pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Kitara on vapaakirkon, jossa lut.srk:mme kokoontuu Yllättäen on jo vuosi kulunut, kun kirjoitin tänne viimeksi. Ei niin, ettei kiitollisuuden aiheita olisi ollut. Kuuluvuuden tunne on tärkeä osa jaksamista ja selviytymistä. Kuulun johonkin, jossa minua kaivataan, ellen ole siellä.  Muskari tänään perhekahvilassa Työpaikka   on yksi tärkeä asia. Jumala johdatti minut Setlementin perhetyöhön juuri ennen mieheni kuolemaa lähes kaksi vuotta sitten. Äskettäin työsopimustani jatkettiin kesäkuun loppuun. Tunnen kuuluvani työyhteisö ön, minut halutaan sinne ja itse haluan olla sitä porukkaa. Seurakunta Se on toinen perheeni sen lisäksi, että minulla on lapset, jotka ovat kaikki jo perheellisiä. Seurakunnassakin minua kaivataan, ainakin ensi pyhänä, sillä minulla on kanttorivuoro. Luulen, että poissaoloni huomataan muutenkin, sellainenhan perhe on. Jos joku puuttuu, toiset havaitsevat sen ja kyselevät. Mikään ei tässä maailmassa saa olla niin tärkeää, että nojaisin e...

Paras joululahjani on niin valtava, etten osaa tarpeeksi kiittää enkä iloita siitä. En oikein ymmärrä sen arvoa, määrää ja mittaa. Kyseessä on pelastus, jonka Jumala valmisti, kun otti ihmisen muodon, syntyi tähän kurjaan maailmaan, eli ihmisenä, vaikka on Jumala, kuoli minunkin puolestasi, etten itse joudu vastuuseen synneistäni. Hän kantoi ne ristille, sovitti minut Jumalan, Isäni kanssa, että minä pääsen taivaaseen ja olen vapaa. Täysin käsittämätöntä, mutta niin ihanaa, että rukoukseni on: Pidä minusta kiinni, älä heitä minua pois silmiesi edestä, Herra, älä ota pois Pyhää Henkeäsi, ole aina kanssani. Muitakin joululahjoja sain. Pari mainitakseni: - kylkiluun hiusmurtuma on alkanut parantua, en tarvitse särkylääkettä siihen aatosta lähtien. - olen saanut viettää aikaa lasteni perheiden kanssa ja myös Arin kanssa. Kiitos, Jumala, perheestä!

Vanhimman poikamme perheessä vierailulla. Heillä on kolmivuotias tytär, Sara. Perheen ja suvun silmäterä, muita lapsosia ei vielä ole uutta sukupolvea. Kiitän nuorten uudesta kodista. Avaraa, tilavaa, ilmavaa. Kiitän perheen keskinäisestä rakkaudesta ja siitä, että Jumala on suonut lapsia Arille ja minulle, ja lapsille puolisoita, niin että elämä jatkuu. Heräsin varhain, hyvin levänneenä. Olen ehtinyt lukea Raamattua, jopa osannut hiukan rukoilla. Minusta rukous on vaikea laji, vaikka tiedänkin, että se on puhumista Isällemme Jumalalle. Mutta kahdenkeskinen keskustelu hänen kanssaan on minulle vaikeaa. Tai sitten en vaan ymmärrä, mitä koko rukous on. Ymmärrän niin, että koska olen Jumalan oma: -kasteen perusteella -lunastuksen tähden -uskon kautta Jeesukseen niin elän ja liikun Hänessä , Jeesuksessa. Minun tekoni ovat hänen tekojaan, Ilman häntä en voi mitään tehdä . Oma huonous on jatkuva seuralainen, mutta senpä takia juuri tarvitsen armoa ja tarttumista Jumalan Sanaan...

Lapset tulevat ruokailemaan luokseni matkallaan Paapan syntymäpäiville. Minä menen sen sijaan mieheni luo sairaalaan, niin on minusta hyvä tällä kertaa, koska kyse on mieheni isän syntymäpäivästä. Elämä on jatkuvaa oppimista, kasvamista. Jos niin tahdomme, jos suostumme. Kun lapset aikuistuvat, muodostavat oman perheensä, saavat mahdollisesti lapsia, perhekuvio muuttuu. Silloin saan pohtia omaa paikkaani ja tehtävääni suhteessa jokaisen lapsen perheeseen. Kukin on erilainen, kuhunkin on omanlainen suhde puolin ja toisin. Perheessämme keskustellaan paljon. Se on rikkautta. Silläkin on merkitystä, mitä puhutaan. Ja sillä, että usein rukoillaan yhdessä. Kiitos Jumala perheestä, kiitos elämän rikkaudesta! Lapset ovat Jumalan lahja.

Tutkitusti metsäilma on hoitavaa ja terveellistä. Siellä on helppo hengittää. Siksi kai hyttysetkin siellä viihtyvät... Minulla on harvoja muistoja lapsuuden lomista, niitä ei vaan maalla pidetty. Ainakaan perheen yhteisiä. Mutta työn parista on onnellisia muistoja sitäkin enemmän. Mustikoita olimme koko perhe poimimassa ainakin muutamia kertoja, jopa isä. Välillä istuimme mättäille juomaan pullakahvit. Sitten jatkettiin. Mieleeni ei ole jäänyt marjojen määrä, merkittävämpää oli varmasti yhdessä tekeminen. Lapsuuden marjamatkat käyvät toistuvasti mielessä vastaavissa tilanteissa. Kuten tänään, kun kävin tutkimassa marjatilannetta. Löysin kyllä reilun litran, mutta paljon niissä oli raakileita. Ei siis kiire metsään! Paluumatkalla ajoin syrjäiselle uimarannalle. Kävin upottamassa hiet mereen ja istuin laiturille eväitä syömään. Termospullo oli mukana. Löysin tuulensuojaisen paikan, oli oikein hyvä siinä istua ja olla. Kiitos Jumalalle monista hyvistä muistoista ja kiitos siitä...

Tapasin vuosien jälkeen erään ystäväperheen. He olivat hyvin rakkaita minulle monen vuoden ajan. Se johtuu siitä, että he tulivat uskoon sen jälkeen, kun tutustuimme. Rukoilimme todella paljon yhdessä. Vaikeita asioita oli hirmuisesti. Koska perhe suorastaan kylvetettiin Jumalan rakkaudella ja huolenpidolla, se ei voi koskaan unohtua kenenkään perheenjäsenen sisimmästä. Kun Jumala on niin syvästi rakastanut ja pitänyt huolta, se ei voi unohtua. Sydän muistaa. Vuodet ovat kuluneet, kiviä ja karikkoa on riittänyt perheen elämässä yllin kyllin, liikaakin kenties. Oma huonous ja häpeä on pitänyt perheen syrjässä. Minä en ole jaksanut kulkea heidän rinnallaan omien taakkojeni väsyttämänä. Mutta on yksi, joka on jaksanut, eikä hän ole hylännyt. Sain kokea lämpöä ja rakkautta osakseni tuossa kodissa. Omassakin sydämessäni on rakkaus noita ihmisiä kohtaan. Jumala on sen minulle antanut.  Jumala teki työtä meidän jokaisen elämässä, kun rukoilimme yhdessä ja puhuimme Jumalan sanaa. J...

Näihin viikkoihin, kun en ole kirjoittanut, on mahtunut paljonkin kiittämisen arvoista asiaa, mutta tässäpä yritän muistella jotain: - kuopuksemme häät 5.5. olivat siunatut. Äitini pääsi myös mukaan ainoana isovanhempana ( Arin vanhemmat eivät jaksaneet osallistua, morsiamen isovanhemmat ovat jo kuolleet) - äitini piti myös pienen puheen häissä: olihan hänen ja isän hääpäivä myös, 55 vuotta sitten heidät vihittiin Nivalan kirkossa - isä kuoli 2 kk sitten - Tero, kuopuksemme, sai kesätyöpaikan Tampereelta, kuten vaimonsakin, joten he ovat onnellisesti aloittelemassa yhteistä elämäänsä - edelliset saivat juuri mieleisen opiskelija-asunnon ja ovat muuttamassa siihen Kun kuopus avioitui, tyttäremme muutti viiden vuoden jälkeen takaisin Vaasaan miehensä kanssa! - he kalustavat omaa pesäänsä, asuvat vain noin 4 km päässä luotani Toiseksi vanhin lapsistamme sai toisen opiskeluvuotensa päätökseen ja jatkaa töitään opiskeluhuolista vapaana kesälomaan asti. Kiitosaihe! Vanhin poikamm...