pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Elämä on aikamoista etsimistä, odotusta ja kaipaamista. Lapsena odotti olevansa aina hiukan vanhempi, että saisi lisää oikeuksia ja lupia. Muistan ajatelleeni, miten ihmeessä vanhemmat osaavat olla niin viisaita kuin ovat! Oman äitini osaamista ja tietämistä kummastelin, ja arvelin, että on varmasti vaikeaa olla aikuinen. Niin kuin onkin. Mutta askel askeleelta heidän voimansa kasvaa . Näin sanotaan Daavidista, joka kulki Herran teitä. Kun ottaa yhden askeleen, on jo lähempänä seuraavaa. Ja vaikka ei tiedä, minne seuraava askel tulisi ottaa, jonnekin jalka on vain laitettava, kun paikalleenkaan ei voi jäädä. Epävarmoja askelia on ollut ja tulee olemaan paljon, mutta sittenkin ne ovat otettuja Jumalan kädellä, hänen kallionsa päällä ja varassa, kun olen Kristuksessa, hänen omansa. Merivesi on alkanut jäähtyä. Tänään ajattelin, etten enää varmaan voi kellua, ettei pää jäähdy liikaa. Mutta kun olin uinut lenkin, tuli lämmin ja teki mieli levätä. Niinpä käännyin selälleni ja lepäsi...

Iän myötä aurinko ja sen puute vaikuttavat yhä enemmän mielialaan. Onko niin, että nuorena riittää omakin valo ja voima muka niin, ettei säiden vaihtelua juuri huomaa? Vasta iän myötä koko keho iloitsee tai suree sään mukana. Ikään kuin oma "kimmoisuus" tarvitsisi ehdottomasti sitä valoa! Mutta sittenkin Jumalan Sana on se valo, joka kantaa. Ulkoiset säät ja omatkin tunteet ja "ilmat" vaihtuvat, mutta Sana pysyy samana, Jumala rakastaa ajasta aikaan luomaansa ihmistä. Älkäämme siis lähtekö hänen luotaan pois! Hän ei meitä hylkää minkään synnin tähden, jos tunnustamme syntimme ja pysymme hänen ristinsä ääressä, hänen rakastavassa sylissään. Tätä opettelen itsekin, jatkuvasti. Koskaan en tule valmiiksi. Vasta kerran perillä kaikki on selvää ja valmista. Siihen asti: Kaikki minä voin Hänessä, joka rakastaa minua!

Kiitän terveydestäni, joka on ollut pitkään hyvä. Tänä vuonna olen kuitenkin joutunut aloittamaan monenlaiset lääkkeet. Tällä hetkellä kilpirauhasarvot ovat vielä sekaisin, mutta muut kunnossa. Ja em. saataneen ajallaan kohdalleen sekin. Lääkkeet ja lääkärit, korkea elintaso, on Jumalan lahjaa meille suomalaisille. Terveyden hoitaminen on tehtävämme, mutta jos terveys menee, sittenkin olemme Jumalalle rakkaita ja arvokkaita. Vaikka yhteiskuntamme arvot ovat romahtaneet Jumalan sanan vastaisiksi monilta osin, ja samalla ihmisarvo riippuu tuottavuudesta, näin ei ole suhteessa Jumalaan. Hänelle jokainen hänen luomansa ihminen on tärkeä. " Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla. Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella kuin asun jumalattomien katon alla. Herra Jumala on aurinko ja kilpi, hän lahjoittaa meille armon ja kunnian. Hän ei kiellä hyvyyttään niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti. Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot!...

Kesä on ollut minulle antoisa, mutta väsyttävä. Iloa olen kokenut ystävistä, sukulaisista ja erityisesti pikkuisesta Sarasta, joka täytti kaksi vuotta kesäkuussa. Olimme yhteisillä juhlilla. Sara kipitti pensaan taakse ja juoksi sieltä kasvot innosta hehkuen syliini. Minä pidin käsiä ojennettuna ja huusin Saraaaa! Kerran erehdyin juoksemaan häntä vastaan, mutta se oli erehdys. Ei leikki niin mennyt. Sara lähti pakoon. Mutta kun pysyin paikallani ja hän sai juosta minun syliini ja heitin hänet ilmaan, silloin homma meni oikein. Sydämessäni on valtava rakkaus tuota lasta kohtaan. Se on erilaista kuin omia lapsia kohtaan. Puuttuu kokonaisvastuu, on lähinnä ilo ja onni! "Lapset ovat Herran lahja!"