pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Olen lukenut useita kertoja norjalaisen Sigmund Evensenin kirjan Salatut sanat. Se on Wycliffe-raamatunkäännöstyöstä kertova teos, joka käytännöllisesti kertoo, mitä on elää sisällä vieraassa kulttuurissa ja opetella kaikkea kuin lapsi alusta lähtien. Joka kerta itken hartaasti moneen otteeseen kirjan ääressä. En täysin ymmärrä, miksi se koskettaa minua niin paljon. Ehkä ymmärrän myöhemmin paremmin. Tässä eräs aukeama kirjasta, sivut 282 ja 283: Minulla on ollut lähetyskutsu uskoontulostani lähtien, noin 30 vuotta. Mitä se minun kohdallani tarkoittaa tai on tarkoittanut? Sitä en täysin ymmärrä. On niin paljon, mikä jää salaisuudeksi tässä ajassa, mutta tärkeintä ei olekaan minun ajatukseni, vaan se, että Jumala on uskollinen ja johdattaa. Wycliffe oli 1300-luvulla professori Oxfordissa ja hän käänsi ensimmäiseksi Raamatun englannin kielelle.

Kyllä tämä naisen mieli kääntyy kuin keväinen tuuli! Pohjoistuuli on vähitellen kääntymässä etelämmäksi, joten sää toivon mukaan lämpenee. Vaikka pyrin olemaan vakaa enkä kaikkien tuulien riepoteltavissa, sittenkin pienet asiat vaikuttavat suuresti siihen, millaisena elämän koen. Tänään iloitsen siitä, että mieheni Ari naureskeli ja vaikutti voivan oikein hyvin, kun soitin osastolle ja juttelin hänen veljensä kanssa. Ari oli kuulolla koko ajan ja sai osallistua näin keskusteluumme. Valo on minulle tärkeämpää kuin sään lämpö. Takkia päälle ja pipoa päähän, jos palelee, mutta aurinko ei paista, vaikka mitä tekisimme. Jumala säät ja ilmat säätää, ja nyt juuri olen hyvin kiitollinen Hänelle kaikesta huolenpidosta ja rakkaudesta. Tänä iltana luokseni kokoontuu Wycliffe-rukouspiiri. Aiheenamme on raamatunkääntäjien työ ympäri maailmaa. Ei mikään vähäpätöinen asia. Kun kansat saavat kuulla Jumalan puhetta omalla kielellään, se synnyttää uskoa kaikkivaltiaaseen Jumalaan, Luojaamme. ...