Ilon pisaroita
Moni asia on viime aikoina muistuttanut minua, että ei tarvitse halveksia pienten alkujen päiviä. Pienistä asioita ilomme koostuu, murusista usein. - Löytyy hieroja, jonka kanssa voi puhua ja myös itkeä. - Saa istua lapsenlapsi sylissään ja lukea tälle kirjaa, "lue, mummo!" - Tulee lapsuudenystäviä kylään oman kiireensä keskeltä - Pystyy kävelemään pitkin katuja ja iloitsemaan vapaudestaan! - Uinti meressä, jossa lämpötila on niin korkea, että voi uida miten kauan huvittaa - Vähittäinen terveyden palautuminen, ikä huomioon ottaen - Sekin tuo iloa, ettei minun tarvitse enää mitään uraa luoda: saan olla ikäiseni nainen, väsynyt ja uuvahtava, mutta sittenkin elän ja saan olla MINÄ! Kesäiloa, auringonvaloa, armon vilauksia ja ystävän kohtaamisia, sinulle lukijani!