Omaksi itseksi kasvaminen
Tärkein oivallukseni, kun kävin vuoden terapiassa oli, että uskalsin kirjoittaa terapeutille ja kysyä, voisinko tulla vasta kuukauden päästä seuraavan kerran. Sitä ennen tietysti yritin soittaa kolmelle kaverille, voinko olla niin röyhkeä ja kysyä moista, mutta kukaan heistä ei vastannut puheluuni. Tiesin, että jokainen heistä olisi vastannut, että ilman muuta voin tehdä niin. Mikä sitten esti minua suoraan kysymästä terapeutilta asiaa? Pelko siitä, että tulen hylätyksi. Kilttinä ihmisenä minusta tuntui, että terapeutti menettää ansionsa, ellen minä käy siellä joka viikko huolehtimassa hänen toimeentulostaan. Ja jos en tee kuten hän ehdottaa, joudun epäsuosioon, minusta ei pidetä. Mikä järkyttävä luulo ja kuvitelma! Kun uskaltauduin ottamaan vastuun ja suostumaan hylkäämisseurauksiin, terapeutti vapautti minut täydellisesti: totta kai se käy, ihan miten minä itse haluan! Sain tilaa ympärilleni! Minulla on valtaa sanoa mielipiteeni, minä tulen kuulluksi ja voin vaikuttaa siihen, ...