Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2013.

Uusi aamu

Olin väsynyt, nukkumaan jo puoli kymmeneltä. Vielä puolen yön jälkeen valvoin, aamulla varhain jo kelloa katselin. Olen lukemassa kriisistäselviytymiskirjaa. Sekö laukaisee osaltaan tunteita, niin että nukkuminen oli vaikeaa? Samaan aikaan iloitsen Arin selvitymisestä jälleen keuhkokuumeen paremmalle puolelle ja sitä edeltävän tulehduksen selättämisestä. Noiden jälkitilana itse putoan aina monttuun. Olen itkuinen ja väsynyt. On armoa, että on kirjoja, joista voi lukea ja saada ymmärrystä asioihinsa. On kiitollinen mieli myös ystävistä ja esirukoilijoista. Jumalan sana hoitaa ja lohduttaa. "Minun armossani on sinulle kyllin." Kiitos siitä Jumala!

Kiitosaihe

Tänään kiitän siitä, että sain olla Arin luona monta tuntia päivällä. Hänen tilansa ei ollut kovin hyvä ja minusta oli kovasti apua hänelle. Kuvittelen ainakin niin. Ymmärsin myös, että minua johdatetaan: minulla oli mahdollisuus olla Arin luona. Jokaisella pitäisi minun mielestäni olla yksi ihminen, jolle on kaikkein tärkein. Niin ei tietenkään ole maailmassamme, mutta niin kauan kuin minulla on hänet, minä olen hänen ykkösensä ja hän minun. Eikä ole sanottua, kumpi/kuka meistä lähtee täältä ensin. Koin myös kovasti lohtua Psalmeista, joita kuuntelimme/kuuntelin. Ari pääosin nukkui, silloin kun ei yskinyt. "Kun minulla on sydämessäni paljon murheita niin sinä, Herra, lohdutat minua." Tuon tapainen psalmin kohta tuli sydämeeni, kun kävelin portaita alas sairaalasta. Kiitos Jumalalle siitä.

"Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois!"

Pitkästä aikaa mieheni on kuumeessa ja tulehdusarvot korkealla. Vaikka kauhea paniikki ei iskekään minuun, niin sittenkin monet muistot vastaavista tilanteista yrittävät tunkea mieleen. Esirukouksen voima on kuitenkin ihmeellinen. Se kantaa minua, se kantaa miestäni. Sen kuulee Jumala taivaassa ja vastaa niille, jotka huutavat hänen puoleensa. Jumala vastaa rauhalla. Hän ei ota välttämättä kärsimystä eikä sairautta pois, mutta hän antaa rauhan hätäileville sydämille. Minulla ei ole muuta pakopaikkaa kuin hänen sanomaton laupeutensa. Se on riittävä turva. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa en minä pelkäisi mitään pahaa sillä sinä olet minun kanssani.

Uskovia ystäviä

Jumala tahtoi rohkaista minua ja lähetti jälleen uskovia ystäviä luokseni kylään. Sekin tuntui hyvältä, että ystäväni mies oli se, joka oli ehdottanut, että voitaisiin poiketa Vaasaan Paulan luo, jos hänelle sopii. Sopi se ja lämmittää mieltä. Jo se, että joku tulee sopivaan aikaan, on kuin Jumala itse tulisi vierailemaan ja kertomaan, että olen tärkeä. Kiitos Jumalalle ystävistä, rohkaisijoista. 1 Tim 1:2b: Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme!