppo-outo ihminen tarjosi kotinsa seitsemälle vieraalle ja lähti itse moneksi päiväksi pois. Me majoituimme ja minä etenkin nautin uimisesta parikin kertaa päivässä. Jumala osaa järjestää ihania hetkiä ja yllätyksiä. Sellainen tuo matka minulle oli, Kansanlähetyspäivät Kankaanpäässä. Olin rukouspalvelijana. Vain Jumala voi auttaa ihmistä hänen hädässään. Mutta tarvitsemme joskus ihan vieraan ihmisen, jolle voimme taakkaamme jakaa. Sitä kautta Jumala antaa lohduksen. Minä sain olla monelle tuollainen ihminen, monen muun rukouspalvelijan lailla. Hyvin pieneksi ja kurjaksi tunsin itseni tuossa tehtävässä. Tiiminvetäjämme sanoi minulle, kun kerroin tunnoistani: "Tervetuloa kerhoon!" Tänään nautin oivalluksestani rukouksen suhteen: olen tuntenut itseni todella heikoksi rukoijaksi, mitä itsekseen rukoilemiseen tulee. Ymmärsin nyt, e...

Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?   Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.  Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.   Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.  Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.     Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.     Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.  Ps 121

Olen iloinnut viikonlopun ajan ja vielä tänäänkin hengellisten kesäjuhlien antimista. Sekä evankeliumijuhlia Lohtajalta että suviseuroja Pudasjärveltä olen kuunnellut. Vaikka olen puuhaillut omia käsitöitäni kuunnellessani, olen ollut vahvasti mukana juhlapaikoilla. Evankelisuus on minulla lapsuudesta vieras hengellinen yhteisö. Tutustuin siihen ystäväni kautta ja nuorin lapsistamme sai olla Esantuvalla evankelisten rippileirillä. Koin sen hyväksi. Osallistuin ystäväni kanssa jokin vuosi sitten Ylistarossa evankelisten kesäjuhlaan. Siellä eräs ikänsä juhlilla kulkenut rouva sanoi: "Tiedän jo etukäteen, mitä puhuja aikoo sanoa. Tämä on minulle niin tuttua." Tuttua ja turvallista, sitä hän tarkoitti. Itselleni on lapsuudesta tuttu vanhoillislestadioilainen herätysliike. Isovanhempani kuuluivat tuohon liikkeeseen. Omat hengelliset juureni ovat vahvasti siis siellä. Ymmärsin sen selvästi, kun avasin radion viikonloppuna. Puhuja ehti sanoa vain kolme sanaa virren jälkeen,...