pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Kevät yllättää aina! Kolkkojenkin päivien jälkeen lenkillä ollessani huomaan lumien kadonneen, ikään kuin tilaa olisi tullut enemmän. Mitenhän se on mahdollista? Ensimmäiset krookukset tavoitin läheisen talon takapihalta, lumikellot ikkunani takaa ja punaiset raparperin pallerot tallin nurkalta. Katupölyn ja muiden keväisten pölyjen keskelläkin on ilo siitä, että pitkä talvi on väistynyt: ikkunanpesu odottaa! Mutta tänä keväänä en hoppuile siinäkään asiassa. Se ei minua stressaa, tärkeämpää on jaksaa joka päivä. Ja kyllä minä jaksan, nukun yöni yleensä oikein hyvin. Työkokeiluni jatkuu, mukavia ja haastaviakin ihmissuhteita on tullut lisää elämääni ja se tuntuu hyvältä. Kiitos sulle, Jumalani, armostasi kaikesta, jota elinaikani olen saanut tuntea! - kiitosvirren säveliä

Kyllä tämä naisen mieli kääntyy kuin keväinen tuuli! Pohjoistuuli on vähitellen kääntymässä etelämmäksi, joten sää toivon mukaan lämpenee. Vaikka pyrin olemaan vakaa enkä kaikkien tuulien riepoteltavissa, sittenkin pienet asiat vaikuttavat suuresti siihen, millaisena elämän koen. Tänään iloitsen siitä, että mieheni Ari naureskeli ja vaikutti voivan oikein hyvin, kun soitin osastolle ja juttelin hänen veljensä kanssa. Ari oli kuulolla koko ajan ja sai osallistua näin keskusteluumme. Valo on minulle tärkeämpää kuin sään lämpö. Takkia päälle ja pipoa päähän, jos palelee, mutta aurinko ei paista, vaikka mitä tekisimme. Jumala säät ja ilmat säätää, ja nyt juuri olen hyvin kiitollinen Hänelle kaikesta huolenpidosta ja rakkaudesta. Tänä iltana luokseni kokoontuu Wycliffe-rukouspiiri. Aiheenamme on raamatunkääntäjien työ ympäri maailmaa. Ei mikään vähäpätöinen asia. Kun kansat saavat kuulla Jumalan puhetta omalla kielellään, se synnyttää uskoa kaikkivaltiaaseen Jumalaan, Luojaamme. ...

En osaa kyllin kiittää siitä, että nukun yöni pääsääntöisesti hyvin nykyisin. On ihmeellistä, että silmiä alkaa väsyttää niin, että on mentävä nukkumaan ja UNI TULEE! Sen tietää se, joka on kärsinyt unettomuudesta. Unettomuuskin voi varmaan traumatisoitua, toisin sanoen, alkaa pelätä sitä, ettei uni taaskaan tule ja se jo aiheuttaa sen, että se pakenee. On aivan toista herätä virkeänä, yön lepo takana, kuin silmät kierossa yrittää jaksaa nousta harmaalta tuntuvaan päivään. Kiitos Jumalalle siis yön unesta! Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua.  Ps 4:9 jk. Vaihdoin jo keväisemmän kuvan viime vuodelta: nyt eivät iirikset vielä kuki! Vaihtaisin myös taustan sivuuni ja jotain muitakin juttuja, mutta en muista enkä ole keksinyt, miten se tapahtuu!