pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Tänä aamuna kiitän Jumalaa ihmisistä, joiden kanssa saan tehdä yhteistyötä. Joidenkin kanssa teen sitä työpaikalla, ja se on ilo. Äskettäin kävin bussipysäkiltä hakemassa eräältä rouvalta kassillisen sukkia ja lapasia, joita hän vuosittain lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Hän antoi nuo jaettavaksi Romanian lapsille, joille olen tekemässä Joulun lapsi -paketteja tulevaksi jouluksi ryhmäni kanssa. Paketit pitää koota marraskuun alkuun mennessä, sillä ne avataan ja pakataan vielä Helsingissä ennen kuin ne lähetetään rekkakyydissä Romaniaan. Siellä seurakuntien avulla jaetaan lahjat perheisiin, jotka tarvitsevat apua. Perheiden lapset eivät ole saaneet koskaan joululahjaa, joten kyse ei ole pikkuasiasta. Saamme olla suuressa mukana tälläkin lailla. Koska itsellä ja läheisilläni on kaikkea liikaakin kuten suurella osalla suomalaisista, on ilo jakaa niille, joilla ei ole. Kiitollinen mieli on kuin alituiset pidot!  Kiitollisuus nousee siitä, kun voi tehdä jotain hyödyllistä, auttaa ...

Kevät yllättää aina! Kolkkojenkin päivien jälkeen lenkillä ollessani huomaan lumien kadonneen, ikään kuin tilaa olisi tullut enemmän. Mitenhän se on mahdollista? Ensimmäiset krookukset tavoitin läheisen talon takapihalta, lumikellot ikkunani takaa ja punaiset raparperin pallerot tallin nurkalta. Katupölyn ja muiden keväisten pölyjen keskelläkin on ilo siitä, että pitkä talvi on väistynyt: ikkunanpesu odottaa! Mutta tänä keväänä en hoppuile siinäkään asiassa. Se ei minua stressaa, tärkeämpää on jaksaa joka päivä. Ja kyllä minä jaksan, nukun yöni yleensä oikein hyvin. Työkokeiluni jatkuu, mukavia ja haastaviakin ihmissuhteita on tullut lisää elämääni ja se tuntuu hyvältä. Kiitos sulle, Jumalani, armostasi kaikesta, jota elinaikani olen saanut tuntea! - kiitosvirren säveliä

Kävelin eilen kaksi pitkää lenkkiä! Yhteensä noin 20 km. Aamulla Vaasan Kävelijöiden kanssa, illalla yksikseni. Kiitän Jumalaa, että parisen vuotta sitten hankkimani pohjalliset kenkiin pitävät jalkani kivuttomina. Sitä ennen vaivaisenluu aiheutti kipua niin että en olisi voinut enää lenkkeillä. Nyttemmin siitä ei ole mitään vaivaa! Ei tule liioin hankittua liian pieniä kenkiä, koska pohjallisten on aina mahduttava kenkiin. Tervemenoa korkkarit! No, sellaiset ovat juhlakenkiä, ja juhlat ovat harvinaisia. Olen lenkkikenkäihminen. Hyvä mieli makeista yöunista, eilisen kävelystä, uudesta aamusta ja päivän tuomista mahdollisuuksista.

Tänä iltana olen erityisen kiitollinen. Olen ollut huonovointinen reilun viikon, mutta tänään pääsin toisen kerran hierojalle ja sen jälkeen oloni kohentui. En ole yli viikkoon voinut käydä mökillä, koska en ole kerta kaikkiaan jaksanut. Aamullakin tuntui vielä mahdottomalle ajatus nurmikonleikkuusta tai muusta. Mutta hieronnan jälkeen tunsin jaksavani. Ehkä ylitin taas voimani, se on minulle tyypillistä. Joka tapauksessa en vain hoidellut nurmikkoa talvikuntoon vaan tyhjensin ja pesin monen monta isoa kukkaruukkua järvessä, kuivatin ja laitoin varastoon. Sulatin jää-pakastekaapin ja mitähän vielä! Auto pelakuita pursuten ajelin onnellisena kotiin. Autuaita ne, joilla on mielessänsä pyhät matkat  - en tiedä oliko tämä sellainen, mutta olen minä kiittänyt taivaallista Isääni!

Asumme erityisen kauniissa maassa. Olipa mikä vuodenaika hyvänsä, aina on kaunista. No, tietysti sellainen römppökeli ja räntäsade ei varsinaisesti upeaa ole, mutta niiden kautta aukeaa piankin uusi, entistä kauniimpi vaihe luonnossa. Tänä aamuna on lunta, valkoista, kirkasta, jouluista! Punainen taivaanranta uimaan kävellessäni. Puhdas vesi meressä ja mahdollisuus pulahtaa sinne. Ystävällisiä ihmisiä pukuhuoneessa, vanhoja tuttuja kaikki jostain yhteyksistä. Kotiin palattuani syön lämmintä riisipuuroa, eilen keitin - piti lämmittää, ei ollut enää lämmintä... Itse poimimiani mustikoita puuron kanssa. Nekin puhtaasta luonnosta, omin käsin metsästä kerättyjä monien ajatusten saattelemina. Onneahan tämä on. Kiitollisuus täyttää mielen. Ja puoliso siellä sairaalassa odottaa ja on iloinen, kun menen. Tässäpä aineksia kiitollisuuteen yhdelle pienelle ihmiselle. Mikä on ihminen, että häntä muistat; ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?

Olin kuntokatsastuksessa, jonka paikallinen autoliike järjesti naisille. Tilanne oli vähän parantunut puolessa vuodessa: paino oli pudonnut pari kiloa. Siitä johtuen elimistön ekstraläskimäärä oli vähän laskenut. Nyt sitä on enää pari isoa kauppakassillista liikaa. Verenpaineeni on erinomainen, 115/75. Muutkin mittaustulokset olivat mainioita, paitsi tuo kehon rasvamäärä. Sille voin kuitenkin tehdä jotain, jos haluan. En ole varma, haluanko, tai minkä verran haluan. Kiitollinen olen kuitenkin. Mieleni on iloinen ja tyytyväinen. Toisinaan nukun vähän huonommin, kuten parina viime yönä, kun on ollut stressiä. Mutta pääsääntöisesti saan nukutuksi, ja se on suuri ilo monen vuoden univaikeuksien jälkeen. Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut, etkä sallinut viholliseni iloita minusta! Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän, iankaikkisesti! -psalmista 30

"... Herrani, hyvyydestäsi, millä maksaisin, kaiken suuren rakkautesi. Ei äänet enkeljoukkojenkaan, kiitosta riitä laulamaan. Se, mitä sain, ja mitä vielä saan, oon velkaa sulle vaan! Siis kunnia sulle - sinä kaikkeni ain!" Laulun sanat kertovat omasta kiitollisesta mielestäni! Sain kaksi isoa pakettia ihmiseltä, jolla ei ole nähdäkseni mitään syytä lähettää minulle mitään. Mutta hän vain lähetti. Jumala sen hänessä vaikutti, kuinka muuten voisi ollakaan Ehkäpä me liian usein muistamme niitä, jotka muistavat meitä. Ja odotamme vastakaikua, jos itse suvaitsemme muistaa lahjoin jotakin ihmistä. Saatamme suorastaan alkaa velkoa läheisiämme. Ehkä katkeroidummekin, kun mielestämme ansaitsemme enemmän ja parempaa kuin mielestämme saamme. Kunpa näkisimme sen hyvän, mitä Jumala antaa meille milloin mistäkin suunnasta, milloin keneltäkin. Ja kunpa itsekin voisimme jakaa eteenpäin sitä, mitä saamme. Ja kyllä me sen teemmekin, jos Jumalan Henki asuu meissä. Kunnia hy...

Kesä on ollut minulle antoisa, mutta väsyttävä. Iloa olen kokenut ystävistä, sukulaisista ja erityisesti pikkuisesta Sarasta, joka täytti kaksi vuotta kesäkuussa. Olimme yhteisillä juhlilla. Sara kipitti pensaan taakse ja juoksi sieltä kasvot innosta hehkuen syliini. Minä pidin käsiä ojennettuna ja huusin Saraaaa! Kerran erehdyin juoksemaan häntä vastaan, mutta se oli erehdys. Ei leikki niin mennyt. Sara lähti pakoon. Mutta kun pysyin paikallani ja hän sai juosta minun syliini ja heitin hänet ilmaan, silloin homma meni oikein. Sydämessäni on valtava rakkaus tuota lasta kohtaan. Se on erilaista kuin omia lapsia kohtaan. Puuttuu kokonaisvastuu, on lähinnä ilo ja onni! "Lapset ovat Herran lahja!"

Olin kirja, jota opiskelijat lainasivat. Istuin luokassa, ja sosionomiopiskelijat tulivat ryhmissä 20 minuutiksi kerrallaan luokseni. He kyselivät ja kuuntelivat, mitä minulla on kerrottavaa aiheesta "Virtahepo muutti meille!" Kerroin neljälle eri ryhmälle jotain elämästäni. Se oli haastavaa ja mielenkiintoista. Rukoillen sen tein, että jotain voisin välittää nuorille, joilla on elämä edessään. Kiitos Jumala niistä mahdollisuuksista, joita tänäänkin järjestit, että sain välittää sinun tuntemisesi tuoksua vain olemalla minä. Kiitos, että rakastat minua, enkä enää elä minä, vaan sinä, Kristus elät minussa! "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti: tulee aika -- ja se on jo nyt -- jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämä...

Tänä aamuna kiitän Jumalaa, että sain nousta uuteen aamuun. Vuoteessa mietin herätessäni, mikä päivä, mitä tänään. Ja aina ilo syttyy sydämeeni: ihana päivä tulossa! Aloitin kolesterolilääkityksen eilen. Rukoilen sen auttavan ja tuovan terveyttä, ja uskon niin tapahtuvan. Istuin ja luin Raamattua keinussani samalla, kun join aamukahviani, tapani mukaan. Sen jälkeen sain muutamassa tunnissa tehdyksi paljon asioita, ja olen siitä erityisen innoissani ja onnellinen. Voit lukea tämän päivän Ajankohtaisen (koti.mbnet.fi/phakkola) 2 Herra, kuule minua, huomaa huokaukseni! 3 Kuninkaani ja Jumalani, kuule, kun huudan sinulta apua. Sinua minä rukoilen. 4 Herra, jo aamulla kuulet ääneni, aamun hetkellä tuon sinulle pyyntöni ja odotan vastaustasi. 8 Mutta minä saan tulla sinun temppeliisi suuren hyvyytesi tähden. Minä saan kumartaa pyhäkköösi päin, osoittaa sinulle kunnioitusta. 12 Iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, loppumaton olkoon heidän riemunsa! Sinä suojelet niitä, ...

Kirkkoon lähtömme peruuntui äkillisesti, kun Arin peg-letku irtosi juuri ennen lähtöämme. Kiitosaiheeni on se, että Jumala on kasvattanut minua suostumaan jatkuviin muutoksiin ja suunnitelmien vaihteluihin. Enää minusta ei tunnu niin vaikealta se, että asiat eivät mene kuten minä aion. Tärkeämpää on, että ne menevät Jumalan suunnitelmien mukaan. Tärkeää ei ole se, että minä hallitsisin tilanteita. Tärkeintä on, että Jumala istuu valtaistuimellaan yhä, ja hän hallitsee kaiken täydellisesti ja iankaikkisesti! Kiitän siitäkin, että osaava lääkäri tuli paikalle ja sai Arille uuden pegin, ja se toimii. Jumala piti meille oman jumalanpalveluksen sairaalahuoneessa. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi: "Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua." Hänen täyteydestään me...