pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Itsenäisyyspäivänä juhlittiin paitsi Suomen itsenäisyyttä, myös liitettiin Niilo-poika seurakunnan yhteyteen ja Jeesuksen opetuslapseksi. Hänen vanhempansa kasvattavat lasta Jumalan tuntemiseen, sillä ilman opetusta lapsi ei voi oppia tuntemaan taivaallista Isäänsä, jonka oma hän on ja jolle hän kuuluu. Opeta poikanen tiensä suuntaan niin hän ei vanhanakaan siltä poikkea, sanotaan Sananlaskuissa. Vanhempien ja kummien tehtävä on opastaa ja rukoilla. Miten se toteutuu Suomen maassamme, se on eri juttu. Jumalan uskollisuutta ei tee tyhjäksi se, että me ihmiset emme ole uskollisia. Jumalan jokainen Sana on totta eikä tyhjiin raukene. Sen takia emme voi ottaa pois mitään Sanasta, sillä jos emme usko koko Sanaa, on turhuutta uskotella itselleen, että riittää, kun yrittää parhaansa. Näinhän moni suomalainen uskoo: pakko riittää Jumalalle, että teen parhaani; eihän Jumalakaan voi vaatia täydellisyyttä! Mutta Jumala vaatii koko lain täyttämistä, täydellisyyttä, lapsiltaan. Ja se on mah...

Vanhimman poikamme perheessä vierailulla. Heillä on kolmivuotias tytär, Sara. Perheen ja suvun silmäterä, muita lapsosia ei vielä ole uutta sukupolvea. Kiitän nuorten uudesta kodista. Avaraa, tilavaa, ilmavaa. Kiitän perheen keskinäisestä rakkaudesta ja siitä, että Jumala on suonut lapsia Arille ja minulle, ja lapsille puolisoita, niin että elämä jatkuu. Heräsin varhain, hyvin levänneenä. Olen ehtinyt lukea Raamattua, jopa osannut hiukan rukoilla. Minusta rukous on vaikea laji, vaikka tiedänkin, että se on puhumista Isällemme Jumalalle. Mutta kahdenkeskinen keskustelu hänen kanssaan on minulle vaikeaa. Tai sitten en vaan ymmärrä, mitä koko rukous on. Ymmärrän niin, että koska olen Jumalan oma: -kasteen perusteella -lunastuksen tähden -uskon kautta Jeesukseen niin elän ja liikun Hänessä , Jeesuksessa. Minun tekoni ovat hänen tekojaan, Ilman häntä en voi mitään tehdä . Oma huonous on jatkuva seuralainen, mutta senpä takia juuri tarvitsen armoa ja tarttumista Jumalan Sanaan...

Tänäänkin on kirkas aamu, kuten on ollut varmaan kuukauden ajan yöpakkasista huolimatta. Eilinen vain oli pilvinen, lumisateinen välipäivä. Millainenhan mahtaa olla iankaikkisuuden aamu? Se, kun näemme Jeesuksen! Silloin ehkä kestämme nähdä ja kokea Jumalan kirkkautta eri lailla kuin nyt. Nythän näemme kuin kuvastimesta, varjon tavoin. Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen kertovat sen, mitä Jumalasta voimme nyt kokea. Nekin ovat toisinaan hyvin kirkkaita hetkiä. Eilen istuin kirkossa, Lhpk (=lähetyshiippakunta)-messussa, luterilaisessa sellaisessa. Kyyneleet tulivat silmiini. Mitä armoa saankaan kokea: kuulen Jumalan armon sanoja, evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta, joka on sovittanut minut Jumalan kanssa. Saan uskoa syntini anteeksi, sillä totisesti tunsin ja tunnen, että olen inhimillisesti ajatellen mitätön ihminen. Teen paljon käsitöitä ja kuuntelen samalla nettisaarnoja, ne ovat mielenkiintoisia ja hoitavia. Pöyryn Markuksen 1. Ms kirjan opetusta kuuntelin eilen, 2. luvu...