pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Herra johdatti minut kuoleman varjon laaksoon katselemaan näköaloja, jotka avautuivat mieheni kuoleman johdosta. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä, Herra, olet minun kanssani. -Psalmista 23 Tätä olen saanut kokea kouriin tuntuvalla tavalla. Jumala on ollut voimallisesti läsnä näinä päivinä, kuten hän on kulkenut Arin ja minun rinnalla koko tämän pitkän, pimeän taipaleen - kolme vuosikymmentä sairauden kurimusta. Nyt näkyvät kodin valot, nyt saan laulaa kiitoslaulua Jumalan kunniaksi, sillä Ari on päässyt kotiin ja minä tiedän tien sinne. Jeesus Kristus on se tie. Ylistys olkoon Jumalalle!

Elisabeth Elliot kirjassaan Jumala johdattaa , kertoo seuraavan tapauksen. E.E. asui Ecuadorin pääkaupungissa Quitossa. Hän teki viidakossa lähetystyötä, etenkin sen jälkeen, kun hänen miehensä ensin murhattiin siellä neljän muun nuoren miehen ohella (tämän olen lukenut hänen toisesta kirjastaan). Kaksi miestä tuli nyt hienoine varusteineen Elliotin luo. He olivat menossa viidakkoon 6vk:ksi, sen jälkeen aikoivat kirjoittaa aiheesta kirjan. He halusivat Elliotin opettavan heille pari lausetta intiaanien kieltä (siellä oli 7-8 eri intiaaniheimoa), " intiaanikielethän ovat hyvin samanlaisia ". Elliot kertoi, että miehet olisivat tarvinneet ennen kaikkea oppaan. Heidän varusteensa olivat aika hyödyttömiä Elliotin mielestä. Mutta koska miehet mielestään tiesivät kaiken ja tarvitsivat vain " pari lausetta ", ei Elliot voinut auttaa heitä. -Hän ei kuullut miehistä koskaan enää mitään. Samoin saattaa olla meidän laitamme Jumalaan nähden: "On jokin pieni jut...