pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Olen käynyt kesän aikana eräällä yleisellä laiturilla uimassa. Tai siis meressä tietysti uimassa, mutta laituri on mukava sen takia, että saan sukat hiekatta kenkiin. Hyvin useina aamuina tapaan entisen kollegan laiturilla. Emme ole olleet samassa työpaikassa varsinaisesti, mutta tunnemme toisemme joistakin yhteyksistä; Vaasa on pieni kaupunki tässä mielessä. Nämä ovat olleet kohtaamisia, hauskoja, eivät sangen syvällisiä, mutta miellyttäviä. Jokainen kohtaaminen on tärkeä. Yksinäisyyttä on paljon, itsekin sitä koen. Ehkäpä yksinäisyys on jokaisen ihmisen kokemus jossain elämän vaiheessa. Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin, sanoo runoilijakin. Yksin me synnymme, yksin täällä lähdemme. SINUUN, HERRA, MINÄ KUITENKIN TURVAAN JA SANON: "SINÄ OLET MINUN JUMALANI!" -Ps 31:15

Tutkitusti metsäilma on hoitavaa ja terveellistä. Siellä on helppo hengittää. Siksi kai hyttysetkin siellä viihtyvät... Minulla on harvoja muistoja lapsuuden lomista, niitä ei vaan maalla pidetty. Ainakaan perheen yhteisiä. Mutta työn parista on onnellisia muistoja sitäkin enemmän. Mustikoita olimme koko perhe poimimassa ainakin muutamia kertoja, jopa isä. Välillä istuimme mättäille juomaan pullakahvit. Sitten jatkettiin. Mieleeni ei ole jäänyt marjojen määrä, merkittävämpää oli varmasti yhdessä tekeminen. Lapsuuden marjamatkat käyvät toistuvasti mielessä vastaavissa tilanteissa. Kuten tänään, kun kävin tutkimassa marjatilannetta. Löysin kyllä reilun litran, mutta paljon niissä oli raakileita. Ei siis kiire metsään! Paluumatkalla ajoin syrjäiselle uimarannalle. Kävin upottamassa hiet mereen ja istuin laiturille eväitä syömään. Termospullo oli mukana. Löysin tuulensuojaisen paikan, oli oikein hyvä siinä istua ja olla. Kiitos Jumalalle monista hyvistä muistoista ja kiitos siitä...