Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2015.

Syvälliset kirjat

Kuva
Viime yönä jouduin valvomaan kurkkukivun takia, mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Valvoessani luin Watchman Neen erinomaisen hyvän kirjan Sielun piilevä voima. Nee kuoli 1972 vuonna 69-vuotiaana vankilassa, jossa oli ollut parikymmentä vuotta. Neetä vihattiin, sillä hän oli totuuden torvi, joka ei suostunut kompromisseihin. Nyt jos koskaan tämän kirjan sanoma on ajankohtainen. Jouko Nieminen puhuu ja kirjoittaa hyvin samantapaista asiaa. Häntä voi kuunnella esimerkiksi osoitteesta: https://www.youtube.com/watch?v=6PPjlPwT2hU Tässä vielä eräs aukeama kirjasta Sielun piilevä voima. Klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana ja näet lukea:

Älypuhelin

Kuva
Sain pari päivää sitten lahjaksi lapsilta uuden kännykän ja sitä opettelen käyttämään. Luulin, etten osaa käyttää sitä ollenkaan. Yllätyin, kun selviän sen kanssa, vaikka en toki paljonkaan siitä ymmärrä. Kaikki uusi, minkä voin oppia, on sekin lahjaa! Ei ole itsestään selvää mikään. Toivon, että voisin oppia elämäni loppuun asti uusia asioita. Ennen kaikkea sitä rukoilen, että voisin olla kuin se mies, jolla oli joka päivä sama kysymys lähetystyöntekijälleen: Mitä uutta oppia Jumalasta tänään?  Ja että oppisin jotain uutta Jumalasta joka päivä. Katsokaa: minä teen uutta! Nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.         -Jes 43:19 

Lepo on lahjaa

Eilen jo oireita, yöllä heräilin kurkkukipuun ja aamulla päänsärkyyn. Flunssa alkoi jyllätä. Senpä takia olen kiitollisella mielellä, että minulla on mahdollisuus levätä, kuunnella saarnoja ja opetuksia, parannella itseäni Herramme hyvässä seurassa kaikessa rauhassa. Tämä virsi soi sydämessäni: 307 Kiitos olkoon Jumalalle            Toisinto Savosta / Armas Maasalo 1937   1. Kiitos olkoon Jumalalle, Karitsalle, olen armoliitossa! Minut kalliisti hän osti, minut nosti kadotuksen kuopasta. 2. Armon Henki johdattakoon, kiiruhtakoon matkamiestä lähtemään maailmasta turmeluksen, ahdistuksen, kotihinsa pyrkimään. 3. Purjeisiini tuulta anna, mua kanna meren yli mailleni. Pidä, Jeesus, itse perää, Herra, herää! Muuten hukkuu haahteni. 4. Auta, pakohon kun kerran yli virran Baabelista riennämme, että kotimantereilla kanteleilla soivat kiitos virtemme. 5. Siellä riemun maassa taivaan alta vaivan päästyä sua kiitetään. Siell' ei a

Parantuminen Hänen siipiensä alla

Kuva
Vähitellen eheydyn, parannun, palaudun nopeammin. Tultuani reissusta kotiin eilen olin tapani mukaan aivan hajalla, kuin piesty. Hetkeen en tiennyt, miten päin olisin, mitä tekisin. Mutta käveltyäni kauppaan ja takaisin soitti muuan ystävä ja juttelimme hetken. Kohta huomasin, että jaksankin jo kirjoittaa Ajankohtaisen ja kiitosaiheen tänne blogiin. Tavallisesti olen valvonut aamuyöhön, koska olen ollut liian uupunut nukkuakseni: nyt nukahdin normaaliin aikaan, ennen yhtätoista ja heräsin kuuden, seitsemän aikaan. Tulkaa, kaikki jotka palvelette Jumalaa , kuulkaa, kun minä kerron, mitä Jumala on minulle tehnyt. Minä huusin häntä avukseni ylistyslaulu jo kielelläni. - - Ylistetty olkoon Jumala! Hän ei torjunut rukoustani eikä kieltänyt minulta armoaan. -Ps 66:16-20

Johdatus on totta

Kuva
Tapasin kanssamme samassa elämäntilanteessa olevan pariskunnan. Toisin sanoen mies sairastaa MS-tautia kuten minunkin mieheni ja on osapuilleen samassa kunnossa. Meillä oli siis paljon yhteistä rouvan kanssa. Kerroimme toisillemme niistä lukemattomista tilanteista, joissa Jumala on meitä auttanut. Jo varhain Jumala on antanut varmuuden, että juuri tämä mies on minua varten. Muitakin merkkipaaluja meillä on, jotka kertovat Jumalan tien kulkevan juuri tässä, vaikka polkua ei oikein näkyisikään. Kun sitten vakavan sairauden päivät ovat tulleet, elämä ei ole suistunut kokonaan raiteiltaan. On ollut toivo ja usko siihen, että Jumala on mukana elämämme pimeimmilläkin poluilla. Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne, heille tietymättömiä polkuja minä heitä kuljetan. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi ja koleikot tasangoiksi. Nämä minä teen enkä niitä tekemättä jätä.   -Jes 42:16

Ihmeellinen armo

Kuva
Kiitän Jumalaa vanhoista, vakaista uskovista, jotka ovat kirjoittaneet talteen Jumalasta oppimaansa viisautta. Rosenius on yksi heistä: Omissa silmissään hän (Paavali) ei halua olla muuta kuin köyhä syntinen. Kun me usein sydämestämme iloitsemme siitä, että emme mielestämme olekaan kovin pahoja syntisiä, hän taas kauhistuu omahyväistä luontoaan, joka lohduttautuu tällä tavoin. Vaikka hänen syntinsä vaivaavat tai kauhistuttavat häntä, pelkää hän kuitenkin enemmän omavanhurskauden antamaa varmuutta. Niin täysin hän tahtoo kaiken luottamuksensa ja vanhurskautensa (~Jumalalle kelpaamisensa) olevan yksin Jeesuksessa Kristuksessa, hänen Herrassaan.  Kunpa koko elämämme saisi olla Kristukseen kätkettynä kuten nuo ruudut peitossa! Ja onhan se, kun olemme hänen omiaan!

Uusi aamu

Kuva
Ilon ja kiitoksen aihe on aina se, kun saan silmäni aukaista uuteen päivään. Etenkin jos yöllä on ollut jotain särkyä tai murheellista mieltä, jonka takia olen valvonut ja sitten kuitenkin koittaa uusi päivä. Virsi 429 nousee mieleeni. Se olkoon aamuvirtemme tänään: 1. Ylitse kaikkien rajojen tuska ja murhe on yhteinen. Ihmisten ainoa lohdutus on kaikki voittava rakkaus. Joka päivä eteemme avautuvat uudet mahdollisuudet ja tiet. Sinä johdatat meitä maailmaan ja voimaa suot yhä uudestaan. Sinä kannat, sinä viet, sinä kannat, sinä viet. 2. Ylitse kaikkien rajojen riemu ja kiitos on yhteinen. Kristuksen anteeksiantamus on iankaikkinen vapaus. Joka päivä eteemme avautuvat uudet mahdollisuudet ja tiet. Sinä johdatat meitä maailmaan ja voimaa suot yhä uudestaan. Sinä kannat, sinä viet, sinä kannat, sinä viet. 3. Ylitse kaikkien rajojen sana on vietävä yhteinen. Kristuksen armo ja siunaus on meille elämä, pelastus. Joka päivä eteemme avautuvat uudet mahd

Jumalan Sana

Muistan selvästi joitakin kertoja elämässä, jolloin joku on sanonut minulle jonkun jakeen Raamatusta. Silloin olen tarvinnut sitä sanaa. Se on jäänyt mieleeni vuosikymmeniksi. Tämä kertoo jotain Jumalan sanan voimasta. Jeesuksen nimessä kotiini tunkeutunut mies joutui lähtemään saamatta mitään mukaansa ilman, että yhtään pahaa sanaa saati väkivaltaa käytettiin. Sitä en käyttänyt minä eikä myöskään tuo mies. Jeesuksen nimessa on voima. Jumalan sana on elävä ja voimallinen, terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet, ollen sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija. -Hebr 4:12

Lasteni isä

Kukapa välittäisi lapsistani ja rakastaisi heitä yhtä paljon kuin minä ellei lasten isä! Koen tärkeänä sen, että minulla on hänet, vaikka hän onkin vakavasti sairas, puhumaan kykenemätön. Siitä huolimatta hän on minun rakas puolisoni. Voin jakaa mieheni kanssa ilot ja surut lapsistamme. Iloa ja kiitosaiheita on paljon, joskus myös huolia, jännitystä ja tärkeitä aiheita rukoiltavaksi. Tulevienkin polvien puolesta rukoilemme. Lastemme lasten ja heidän jälkeensä tulevien, mikäli aikaa riittää sinne asti. Kiitos, Herra, puolisosta, jonka olet minulle antanut. Kiitos myös lapsista ja muusta suvusta. Aamen.

Uni paras lääke on

Hyvin nukuttu yö on suuri lahja. Nukuin sikeästi ja olokin on sen mukainen. On mukava lähteä avannolle. Aurinko paistaa, vaikka tuuli näyttääkin vinkuvan. Mitäs tuulesta, kun on vaatteita, joita pukea ylle sään mukaisesti! Eräässä artikkelissa todettiin, miten kielteisiä me suomalaiset olemme. Osittain luterilainen perimä kuulemma vaikuttaa siihen, ehkä totta sekin. Sitäkin enemmän pitkä, pimeä talvi vaikuttaa ja kansanluonteemme on syystä tai toisesta melankolinen. Kielteisyyden havaitsee, kun tiedostaa asian. Itsekin kirjoitin juuri, että aurinko paistaa, mutta... Aina se mutta sieltä tahtoo tulla: ei saa olla "liian kivaa". Täytyy varautua, että jos nyt menee hyvin, niin kohta voi tapahtua jotain kamalaa! Kaikesta huolimatta on uusi armon päivä, Jumala rakastaa minua ja sinua yhtä paljon joka päivä maailman loppuun asti, meistä huolimatta. Meillä on välimies, Jeesus, joka on jo tehnyt kaiken meidän puolestamme. Nautitaan ja kiitetään elämän lahjasta! Vahvistakoon

Rosvoton yö

Tänä aamuna kiitän siitä, ettei rosvoja ole näkynyt kodin sisällä eikä ikkunan ulkopuolellakaan, kun olen säätä tähyillyt aamuyön unettomina tunteina. Jumala on sama, minun tilani ja oloni vaihtelee. Jos ei olisi kiinnekohtaa, ankkuria, joka antaa vakauden elämään, eihän tästä mitään tulisi. Omat tunteet, ajatukset ja käsitykset vaihtelevat, mutta Jumala ei. Hän on ikuisesti samaa mieltä kuin on aina ollut ihmisestä ja omista lupauksistaan. Ihminen on syntinen ja tarvitsee sovittajan voidakseen kohdata pyhän Jumalan. Sovittajan on Jumala myös itse järjestänyt Pojassaan ja näin meillä on pääsy hänen eteensä lahjavaatteissa, Toisen omissa ja Toisen omana. Syntimme on pyyhitty pois. Tässä on pienelle ihmiselle jokaiseksi päiväksi riittävästi kiittämistä, vaikka päivä olisi muuten millainen tahansa. Jumala rakastaa minua Pojassaan. Se on Jumalan teko, että uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.

Kiitos uudesta aamusta

Viime yönä nukuin aika huonosti. Oli vähän pelkoa, oli huonoa oloa. Mutta aamun tulo on aina ilo, sillä yö voi olla pelottava. Pimeys ja yö kuuluvat yhteen. Myös pahuus on aina pimeyttä, salamyhkäisyyttä, jotain puistattavaa. Jumalan armo on onneksi jatkuvasti uusi ja sama. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tänäänkin saan uskoa ja luottaa, että olen Jumalan hyvässä hoidossa, vaikka itsestäni tuntuisi miltä. Iltayöstä lueskelin psalmia 91 monta kertaa ja tankkasin itselleni siitä turvaa: Kaikkivaltiaan varjossa yöpyvä sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan." Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä.

Kun on turva Jumalassa

...turvassa on paremmassa, kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla, sanotaan vanhassa virressä. Kiitän sydämestäni Jumalaa, että selvisin eilisestä ja viime yönäkin nukuin kohtuullisen hyvin. Tosin koko päivän pulssi oli tavallista kiivaampi ja olin järkytyksen vallassa. Kuitenkin Jumala auttoi, että pystyin hoitamaan kanttorin hommat Mikaelin seurakunnassa kohtuullisesti. Väkeäkin oli paljon messussa ja koko tilaisuus hoiti loppukahveja ja pastorin pientä tuokiota myöten minua. Keskustelut ja juttelu toisten uskovien kanssa antoi sekin voimaa. Kiitän Jumalaan siitäkin, että yöllä kotiini tunkeutunut mies tuli juuri minun kotiini, sillä hän sai kuulla Jeesuksesta ja kokea, että Jeesus on niin voimallinen, että hänenkin oli riisuttava aseensa, ts. otettava kommandopipo pois ja paljastettava itsensä. Rukoilen, että Jeesus kutsuu häntä niin voimallisesti, että miehen elämä muuttuu. Virsi 397: 1. Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on täht

Jeesuksen nimessä on voima

Koin tänä yönä klo 4.30 järkyttävän tapauksen. Heräsin julmettuun kolinaan, johon tajutonkin olisi herännyt, ja nousin ylös. Menin eteiseen ja näin jonkun seisomassa käytävän päässä. Farkut varmaan, musta huppari ja kommandopipo päässä. Karjaisin tai huusin, en tiedä, miten sen tein, mutta en kuiskaillut kuitenkaan: Jeesuksen nimessä, ulos! Tyyppi otti piponsa pois jossain vaiheessa, kai halusi osoittaa, millainen komeus huusholliini astui. Nuori mies, vaaleahko kihartava tukka, ei varsinaisesti pelottava ilmestys, mutta ajankohta ja huusholli väärä joka tapauksessa. Kävelin hänen ohitseen eteiseen, näin kaatuneen kenkähyllyni ja avasin oven. Komensin hänet samalla käskysanalla ulos ja hän meni. Oli jonkin verran kaljoissa. Jotain sananvaihtoa kävin hänen kanssaan, suomenkielinen mies. Kenkäteline on levällään eteisessä. Yläkerrasta kuului ääniä, hekin varmasti heräsivat, ehkä joku muukin, en tiedä. Se on varmaa, että Jumala valvoo omiaan, tietää tarkasti ja kuulee huudot

Kaikki yhdessä vaikuttaa meidän parhaaksemme

Näin Raamattu lupaa, edellytys on, että me rakastamme Häntä. Sitä emme toki tee ennen kuin olemme itse maistaneet Hänen hyvyyttään. Hyvä, rauhallinen olo ja luottamus perustuu Jumalan armoon. Jumalan sana hoitaa ja "voitelee" ajatuksia, niin että usko vahvistuu. Eipä sillä, etteikö ajatuksiin mahdu paljon sopimatonta ja pahaakin, mutta armo kantaa. Kun lähden ulos tuuleen ja viimaan, en ajattele, että koska minulla on hyvä takki, pysyn sen ansiosta lämpimänä, vaikka takilla on suuri merkitys etenkin tuulisessä säässä. Kyllä se, mitä takin alla on, mitä päähäni olen pukenut, käsiini laittanut, jalkoihini vetänyt ja jopa sukat kengissä vaikuttavat lopputulokseen. Kengistä puhumattakaan, onko niitä vai eikö ole jalassa. Mikään vaatteista ei yksistään anna lämpöä, vaan kaikki yhdessä. Kokonaisuus määrittää olomme. Näin on myös hengellisen elämän suhteen. Siihen vaikuttaa kaikki kokemamme, elämämme, suhteemme Jumalaan, seurakuntaan ja lähimmäisiin. Sanan kuuleminen on tärk

Lapsuusystävät

Kuva
Joitakin vuosia sitten ystävyys kahteen läheisimpään lapsuudenystävään uusiutui. Lapsemme olivat aikuistumassa, tuli tilaa hengähtää välillä. Olimme siihenkin asti tavanneet kyllä, mutta nyt tapaamiset ovat nykyään läheisempiä. Pari kertaa vuodessa ystävättäreni tulevat luokseni reilun 200 km päästä. Minä puolestani ilmoitan, milloin menen lapsuudenkotiini ja järjestämme tapaamisen. Saunaillan tai jonkin muun merkeissä istumme yhdessä pohtimaan elämämme kulkua ja lopuksi luemme Isä meidän -rukouksen. Muutamana viime syksynä ystäväni, jolla on runsaasti omenapuita, on pitänyt kökkäpäiviä ja olen osallistunut niihin. Tässä olen traktorin kauhassa poimimassa puun latvasta omenia, toisessa pidämme kahvipaussia myllyn portailla. Tänään saan nämä rakkaat, vanhat ystävät luokseni kylään! Nämä ihmiset olen tuntenut lapsuuden nukkeleikeistä asti. Ja vaikka meidän elämässä on asioita, joissa eroamme kovasti toisistamme, se ei saa olla eikä se ole este sille, että rakastamme toisiamm