Sää
Iän myötä aurinko ja sen puute vaikuttavat yhä enemmän mielialaan. Onko niin, että nuorena riittää omakin valo ja voima muka niin, ettei säiden vaihtelua juuri huomaa? Vasta iän myötä koko keho iloitsee tai suree sään mukana. Ikään kuin oma "kimmoisuus" tarvitsisi ehdottomasti sitä valoa! Mutta sittenkin Jumalan Sana on se valo, joka kantaa. Ulkoiset säät ja omatkin tunteet ja "ilmat" vaihtuvat, mutta Sana pysyy samana, Jumala rakastaa ajasta aikaan luomaansa ihmistä. Älkäämme siis lähtekö hänen luotaan pois! Hän ei meitä hylkää minkään synnin tähden, jos tunnustamme syntimme ja pysymme hänen ristinsä ääressä, hänen rakastavassa sylissään. Tätä opettelen itsekin, jatkuvasti. Koskaan en tule valmiiksi. Vasta kerran perillä kaikki on selvää ja valmista. Siihen asti: Kaikki minä voin Hänessä, joka rakastaa minua!